Luonto alkaa hiljalleen herätä kevääseen. Kaikki on kuitenkin vielä paljaana ja karuna, mutta jotenkin haavoittuvana.
En yksinkertaisesti osaa ja pysty olla kuvaamatta luontoa ja sen mielenkiintoisia yksityiskohtia, kun olen lenkillä. Viime kesänä kirosinkin käsivarsikoteloani, kun sillä sai näppärästi puhelimen mukaan, mutta oli varsin rasittavaa jatkuvasti ottaa puhelinta siitä pois ja laittaa takaisin. Lopulta kävelinkin pitkän tovin puhelin kädessäni. 😉
Tänään taltioitui tällaisia kuvia.
Kotona on tekemistä vaikka muille jakaa, sillä kannoin pari päivää sitten aikamoisen määrän tavaraa kotiini. Lapsuudenkodistani otan omaan kotiin jotain pientä, mutta osa tavaroista on ihan puhtaasti läpikäymistä varten isän kuoleman jäljiltä. Pääasiassa kaikenlaista paperitavaraa. Taidan siitä huolimatta kuitenkin keskittyä tänä viikonloppuna rentoutumiseen ja lenkkeilyyn, niin on kaunis sää! 🙂