Toinen Marrakech-postaus tulee tässä ja päättää samalla tämän sarjan Marokon reissustani. Näitä matkapostauksiani on pohjanoteeraukseksikin tituleerattu, mutta vaikka hieman kuulemaani hämmästelinkin, niin en ole moksiskaan. Kun päätin nämä kuvat julkaista, tiesin jo silloin ettei Marokko saati matkapostaukset voi mitenkään kiinnostaa kaikkia. He lukevat ja katselevat, keitä kiinnostaa ja muut voivat jo otsikon lukiessaan ohittaa postauksen. Eikö se näin mene? 🙂
Marokon matkani on tuonut elämääni ihmisiä, joitakin vain käymään ja joitain pysyvästi ja myös yhden tämän hetkisistä parhaimmista ystävistäni. Olen oppinut todella paljon. Asenteissani ja ajatuksissani on tapahtunut muutoksia. Olen avarakatseisempi ja hyväksyvämpi kuin ennen matkaa ja matkan mukana tuomia asioita. Marokon reissu on kirjaimellisesti muuttanut elämäni niin hyvässä kuin pahassa. Mikään muu ulkomaanmatka ei ole elämääni ja minuun itseeni vaikuttanut näin.
Yllä olevasta syystä – kovan matkakuumeen lisäksi – halusin reissuni tänne tallentaa. Ehkä joku joskus löytää nämä kuvat, kun etsii tietoa Marokosta tai ehkä joku on käynyt tai tulee käymään Marokossa ja saa näistä muistot tulvimaan mieleen. Ja mikä tärkeintä, nyt nämä kuvat on tallennettu myös tänne blogiin. Blogiin, josta on tullut iso osa elämääni ja blogiin, jonka pyrin parhaani mukaan kuvastamaan minua. Tämä ei ollut puolustus, siihen en koe tarvetta. Tämä oli vain selvennys syistä, miksi halusin tuoda tänne kuvia ja tunnelmia matkasta, josta on aikaa jo kuusi vuotta. 🙂
Marokossa oli todella paljon kissoja joka puolella. Oikea kissojen maa. 🙂 Koiriakin toki näkyi, mutta todella vähän, sillä muslimeilla on omat näkemyksensä koirista.
Nämä esillä olevat mausteet olivat upeita. Niitä oli tällaisissa säkeissä ja jauhemaiset mausteet kauniissa pyramideissa. Ja ah, niin tuoreita ja hyvältä tuoksuvia. Edelleen harmittaa, kun kaupan maustehyllyllä käy ja näkee kasan rumia maustevalmistajien purkkeja.
Yllä oleva kuva oli pakko laittaa tähän vaikka äärimmäisen huonolaatuinen onkin. Oli vaan tosi mageita noi haikarat ja niiden pesät. Aiemmin haikara on ollut itselleni pelkkä saduissa esiintyvä lintu, joka toimittaa äideille vauvoja. ;D
Liukuvärjättyjä huiveja kuivumassa värjäyksen jäljiltä. Näitä oli kyllä kaiken värisiä. 🙂
Yllä olevat kuvat ovat Ben Youssef Medersasta, koulusta joka rakennettiin moskeijaksi ja alun perin toimi koraanikouluna. Sittemmin siitä tuli muistaakseni teologinen koulu.
Alla sitten se upein Marrakechin nähtävyys eli Djemaa el Fna. Suomeksi sitä sanotaan myös Tarinankertojien toriksi. Ihan alkujaan aukio on toiminut mestauspaikkana. Nyt se on upea kokoontumispaikka, joka auringonlaskun aikaan täyttyy ihmisistä, ruokakojuista, musiikista, esityksistä ja upeasta tunnelmasta. Lähtömme Marrakechista osui klo 17 eli juuri kun aurinko alkoi laskea, joten valitettavasti jäimme paitsi tästä upeasta kokemuksesta. Onneksi aukio on hieno päivälläkin ja sitä oli mukava ihastella aukion laidalla sijaitsevan kahvilan toisesta kerroksesta terassilta.
Eikä hätää, jos olisi jostain syystä sattunut hampaat jäämään kotiin. 😉
Vielä viimeinen vilkaisu aukiolle ennen lähtöä takaisin kohti Agadiria
(ja sitä järkyttävän pelottavaa bussimatkaa pimeällä tiellä rotkojen ammottaessa vieressä ;)).
Kiitos ja näkemiin <3