Uutta multaa terassin pensaille!

puutarhamulta_greencare_7610.jpg

puutarhamulta_greencare_7629.jpg

puutarhamulta_greencare_7632.jpg

puutarhamulta_greencare_7650.jpg

puutarhamulta_greencare_7638.jpg

puutarhamulta_greencare_7649.jpg

Jes! Sain kiinteistöyhtiöltä neljä säkkiä eli 160 litraa multaa laitettavaksi terassini pensaille. Huoltomies kantoi säkit terassilleni viimetöikseen ennen lomalle jäämistä ja niinpä pääsin viikonloppuna tarjoilemaan pensaille tuoreen multakerroksen. 

En ole koskaan tehnyt mitään tällaista, mutta vähän samanlaisen tunteen sain kuin silloin, kun on saanut istutettua kukkia uuteen multaan. Aikaansaamisen ja uuden tuntua. En sen kummemmin tampannut multaa tiiviiksi vaan jätin sen tuolla tavoin hengittämään. Kyllä se siitä aikanaan tasoittuu ja tiivistyy. 

Marja-aroniapensas on siis täydessä kesäkunnossa, sille ei tarvitse tehdä mitään ennen syksyä. Nyt vain nautitaan!

Mukavaa uutta viikkoa!

Terassin pensasaidanteen viimeistely – oksien leikkaus

Lidlissä oli viime viikolla myynnissä tosi edullisia oksasaksia, joten ostin sellaiset. Ei ne ihan Fiskarsin tasoa ole, mutta toimivat silti, varsinkin nyt kun suurin osa leikkaamisesta on jo suoritettu. 

oksien_leikkaus_whiteandfresh_7482.jpg

oksien_leikkaus_whiteandfresh_7475.jpg

oksien_leikkaus_whiteandfresh_7478.jpg

Vaikka jo teinkin keväthuollon terassini marja-aroniapensaalle niin pensaissa oli vielä kosolti kuolleita oksia. Turha niitä siellä on roikottaa, kun ei niistä enää mihinkään ole, joten pistinpä ne leikaten. Nyt olen tosi tyytyväinen, kun tiedän tehneeni kunnon huollon pensaalle. Eihän se toki yhtä rehevä nyt ole kuin aiempina vuosina, mutta antaa se enemmän näkösuojaa kuin talvella. Sen lisäksi lehdethän tuosta vielä hieman kasvavat ja jonkin verran niitä puhkeaa lisääkin.

oksien_leikkaus_whiteandfresh_7321.jpg

oksien_leikkaus_whiteandfresh_7480.jpg

Pensaan alaosa kaipaisi mielestäni lisää multaa, sillä paikka paikoin pensaan juuret kurkistelevat. Laitoinkin isännöitsijälle viestiä, jos he millään viitsisivät multakuorman minulle toimittaa. Sen jälkeen olisi pensasaidanne täydellinen. 

Hieman harmittaa, kun ympärillä olevat naapurit eivät hoida omia pensaitaan ja naapurinkin pensas on aika karun näköinen kuolleine lehtikerroksineen ja kadulta heiteltyine roskineen. Eihän se toki minun asiani ole, mutta aina välillä terassilla seisoskellessa osuu silmä naapurin puolelle. Eikä kaikki ole piha- ja puutarhaihmisiä, en minäkään ole aina ollut. Eikä aina huvitakaan, mutta jotenkin vaan koen sen niin, että jos haluaa asua asunnossa, johon kuuluu terassi/piha kasvillisuuden kera niin sitä soisi edes hieman hoitavan.

No, valitus sikseen. Nyt nautitaan omasta hoidetusta terassista ja alkavasta kesästä!

Terassin tekstiilit ja orvokkiamppeli

terassi_whiteandfresh_6999.jpg

terassi_whiteandfresh_7002.jpg

terassi_whiteandfresh_7092.jpg

terassi_whiteandfresh_7085.jpg

Terassi saa askel askeleelta kesäisempää ilmettä. Olen saanut pestyä tuolit ja tuotua tekstiilit ulos. Mustat Annon istuintyynyt ostin viime vuonna Anttilan loppuunmyynnistä ja koristetyynyt ovat samat Pentikin, jotka olivat viime kesänäkin. Näyttää kivalta tuo vaaleanvihreän ja mustan yhdistelmä vaikka jokin pieni ääni sisälläni kuiskiikin, että pitäisi keksiä jotain muuta. En tiedä, mitä se jokin olisi, joten jos mitään kummempaa väläystä ei tule niin näillä mennään tämä kesä.

