ei vaan jaksa.
Tämä on sitten postaus, jota ei ehkä kuuluisi kirjoittaa. Ja jos kirjoittaisi, niin ehkä pitäisi vain nukkua ensin yön yli. Mutta halusinpa nyt jonnekin kirjoittaa tämän olon, jos edes saan ymmärrettävää tekstiä aikaiseksi.
Sain tänään ihania ja kauniita kukkia, joista tein kauniin asetelman. Se hieman piristi. Kaapeissa on puhdasta pyykkiä pesutupavuoron jäljiltä, mutta muutama vaate roikkuu henkareissa eteisessä kuivumassa. Kaikkea ei viitsi kuitenkaan kuivuriin laittaa. Otin muuten kukka-asetelmastani kuvia blogia varten, mutten jaksa käydä kuvia läpi laittaakseni niitä nyt tänne blogiin.
Pesin sohvan, tai puolet siitä ja sain vihdoin Hulluilta päiviltä hankkimani sisustustyynynpäälliset sohvalle asti. Otin kuvia, nekin on meinaan kivat eikä sohva ole enää niin valjun näköinen. En jaksa niitäkään kuvia nyt kyllä käydä läpi.
Tein hieman järjestelyjuttuja eteisessä liittyen vaatteisiin ja niiden säilytykseen ja otin kuviakin. Jälleen. Otin muun muassa kuvan yhdestä murheenkryynistä eli kaapin sisällöstä, jota en juurikaan ole ehtinyt käymään läpi ja siistimään. Sen kuvan ajattelin teille näyttää, mutta kuvankäsittelyohjelmani päätti molemmat versiot kuvasta ylivalottaa enkä jaksa ottaa uutta kuvaa – spontaanisti kun tuokin paljastuskuva meinasi tänne blogiin päätyä.
Tämä kaikki saamattomuus, ahdistus ja muu johtuu ainakin osittain tästä kaaoksesta tai sitten ehkä vaan siitä että juuri nyt kaaoksen sietokykyni on alhaalla. Juurihan pääsin sanomasta, että mieluummin siedän kaaosta kuin tungen tavaroita minne sattuu.
Suunnittelin jo, että kaivan kaapista ison jätesäkin ja viskon sinne kaiken mahdollisen roinan mitä silmieni edessä on. Silläkin uhalla, että roinan seassa on oikeasti jotain säilytettävää. Mietin, josko roippeen kantaminen roskikseen selkiyttäisi myös oloani.
Mutta mä en jaksa. Mua ei huvita. Tuntuu, että juuri nyt ei ole mitään annettavaa ja tarjottavaa.
Sisältöä tämä postaus ei teille nyt valitettavasti tuonut, mutta sainpahan sanoa ääneen, että nyt ei jaksa eikä pysty. Ehkä jaksan huomenna, ehkä ylihuomenna tai ehkä myöhemmin. Tarkoitan nyt siis lähinnä tätä kotihommaa, en niinkään blogia. Kirjoitanhan tänne nytkin. Joo, hiukka sekavaa tiedän. Jatkanpa siis ihanan Gerard Buttlerin tähdittämää leffaa telkkarista. Katsotaan taas yöunien jälkeen, josko jaksaisin selättää kaaosta ja JOS jaksa, niin helpottaisiko sisäinenkin paha olo sen myötä.
Mukavaa perjantai-iltaa teille muille, olette tärkeitä! <3
P.S. Postaan toki toiste niistä jutuista, joista mainitsin.
Ja nyt julkaisen tämän jutun, lukematta läpi, onpahan todellakin tajunnan(?)virtaa. 😉 Klik!