Se tunne kun…

ei vaan jaksa.
Tämä on sitten postaus, jota ei ehkä kuuluisi kirjoittaa. Ja jos kirjoittaisi, niin ehkä pitäisi vain nukkua ensin yön yli. Mutta halusinpa nyt jonnekin kirjoittaa tämän olon, jos edes saan ymmärrettävää tekstiä aikaiseksi.
Sain tänään ihania ja kauniita kukkia, joista tein kauniin asetelman. Se hieman piristi. Kaapeissa on puhdasta pyykkiä pesutupavuoron jäljiltä, mutta muutama vaate roikkuu henkareissa eteisessä kuivumassa. Kaikkea ei viitsi kuitenkaan kuivuriin laittaa. Otin muuten kukka-asetelmastani kuvia blogia varten, mutten jaksa käydä kuvia läpi laittaakseni niitä nyt tänne blogiin.
Pesin sohvan, tai puolet siitä ja sain vihdoin Hulluilta päiviltä hankkimani sisustustyynynpäälliset sohvalle asti. Otin kuvia, nekin on meinaan kivat eikä sohva ole enää niin valjun näköinen. En jaksa niitäkään kuvia nyt kyllä käydä läpi.
Tein hieman järjestelyjuttuja eteisessä liittyen vaatteisiin ja niiden säilytykseen ja otin kuviakin. Jälleen. Otin muun muassa kuvan yhdestä murheenkryynistä eli kaapin sisällöstä, jota en juurikaan ole ehtinyt käymään läpi ja siistimään. Sen kuvan ajattelin teille näyttää, mutta kuvankäsittelyohjelmani päätti molemmat versiot kuvasta ylivalottaa enkä jaksa ottaa uutta kuvaa – spontaanisti kun tuokin paljastuskuva meinasi tänne blogiin päätyä.
Tämä kaikki saamattomuus, ahdistus ja muu johtuu ainakin osittain tästä kaaoksesta tai sitten ehkä vaan siitä että juuri nyt kaaoksen sietokykyni on alhaalla. Juurihan pääsin sanomasta, että mieluummin siedän kaaosta kuin tungen tavaroita minne sattuu.
Suunnittelin jo, että kaivan kaapista ison jätesäkin ja viskon sinne kaiken mahdollisen roinan mitä silmieni edessä on. Silläkin uhalla, että roinan seassa on oikeasti jotain säilytettävää. Mietin, josko roippeen kantaminen roskikseen selkiyttäisi myös oloani.
Mutta mä en jaksa. Mua ei huvita. Tuntuu, että juuri nyt ei ole mitään annettavaa ja tarjottavaa.
Sisältöä tämä postaus ei teille nyt valitettavasti tuonut, mutta sainpahan sanoa ääneen, että nyt ei jaksa eikä pysty. Ehkä jaksan huomenna, ehkä ylihuomenna tai ehkä myöhemmin. Tarkoitan nyt siis lähinnä tätä kotihommaa, en niinkään blogia. Kirjoitanhan tänne nytkin. Joo, hiukka sekavaa tiedän. Jatkanpa siis ihanan Gerard Buttlerin tähdittämää leffaa telkkarista. Katsotaan taas yöunien jälkeen, josko jaksaisin selättää kaaosta ja JOS jaksa, niin helpottaisiko sisäinenkin paha olo sen myötä.
Mukavaa perjantai-iltaa teille muille, olette tärkeitä! <3
P.S. Postaan toki toiste niistä jutuista, joista mainitsin.

Ja nyt julkaisen tämän jutun, lukematta läpi, onpahan todellakin tajunnan(?)virtaa. 😉 Klik!

Irina / White & Fresh - -

22 kommenttia “Se tunne kun…

  1. Tsemppiä sinne, ei sitä aina tartte jaksaakaan.. ja muuten kuvien pläräminen blogiin on vähän rasittavaa joskus varsinkin jos pitäisi alkaa ottamaan uusi kuva niin kyllä luovuttaisin.. Ootko ajatellut jos veisit &amp;quot;roinaa&amp;quot; häkkivarastoon jos sellainen on, ja katsoisit tuutko toimeen ilman niitä. Sitten joskus heivaisit ne roskiin/jemmaisit ne kotiin mitä huomaisit tarvitsevan?

  2. Voi kurjuus 🙂 nyt osallistut mun kilpailuun jos piristäis?&lt;br /&gt;Toivottavasti huomenna on parempi päivä, kukilla on kyllä piristävä vaikutus!