Viivästyneen (?) kevään vuoksi kukkia ei ole vielä oikein voinut terassille hankkia. Siksi ostinkin viikonloppuna yhden niistä harvoista kesäkukista, joka kestää kevään viileyttä eli orvokin. Sijoitin sen jakkaralle ikkunan eteen, sillä siihen paistaa iltapäivästä ja illasta aurinko. Viime kesänä orvokkiamppeli roikkui terassin pöydän yläpuolella ja koska aurinko ei siihen juuri yltänyt, kasvoi orvokki lähinnä pituutta. Auringossa orvokki saa rehevyyttä. 

Seuraavana kukkaostoslistalla lienee iso terassihortensia, jonka aion aiemmilta vuosilta tuttuun tapaan sijoittaa puulaatikkoon. Nyt onneksi näyttää kelit hieman lämpenevän, joten kesäkukkia voi alkaa tosissaan hankkimaan. Ihanaa, en malta odottaa pienen kodikkaan kesäkeitaani muodostumista!

Kivaa keskiviikkoa!

Betoniruukku ja pitsilehti

betoniruukku.pitsilehti_whiteandfresh_66

betoniruukku.pitsilehti_whiteandfresh_66

betoniruukku.pitsilehti_whiteandfresh_66

Löysin taannoin Stockmannilta tämän ihanan pienen betoniruukun. Betoni jaksaa jostain syystä aina vain viehättää. Vaikka ruukku on pieni – noin 10 x 10 cm – eikä siihen kokonsa puolesta kovin moni kasvi mahdu, halusin sen silti ostaa. Onneksi olin juuri hankkinut kukkakaupasta pari pikkuruista kasvia ja sainkin pienellä vääntämisellä herttaisen vaaleanpunaisen pitsilehden mahtumaan betoniruukkuun. 

Pitsilehti on itselleni uusi tuttavuus. Kukkakaupan myyjä kertoi, että pitsilehti on siinä mielessä helppo, että se ilmaisee vedentarpeensa nuukahtamalla. Vettä saatuaan se nostaa jälleen lehtensä ylös. Tuo nuukahtaminen on kyllä jännä efekti, samaa tekevät myös muun muassa viirivehka ja hortensia.

Mukavaa alkanutta viikkoa! 

Sohvapöytänä vesihyasinttirahi

Säännöllisin väliajoin haaveilen oikeanlaisesta ja kunnollisesta sohvapöydästä, sillä tällä hetkellä sohvapöytänäni toimii vesihyasinttirahi. Täytyyhän ihmisellä olla ihan oikea sohvapöytä. Vai tarvitseeko? 

sohvapoyta_vesihyasinttirahi_whiteandfre

sohvapoyta_vesihyasinttirahi_whiteandfre

sohvapoyta_vesihyasinttirahi_whiteandfre

sohvapoyta_vesihyasinttirahi_whiteandfre

sohvapoyta_vesihyasinttirahi_whiteandfre

Ei itse asiassa tarvitse. Onhan ihmisillä sohvapöytinä vaikka mitä viritelmiä: arkkuja, kaapelikeloja, raheja, penkkejä, jakkaroita jne. Jotenkin vain tuonne takaraivoon on jumiutunut ajatus siitä, mikä muka! olisi oikeanlaista. Sieltä se ajatus aika ajoin kurkistelee ja yrittää päästä vaikuttamaan narisevalla äänellään. Pöh, sanon minä!

Siihen asti, kunnes joskus jonkun jumalaisen sohvapöydän jostain löydän – jos semmoinen joskus tulee vastaan – tuo vesihyasinttirahi on oikein passeli. Sen kansi on tasainen niin, että jos jotain somisteita siinä tahtoo säilyttää, voi laittaa niitä rahin päälle asetetulle tarjottimelle. Mitään ylettömiä tavaramääriä kotonani ei enää ole, mutta jos joskus on tarvetta voin laittaa rahin sisällekin jotain säilöön. Sinne mahtuu helposti vaikkapa muutama torkkupeitto.

Onko teillä ”oikea” sohvapöytä vai toimittaako sohvapöydän virkaa jokin muu kaluste tai vaikkapa itse tehty/tuunattu pöytä?

Marja-aroniapensaan keväthoito

Terassillani olevan marja-aroniapensaan keväthoito on suoritettu ja en voisi olla tyytyväisempi. Tai no, olisihan se kiva, jos kelit pysyisivät lämpimämpinä ja pensas saisi silmunsa aukaistua.

marja-aroniapensas_kevathoito_whiteandfr

marja-aroniapensas_kevathoito_whiteandfr

Tästä lähdettiin liikkeelle vappupäivänä, kun oma olo ja sää sallivat puutarhahommien aloittamisen. Olikin jo aika saada syksyllä pudonneet lehdet haravoitua pensaan juurilta. Ei ole oikein ilo silmälle tuollaiset ruskeat ja kuivuneet lehdet. Jätin ne syksyllä aloilleen, ehkä ajattelin niiden jotenkin suojaavan pensaan juuria (pöhköä?), mutta kyllä ne on pakko haravoida jatkossa syksyisinkin. Viereisistä vaahteroistakin tippuu lehtiä terassilleni. Tuuli lennättää niitä sitten talvisin ympäriinsä ja terassin lattia ja nurkat ovat täynnä lehtiä. Ei kiva.

