Tänään sain pitkästä aikaa ihanan ystäväni S:n kahville ja bonuksena hänen 1-vuotiaan poikansa sekä 4-vuotiaan tyttärensä. Ihana M-tyttönen on kummityttöni. S:n kanssa ollaan tunnettu toisemme ala-asteen toiselta luokalta eli toooooosi kauan, 25 vuotta jo! 🙂
Nautiskelimme iltapäiväkahvit, jutustelimme ja naureskelimme pojalle, joka kaivoi lähes kaikki näkyvillä olleet kosmetiikkavarastoni. On se hyvä aloittaa nuorena, säästyy ehkä rypyiltä. Minäkin olisin voinut aloittaa hieman aikaisemmin. 😉 Myös kissanlelut olivat kova hitti! Ja vierailun jälkeen kotini oli tietenkin sen näköinen, että oltiin viihdytty!
Olisipa ollut joku keino kuvata koti siten, kuten oma silmä näki kaiken eikä tällä tavoin paloina. Olisi käynyt paremmin selväksi miltä täällä näytti. Täytyy kyllä nostaa hattua vanhemmille, jotka jaksavat joka päivä – useaan kertaan – siivota lasten sotkut. 🙂
Kiitos kivasta illasta S <3
P.S. Huomenna aamulla juttua eräästä kuvissa vilahtavasta jutskasta! 🙂