Jännä, miten ympäristöä havainnoi aivan eri tavalla aikuisena kuin lapsena. Mikä lapsena vaan on ja näkyy, sitä aikuisena katsoo eri tavoin ja näkee niin sanotusti pintaa syvemmälle. Vähän samoin, kun lapsuudenkodissani olevat tavarat vain olivat normaalia ympäristöäni ja nyt katselen ja ihmettelen niitä ja saatan jopa tunnistaa joukosta erilaisia tavaramerkkejä. Tajuatte varmaan mitä tarkoitan? 🙂
Tässä hieman kuvia viime syksyltä, jolloin liikuskelin niissä maisemissa, missä paljon liikuin lapsenakin. Miten ihania, kauniita ja vanhoja taloja sekä muita näkymiä. <3
Semmosia maisemia lapsuuteni lähiympyröistä. Rakastan vanhoja rakennuksia, joista henkii aika ja ikä. Vanhoja ikkunoita, porttikonkeja, portteja…
Tänään ohjelmassa tyttöjen ilta muutaman bloggaajan kanssa sekä hieman stand-up komiikkaa siihen päälle. Kiva ilta varmasti tulossa, toivottavasti myös teillä on ihana lauantai! 🙂