marja-aroniapensas_kevathoito_whiteandfr

marja-aroniapensas_kevathoito_whiteandfr

Tässä vaiheessa alkoi näyttää jo paremmalta. Sain samalla istutettua aiemmin kukkineen krookukseni mukulat pensaan juurelle. Ajattelin, että voihan sitä kokeilla, josko mullan alta ensi keväänä ilmestyisi muutama kukka. Jos ei, niin ainakin on kokeiltu!

Olin netissä törmännyt juttuihin pensaiden hoitoleikkauksista ja tajusin, että tuota marja-aroniapensasta voisi ihan oikeasti siistiä. Monet oksat ovat kasvaneet vuosien aikana suuntaan ja toiseenkin ja alkaneet valloittaa jo terassialuetta kutistaen kulkuväylää sekä uhaten näköä haravointihommia tehdessä. Eläissäni en ole pensaita leikannut, joten hieman jännitti. Asiaa pitikin useamman artikkelin ja videon avulla tutkailla. Päädyin lopulta siihen, että leikkaan kaikki oksat, jotka kasvavat sivulle ja tulevat kiveyksen yli. Sitten piti vielä hankkia jostain oksasakset. Tämä ratkesikin parhain päin, sillä ystäväni lainasi minulle Fiskarsin SingleStep oksasaksia, joilla leikkuuhomma toimi jouhevasti. Pakko saada itsellekin moiset! Fiskarsilta minulla onki jo kätevä QuikFit Pikkuharava ja siihen QuikFit Lyhyt varsi, jolla yllän paremmin haravoimaan koko pensaan. 

marja-aroniapensas_kevathoito_whiteandfr

marja-aroniapensas_kevathoito_whiteandfr

marja-aroniapensas_kevathoito_whiteandfr

marja-aroniapensas_kevathoito_whiteandfr

Kyllä näemmä tällainen koko ikänsä kaupungissa asunut likkakin pystyy puutarhahommiin! Enää ei oksat sojota ympäriinsä ja pensaan juuret on siistitty lehdistä. Vielä pitää pestä parveketuolit ja laittaa tekstiilit paikoilleen. Sen teen ehkä tämän viikonlopun aikana, jos vaan pysyn tolpillani. Sitten puuttuu enää lämpimämmät ilmat ja kesäkukat. Niitä odotellessa!

Aurinkoista viikonloppua! 🙂

Kilpipiilea

Nyt minullakin oma pieni kilpipiilea! Suureen suosioon noussutta kilpipiileaa on näkynyt vähän joka paikassa, ja hiljalleen se on alkanut miellyttää omaakin silmää. Tämä pieni pyöreä- ja paksulehtinen on kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin suloinen. Onneksi näitä pienokaisia oli myynnissä Kevätmessuilla. 🙂

whiteandfresh_kilpipiilea_6441.jpg

whiteandfresh_kilpipiilea_6442.jpg

whiteandfresh_kilpipiilea_6430.jpg

Alun perin Etelä-Kiinasta kotoisin oleva viherkasvi on tullut eurooppaan norjalaisen lähetyssaarnaajan Agnar Espegrenin mukana 1940-luvulla. Kilpipiilea oli todella suosittu 1970-luvulla, ja on taas noussut esille uudelleen. Eikä ihme. Kauneuden lisäksi kilpipiilea on helppohoitoinen ja sen kerrotaan sopivan hyvin viherkasvialoittelijille.

Kilpipiilea viihtyy valoisassa, mutta ei suorassa auringonpaahteessa. Kastelu on säännöllistä niin, että ainoastaan mulla pinta voi hieman kuivahtaa kastelujen välissä. On myös tärkeää, että vesi pääsee valumaan ruukusta läpi, mutta ei jää seisomaan aluslautaselle. Hyvällä hoidolla kilpipiilea kasvaa reippaasti, joskaan ei yli 30 senttiseksi, ja sen lisääminen onnistunee helposti pistokkaista.

