Mun oma ihana kisuvauva P syntyi tähän maailmaan 26.3.2010 ja karvapallo muutti mun luokse toukokuun puolivälissä.
 |
| Tästä se meidän yhteiselo alkoi. |
|
 |
| ”En haluu olla ulkona!” |
|
 |
| ”Minä katson nyt telkkaria” |
|
P on aina ollut todella aktiivinen ja olenkin ristinyt sen ADHD:ksi 🙂 Perässä pysyminen on joskus ollut kovan työn takana.
 |
| Tässä me leikitään kalapalalla, sillä jonka piti olla ruokaa. 😉 |
|
 |
| ”Tänne mä sen kalan piilotin…” |
|
 |
| ”Kyllä mä pärjään tälle lampulle!” |
|
 |
| ”Jee, tässä on lämmintä” |
|
 |
| Siilivauvoja |
|
Eikä tuhoiltakaan ole täysin vältytty…
 |
| ”Oops, it wasn’t me!” |
|
Kaikkialle kuitenkin on pitänyt päästä, tarpeeksi pientä tai korkeaa paikkaa ei varmasti ole!
 |
| Lunta! |
|
 |
| ”Miten mä nyt tälleen tähän jouduin?!” |
|
 |
| ”Mamman laukku paras paikka” |
|
 |
| Kukkuu! |
|
 |
| ”Mäki tahon ulos!” |
|
 |
| Biojäteroskiksesta on moneksi. |
|
 |
| ”Mä odotan… suljetut ovet ei oo kivoja” |
|
 |
| Nuuh |
|
 |
| ”Tämäkin roskis kelpaa mulle” |
|
 |
| Mikrokupukin kelpaa paremman puutteessa. |
|
 |
| Ja tiskiallas |
|
 |
| Kaksi kulhoa, kulho kulhossa niinku 😀 |
|
 |
| Oho |
|
Välillä ollaan sitten jopa levätty hetki… nää hetket on olleet harvassa. Jopa pentuaikana P ei juuri nukkunut kuten kissavauvojen pitäisi vaan joka paikassa oli oltava ihan koko ajan.
Tässä tiivistettynä meidän hetket puolentoista vuoden ajalta. P on ollut mun ystävällä hoidossa reilun viikon ja huomenna se lähtee kohti Joensuuta, maalle asumaan ja nauttimaan elämästä. Mun sydän on särkynyt ja oon vollottanut nyt pari iltaa. En pääse edes hyvästejä jättämään… kaverilta lähtiessäni en arvannut, että tää tapahtuu näin nopeasti. Vaikka tiedän, että tää on oikea ratkaisu, niin tekee kipeää… tosi kipeää.
Näihin kuviin ja tunnelmiin… hyvää yötä.
