kuva-1.jpg

Tämä kuva on toissapäivänä kuvattu lapsuudenkotini parvekkeelta. Näen harvoin sateenkaaria, mutta en tiedä olenko koskaan ikinä nähnyt näin vahvaa ja kaunista näkyä. 

Double rainbowlle oli myös erikoinen ajoitus; saimme vihdoin reilun viikon voimakkaan huolen ja auttamisyritysten jälkeen isäni lähtemään sairaalaan. Isäni on aina ollut äärimmäisen vahva, hyväkuntoinen ikäisekseen ja selvinnyt kutakuinkin ilman ikäviä sairauksia. Noh, kaikki muuttui hieman ennen viime vuodenvaihdetta selkä- ja jalkakivun myötä. Mikä romahdus ihmiselle, joka on tottunut liikkumaan paljon joka päivä ja touhuamaan kaikenlaista. Paljon on mahtunut reiluun puoleen vuoteen, mutta ei yksityiskohdista sen enempää. 

Olo on huojentunut, kun isä on nyt hyvässä hoivassa. Ei sillä, etteikö huoli ja huolenpito vielä jatkuisi ja etteikö negatiivisiakin uutisia olisi kuultu, mutta iso paino lähti sydämeltä, kun vuorokauden päivystysosastolla olon jälkeen ihana ja asiallinen lääkäri sanoi ottavansa isän ihan varsinaiselle osastolle sisään ja pitävänsä huolta, ettei kotiuteta ennen kuin on varmistettu, että kunto ja mahdolliset jatkotoimenpiteet mahdollistavat paluun kotiin. <3

Täällä siis edelleen suurin osa energiasta käytetään isään ja siihen, että oma pää pysyisi edes jotenkin kasassa tämän kaiken keskellä. Postailen ja vastailen kommentteihinne aina, kun siltä tuntuu ja jaksan. Eilen tulikin jopa kaksi postausta eetteristä ulos, sillä niin paljon energiaa vapautui isän hoitoonsaamisesta. :)

Kiitos kaikille tukensa ilmaisseille ja jokaiselle, joka ihan tässä reaaliarjessa on ollut avuksi ja tueksi. Se merkitsee enemmän kuin osaan varmaankaan kertoa. <3