  3. Ahhahha. Et ole ainoa jolla on nuo olot.Olisi hyvin voinut olla minun kirjoittama tuo &amp;quot;Mutta mä en jaksa. Mua ei huvita. Tuntuu, että juuri nyt ei ole mitään annettavaa ja tarjottavaa.&amp;quot; Tosin itselläni ehkä astetta vakavammat, sillä ne laajenevat kyllä pelkän kodinlaiton ulkopuolelle. Sympatiani silti! Iso hali.&lt;br /&gt;&lt;br /&gt;Mikä lie kaamosahdistusyliannostus (vaikkei ole edes kaamosta). Jotenkin tämä syksy on vain tuntunut raskaammalle kuin mikään syksy ennen. Enkä ole ainoa joka moista puhuu. Lapasesta tämä silti on lähtenyt. Nyt on kuitenkin jo luntakin ja lisää tulee… jee, pääsee kolaamaan naapurin pihaa. Ihmisen pienet ilot! 😉

  4. No häkkivarastoon ainakin, jos ei roskiin. Jotain on kuitenkin tehtävä ja pian.

  5. Psst, on se ongelma täälläkin isompi, mutta ihan kaikkea ei voi kirjoittaa blogiin. 😉 Tämä koti kuitenkin on tässä silmien edessä ja aika iso juttu mulle, joten se tuntui luontevalta tänne kertoa.

  6. Hei, se on ihan normaalia. Ei aina jaksa ja ei huvita ei kotona eikä blogissa. Muista kuitenkin että teet blogia ja kotia, vaan itsellesi. Jos sinä et nyt jaksa, niin sitten et jaksa. 🙂 Joku päivä tulee se olo kun taas jaksaa &amp;lt;3 Ja sit jaksaa paljon paremmin ja asiat ratkeaa varmasti.

  7. &lt;br /&gt;hihi olet siis kullan ystävä &amp;lt;3&lt;br /&gt;kivaa päivää!

  8. Ethän vain oo lukenut liikaa blogeja, joissa kaikkion kaunista ja hyvää! kuulehan tyttö, mitä sitten, jos joku vaatekappale tai kirja tai videonkansi onkin kakanruskea tai kirkuvan oranssi. Eikö tuo liika valkoinen-musta juuri lamauta! Sehän on elettyä elämää, että löytää roinan keskeltä jonkin typerän matkamuiston, ruman kuteen tai rähjääntyneen pyyhkeen! Voi ei, näkisitpä monen, monen muun kodit tai niiden, jolla ei kotia lainkaan…miksi ihmeessä kaiken tulee olla tiptop??? Ei se mun mielestä mene elämässäkään niin,,,,ja sehän elämästä tekee ihanan, ettei kaikki ole just niin, vaan onkin näin! Höpöhöpö nyt kaaostasi, olkoon se! Toivon sulle elämänsävyjä, monenlaisia, kaikissa väreissä! &lt;br /&gt;Lukijasi

  9. Ajattele niitä hyviä asioita jotka olet jo saanut tehtyä 🙂 Aina elämä ei voikaan olla pelkkää suorittamista. Nauti nyt olostasi ja aikaansaannoksistasi!

  10. Voi kiitos kauniista sanoistasi. &amp;lt;3 Ehkä tämä tästä. Yritän tänään hyökätä sohvapöydän ympärillä olevian tavarakasojen kimppuun, selvitellä hieman kasojen sisältöjä ja jos vaikka saisin kyseisen lattiapinnan puhtaaksi niin jos olo edes ihan pikkuisen helpottaisi.

  11. Kyllä, kultaa ja pikkuruisia timantteja. &amp;lt;3 Kiitos, yritän saada päivästä edes ihan pikkuriikkisen kivan! 😉 Ihanaa lauantaita myös teidän perheelle.

  12. Hih, kiitos! Mustavalkoisuus ei lamauta, sillä kodissani on kuitenkin muutakin, mikä sitten osaltaan tuo sitä lämpöä ja kodinomaista tunnelmaa. Ja olisikin kyse vain väärän värisistä tavaroista, mutta hieman isommasta kaaoksesta on kyse. Yritän tässä nyt kuitenkin antaa itselleni hieman aikaa ja hiljalleen pistää kaaosta kuriin. Ihan nyt on omasta päästä tämä tämä ongelmani. 😀

  13. Mä tiedän, että pitkälle on jo tultu, mutta kun katsoo joka paikassa lojuvia tavarakasoja, niin ei ihan äkkiä näe mitään hyvää. Mutta yritän hiljalleen puhdistaa lattiapinnat ainakin roippeesta, josko paljas lattiatila sitten hieman helpottaisi olotilaa. 🙂 Kiitos tsemppaavasta kommentistasi. &amp;lt;3