Aurinkoista toukokuun ensimmäistä päivää! 🙂

Olohuoneen seinällä luonnon taideteos

Auringonlaskun lähestyessä ainakin näin keväällä auringon luomat varjot heittäytyvät olohuoneeni seinälle. Terassin viereisen vaahteran siluetti piirtyy upeaksi teokseksi oksien ja sälekaihtimien varjojen kanssa. Tämä hetki ei ole pitkä, joten aika nopea sai olla, että sai talletettua tilanteen kameran muistikortille. Viimeistä kokonaiskuvaa ottaessani alkoi jo varjot katoamaan iltaan.

olohuoneessa_auringon_varjot_whiteandfre

olohuoneessa_auringon_varjot_whiteandfre

olohuoneessa_auringon_varjot_whiteandfre

Juuri nyt, tällä hetkellä on alkamassa jälleen luonnon oma taidehetki. Jos vain aurinko jaksaisi hetken sinnitellä pilvien edessä…

Mukavaa keskiviikkoiltaa! 🙂

Verenpisaran kasvatusta

whiteandfresh_verenpisaran_taimi_kasvatu

whiteandfresh_verenpisaran_taimi_kasvatu

whiteandfresh_verenpisaran_taimi_kasvatu

Jos ei vuosien takaisia kultaköynnösten juurruttamisia lasketa, olen aiemmin kasvattanut taimesta aikuiseksi vain kirsikkatomaatteja. Kevätmessuilla ollessa törmäsin näihin pieniin verenpisaran taimiin ja sain jälleen innostuksen kasvattaa jotain itse. Niinpä ostin yhden taimen, Fuchsia Angien, joka on pystykasvuinen. Jotenkin se tuntui helpommalta kuin roikkuva amppeliversio.

Mitään kokemusta minulla ei verenpisaroista ole, mutta silloin kun olin lapsi, meillä semmoinen kuulema parvekkeella oli. Siihen tosin ilmestyi tuholaisia, jotka ovat yleisiä verenpisaroissa, ja se piti hävittää. Nyt sitten kauhulla odotan, ilmestyykö tähän minun verenpisaraani öttimönkiäisiä. Täytyy jo etukäteen tutkailla erilaisia tuholaisten hävityskeinoja. Olettaen tietenkin, että saan tuon taimesta tuosta kasvamaan. Jos kaikki menee hyvin, saan varmasti komean kasvin kesäksi terassilleni. 🙂

Mukavaa viikonloppua! 

Arjen iloja – puinen kahvimitta

Arjen ilot voivat olla isoja tai pieniä, kauniita tai käytännöllisiä tavaroita, tapahtumia tai vaikka ajatuksia ja havahtumisia. Juuri niitä asioita, jotka helpottavat arkea tai tuovat siihen edes pientä iloa silloin, kun on kiire tai taivas tarjoilee räntäsadetta. Mitä vain, mihin voi tarttua rakastuakseen arkeen ja nauttiakseen hetkestä. <3 Haluan tuoda näitä arjen iloja esille täällä blogin puolella enemmänkin, sillä mikä meitä kaikkia parhaiten yhdistäisi kuin juuri se nimenomainen arki… sitä me kaikki elämme tyylillä tahi toisella.

whiteandfresh_arjen_iloja_puinen_kahvimi

whiteandfresh_arjen_iloja_puinen_kahvimi

Olen jo jonkin aikaa pohtinut, että haluaisin uusia tylsän ja muovisen kahvimittani. Kahvia keitän päivittäin, joten kahvimittaan tulee tartuttua usein. Pieni ja käytännöllinen arjen tarvike, joka voisi tosiaan olla myös ilo silmälle. Niinpä katselin Kevätmessuilla ympärilleni sillä silmällä ja löysin vihdoin uuden kahvimitan. Materiaalina puu on houkutellut, mutta en ole löytänyt sopivaa. Tosi usein näkee nykyään kahvimittoja, joissa on magneetti tai pussinsulkija mukana. Sellaisia en tarvitse, sillä oma kahvimittani asustelee kahvipurkissa. Samoin on paljon puun ja teräksen yhdistelmää näkynyt. Nyt kuitenkin näin tämän puisen kahvimitan, jossa ei ollut mitään ylimääräistä. Vain pieni ja kaunis polttokaiverrettu sydän varressa. Osui ja upposi. 

whiteandfresh_arjen_iloja_puinen_kahvimi

whiteandfresh_arjen_iloja_puinen_kahvimi

Harmittamaan jäi ainoastaan se, etten tajunnut ottaa ylös näitä valmistavan ja myyneen yrityksen nimeä. Kotimainen tuote toki on, se on selvä. Jos joku tietää, kenen yrityksen nämä kahvimitat ovat tai jos itse sen jostain löydän niin tulen lisäämään tiedon tänne blogiin. Siihen asti, jos jotakuta nämä kahvimitat kiinnostavat, kannattaa pitää silmät auki toreilla, markkinoilla ja erilaisilla messuilla. Semmoisista paikoista tällaisia käsityönä valmistettuja kodin ja keittiön tuotteita yleensä löytää. 🙂

Kivaa keskiviikkoa!