  14. Voi harmitus siun oloa 🙁 &lt;br /&gt;Ole itsellesi armollinen näissä maailman tuulissa &amp;lt;3. &lt;br /&gt;&lt;br /&gt;Miulla on muuten kans aivan järkky kyllästyminen ja väsähdys meidän kaappien ja komeroiden tavararomuun (taas, taas). SUURI kasa lähdössä hyväntekeväiyyteen ihan surutta. Rekkalastillinen 😀 …&lt;br /&gt;&lt;br /&gt;Lepäile ja hengitä raikkaita tuulia, jookos ihanainen? Anna pahan olon keveytyä. Pahan olon tulla sinusta pois &amp;lt;3 &amp;lt;3&lt;br /&gt;&lt;br /&gt;&amp;lt;3 Soili (Design Mertanen Koti ja Design Mertanen -blogeista)&lt;br /&gt;

  15. Voi että ku sanoit kauniisti &amp;lt;3 Paha olo on äärimmäisen epämukava tila, joka on vaan kestettävä. Pakko kai se on kuitenkin yrittää kaaosta selättää, meinaan jos siitä oikeasti osa pahasta olosta johtuu niin se ei vaan olemalla parane. :/ Äsken sain yhden kasan kyllä lattialta pois ja kaappiin ja hieman sisustusroipetta kasattua toisaalle odottelemaan sopivaa säilytyslaatikkoa. Pikkuisen taas parempaan suuntaan, joten ehkä sitä lattiatilaa pian on enempi!

  16. Multa meni jotenkin ohi tää sun postaus ja luin tota uutta ja mietin, että mikä olo.. hyvä juttu jos tuntuu jo paremmalta!! tää elämä on tällasta ihmeellistä. tunteita tulee ja menee ja oloja kans. mun oma koko syksy on ollu ihan kamala, mutta sit taas blogista ja muiden blogeista tai sit vaan elämästä löytyy taas jotain kivaa ja jaksaa taas eteenpäin. Ymmärrän myös jos laatikot yms kotona ahdistaa. Sytytä vaan kynttilät ja kattele niitä, silloin ei nää muuta 🙂 Ja ei sellasilla asioilla oo kiire.. joku pv toiv huomaat, että hei ne laatikot on pois.. toivon sulle ihania asioita ja pian niin muut asiat unohtuu!! 🙂

  17. Kiitos postauksestasi! En olekaan yksin.. Ja sinäpä sen kerroit, mistä tämä saamattomuus yms. johtuu: kaaoksen sietokyky on alhaalla. Sitähän se on. Ei vaan millään jaksa yksin raivata koko perheen ja kodin kaaosta. Tai siis välillä jaksaa mutta nyt tuntuu että ei sitten niin millään.&lt;br /&gt;Noh, selkispä tämäkin koska juurikin sitä täällä pähkäilen että mikä nyt on.. huusholli tyhjillään muista ja olis oiva tilaisuus järkätä ja laittaa paikkoja.. mutta ei.. &lt;br /&gt;Siis kaaoksen sietokyky nollissa 🙂

  18. Mä kesällä kerran olin kans tosi alhaalla ja meinasin pitää blogitauon. Päädyin kuitenkin pitämään taukoa sosiaalisista suhteistani ja pidin blogin mukana menossa ja kas kummaa, blogihan se minut sitten nosti sieltä mudista. &amp;lt;3 Oma blogi, omat rakkaat lukijat sekä muiden iloiset blogit.&lt;br /&gt;&lt;br /&gt;Nyt on ollut niin ettei mikään oikeastaan ole auttanut, paitsi tiukka yritys pitää itsensä hengissä henkisesti paljastamalla täällä että nyt tuntuu pahalta ja sitkeä yritys tavara kerrallaan yrittää selättää tätä kaaosta. No jos tätäkin sepustusta nyt miettii, niin blogihan se lukijoineni on taas ollut isossa roolissa. Kyllä tämä blogimaailma vaan jännä paikka..&lt;br /&gt;&lt;br /&gt;Kynttilänvalon lisäksi olen nyt kattellut koneelta vanhoja Salkkareita koittaen niidenkin suhteen päästä ajan tasalle. Pian suihkuun ja jos hölmöys ei liikaa rasita niin Mr. Bean voisi olla ohjelmassa seuraavaksi. ;)&lt;br /&gt;&lt;br /&gt;Kiitos kaunis tsempistä! &amp;lt;3

  19. Valitettavasti mun paha oloni koostuu useammasta eri asiasta, mutta todellakin pakko myöntää, että kaaos on yksi isoimmista. Huomasin jo keväällä, kun tavaran raivauksen aloitin (ikuisuusprojekti sekin näemmä) että mielikin kevenee, kun tavaraa lähtee ovesta ulos. Vaikka tavaraa toki tulee shoppailuholistille – kuten minulle – lisää, on se jo ihan erilaista tavaraa tai ainakin semmoista, jolle on käyttöäkin ja joka monesti kuitenkin noudattaa jotain tiettyä tyyliä.&lt;br /&gt;&lt;br /&gt;Raivataan siis kun jaksetaan! 😉

  20. Toivottavasti voit jo paremmin.&lt;br /&gt;Olen itsekkin elänyt valtavan tavaramäärän keskellä…ahdistuneena.&lt;br /&gt;Olen kuitenkin pikkuhiljaa luopunut ihan kaikesta turhasta ja varmasti myös tarpeellisesta.&lt;br /&gt;Jos jotain tavaraa en ole käyttänyt vuoteen, hävitän sen.&lt;br /&gt;Joskus saattaa olla tavaroita/papereita joita ei tarvitse. Pakkaa ne ja vie kellariin/varastoon.&lt;br /&gt;Luin myös sellaisen ohjeen, jos omistat jonkin tavaran millä kuvittelet olevan jotain tunnearvoa mutta sinulla ei yksinkertaisesti ole sillä mitään käyttöä niin valokuvaa se ja säilytä muistoissasi ja hankkiudu tavarasta eroon.&lt;br /&gt;Prosessi on pitkä ja ylimääräinen tavara vähenee pikkuhiljaa.&lt;br /&gt;Se minkä vielä tänään laitat kasaan, säilytä, on todennäköisesti ensi vuonna tähän aikaan kasassa, poista.&lt;br /&gt;Tee itsellesi pieniä etappeja mitä teet suunitelmien mukaan. Esim. yksi kasa/hylly/laatikko/kaappi vaikka viikossa jos ei enempää kerralla jaksa. Vuodessa olet korjannut jo 52 eri asiaa.&lt;br /&gt;Tiedän, että tässä vaiheessa minun on helppo sanoa mutta sinäkin pääset siihen.&lt;br /&gt;Entisenä ostajana katselen mielelläni kauniita asioita kaupungilla mutta en osta mitään mille minulla ei olisi valmiiksi sopivaa/tarpeellista paikkaa.&lt;br /&gt;&lt;br /&gt;Keräilin esim. ruoka- ja leivontaohjeita ja minulla oli niitä laatikko kaupalla. Sitten vain yhtenä päivänä vein ne kaikki paperinkeräykseen ja se tuntui hyvältä. En juurikaan koskaan ollut tehnyt niitä ohjeita ja uusia on netti pullollaan.&lt;br /&gt;&lt;br /&gt;Sama pätee lehtiin ja vaatteisiin. Säilytin kauan vaatteita mitkä eivät mahtuneet minulle koska kuitenkin vielä laihdun. No en ole laihtunut. Myin ja vein kaikki mitkä eivät ole käytössä pois ja täytyy myöntää, että vaatekaapit ovat todella tyhjät mutta silti tuntuu hyvältä. Ja joukossa oli käyttämättömiä untuvatoppis, villakangastakki, paitoja, farkkuja ym. mutta mitä niitä pitää kaapissa mieltä pahoittamassa.&lt;br /&gt;&lt;br /&gt;Tsemppiä parempaan mieleen. Jos ei tunne kurjuutta, ei osaa arvostaa iloa ja hyvyyttä :))

  21. Tosi hyviä neuvoja annoit, monet tai itse asiassa kaikki tuttuja. Sen verran olen kuitenkin raivaukseen liittyviä blogeja ja sivustoja kahlannut. Nyt vaan iski semmoinen angsti kertaheitolla, että tuntui vain ettei ulospääsy olisi. Kyllä vaan on… tämän päivän aloitin pistämällä pari teko-orkidearuukkua luopumislaatikkooni. Olin suunnitellut maalaavani ruukut valkoisiksi, jolloin niiden sijoittaminen sisustukseen olisi helpompaa, mutta koska en sitä vielä ole tehnyt, en taida tehdäkään ja sitten jos/kun joskus voisin maalata niin sitten ne olisivat vaan lojuneet jossain tilaa viemässä. Jos haluan ehdottomasti joskus orkidean valkoisessa ruukussa, ostan uuden kenties jopa aidon ja sijoitan sen valmiiksi valkoiseen rukkuun.&lt;br /&gt;&lt;br /&gt;

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *