Blogiperiaatteeni

Sain jo yli kaks kuukautta sitte Kotiovella -blogin Jennalta haasteen, jossa kerrotaan oman blogin periaatteita. Oon halunnu tehä tän huolella ja ajatuksella ja siitä syystä tän alottaminen on myös venyny. Nyt on aika tarttua tähän haasteeseen, jonka ”säännöt” kuuluvat seuraavanlaisesti:

Haluan aloittaa haasteen, jossa kerromme omia periaatteitamme bloggareina. Mikä on sinulle tärkeää? Mitkä asiat saavat sinut harmistumaan blogimaailmassa? Miten suhtaudut kuvien oikeuksiin? Miten hoidat yhteistyöpostaukset? Kerro asioista vapaamuotoisesti ja omalla tyylilläsi. Itse haluan tällä tavoin kertoa omat periaatteeni ja ajatukseni julkisesti, jotta lukijani saavat rehellisesti tietää mitä mieltä olen asioista. Minä aloitan!

Tän haasteen on alun perin aloittanu yllä olevalla tekstillä Löytö -blogin Johanna, joka myös toivo, että haastepostaukset kuvitettais omilla kuvilla. Saa nähä, mitä tuolta arkistoista saan kaiveltuu. 😉

2013-09-27_1380271363.jpg

Ajankohta tän haasteen toteutukselle on oiva, sillä vuos on ny vaihtunu ja on hyvä näin vuoden alkuun hieman muistella syitä blogin perustamiselle ja koota yhteen omia ajatuksia, periaatteita ja kenties jopa suunnitelmia tän blogin suhteen. Toteutan tässä samalla toisenki haasteen, jonka sain Oma Koti Valkoisen Miialta. Kirjotan siis tän postauksen parhaani mukaan just silleen ku puhuisinki. Voi olla vähän haastavaa, koska vaikka en aina suoraa kirjakieltä kirjotakaan niin aina kuitenki hieman erilailla ku puhuessa.

Suomi on monien erilaisten murteiden maa. Haastankin sinut kirjoittamaan postauksen omalla murteellasi. Postauksen aihe on vapaa. Ainoa sääntö on, että kirjoitat sen samalla tavalla kuin puhuisit jollekin. Unohda siis kaikki kielioppisäännöt ja muutenkin hyvä kirjoitusasu; ellei puhetyylisi sitten oikeastikin ole sellainen. Anna murteesi sekä puheesi näkyä kaikissa vivahteissaan! Olisi myös hauska kuulla mistä päin Suomea olet (tarkkaa kaupunkia ei ole pakko kertoa, mutta esimerkiksi maakunta olisi kiva tietää). Jokainen halukas saa ilomielin tarttua tähän haasteeseen 🙂

Haasteen laitto alulle Black + White = Grey -blogin Tiia.

Nyt sitte siihen varsinaiseen aiheeseen eli mun blogiperiaatteisiin.

2013-01-08_1357643802.jpg

Perusjutut

Täytän tänään päivälleen kahden kuukauden kuluttuu 35. Kauhee ikäkriisi menossa, johon on taas sitte omat syynsä. Oon sinkku joskaan en omasta vapaasta tahdostani ja asustelen pikkusessa kaksiossa. Muutin tähän tosta naapurirapusta syyskuun alussa ku alko ketuttamaan makuuhuoneen puute ja se sikamainen kuumuus mikä siellä kämpässä oli. Ja mikä ihme se kuumuus on ku kaikki luukut on etelään ja aurinko porotti kesäsin lähes koko päivän. Tässä uudessa kodissa pääsee sentäs karkuun sitä porotusta, vaikka makkariin. Eikä se aurinko paista tänne ku muutaman tunnin loppuiltapäivästä ennen ku laskee.

Mä alotin blogin virallisesti heinäkuussa 2011 ku olin eka kyllästyny vanhan kodin sekametelisoppaan. Mun mielestä mä kyllä sisustin ja tykkäsinki kauheesti kaikesta lämpimän sävysestä kuten ruskeesta ja oranssista, mut oikeesti mulla ei ollu hajuakaan mistään punasesta langasta. Kodikasta oli mut siihen se sit jäi. Mun sisustusinnon sytytti mun pitkäaikanen ystävä (Oma Koti Valkosen) Miia ja niillä kylässä käydessä ihastelin aina sitä ihanaa valkosuutta ja avaruutta. Sillon mä myös ekaa kertaa rakastuin Beståån. 😉

Mun kohalla homma ei ollukaan niin simppeli toteuttaa ku ei ollu rahaa ja piti eka tehä ihan hirvee raivausprojekti. Tavaraa joka paikassa. Alku kangerteli tosi paljon ja syksyllä sainki apurin, joka oli tiukkaaki tiukempi ja sillon vasta tavaraa lähtiki pois. Se oli vähän niinku semmonen alkusysäys koko tähän projektiin, joka piti ja pitää edelleen sisällään raivausta, muutosta ja raikastusta myös muilta osin mun elämää.

574518_10151023637222075_1659087586_n.jp

Tässä blogissa siis sisustetaan pientä kotia ja blogin nimen eka sana white kuvaa sitte sitä yleistä värilinjaa jonka haluun mun kotiin. Fresh puolestaan kuvaa sitten kaikkea mahdollista: kotia joka ennen oli kaikkee muuta ku fresh, mua ulkosesti ja sisäsesti ja ihan mitä vaan mikä liittyy mun elämään. Siks täällä näkyy juttuja kosmetiikasta, vaatteista, ajatuksista ja välillä jopa jotain syvällisempääki musta ittestä. Mä ja mun koti ja mun elämä joilla suunta on white and fresh. Kaks vuotta oon tahkonnu ny tässä ja koittanu saada kotia nätiks ja kivaks ja samalla yrittäny muuttaa mun koko elämää enempi siihen suuntaan mihin sen haluunki. Koti on edistyny ihan kivasti mut se kaikki muu onki sitte ihan vaiheessa ja välillä turhauttaa pirusti ku eteen tulee esteitä joka suunnasta. Mut vaikken aina jaksaiskaan ja koko maailma tuntus kaatuvan niskaan niin kyl mä jotenki aina suostani nousen ja jatkan eteenpäin. 🙂

Lisäksi mulle on äärimmäisen tärkeää olla blogissa rehellinen ja avoin, ihan pikkujutuissaki. Ja viimeseen asti oma itteni. Nää päätökset tein jo ihan alussa ja ajattelin et jos joku ei jaksa tämmösen tavallisen tylsän tallaajan blogia lukea nii sitte sille ei voi mitää. Mun elämä ei oo krumeluuria eikä mitenkään ihmeellistä ja sitä jos täältä ettii nii kannattaa vaihtaa toiseen blogiin. 🙂

943630_10151446311047075_1301098545_n.jp

Teksti ja ulkoasu

Mun on sanottu olevan verbaalisesti lahjakas ja hyvä kirjottaja ja tykkäänki kirjottaa ja puhuu pälpättää. Koitan kirjottaa blogini postaukset suhteellisen virheettömästi ja selkeesti mutten kuitenkaan liian kapulakielellä. Hymiöitä ja sydämiä käytän mut yritän parhaani ettei niitten käyttö riistäydy käsistä.

Hyvät kuvat on osa ulkoasua ja koitan valita blogiin mahollisimman hyviä kuvia vaikka kuvaustaidot ja -välineet ei oo niitä parhaimpia. Ei se haaveissa oleva järkkäri kaikkea parantais, mut ees vähän auttais parantamaan kuvien laatua. Tosin jos on valoa ja muuten olosuhteet kunnossa nii kyllä kännykälläki saa ihan hyvii kuvii kuhan muistaa vaan koko ajan keskittyy kuvia ottaessa. Pikaräpsyistä ei tuu yhtään mitään. Kuvien lisäks yritän myös parhaani mukaan pitää blogin sivupalkissa olevat mainokset maltillisina jotta ne ei rönsyile ja pilaa koko juttua. Ite tykkään et blogi on ulkoasultaan selkeä ja raikas ja parhaani mukaan siihen pyrinki.

534283_10151083721207075_5436309_n.jpg

Kuvat

Kuvista tuliki tossa edellä sanottua jo. Ite tykkään et postauksissa on useempi kuva. Yks tuntuu jotenki riittämättömältä ellei kyseessä oo vaikkapa joku toivotus ja sitte jos mennään reippaasti yli kymmeneen kuvaan nii seki alkaa olla jo liikaa. Oon joskus nähny joillain postauksissa yli kolkytki kuvaa ja se on jo ihan liikaa. Aika hulluu itte asiassa. Jos ei oo kyseessä joku koontipostaus vuoden tapahtumista tms. niin yritän ite pitää postauskohtasen kuvamäärän maksimissaan about kymmenessä.

Yhteistyö ja mainonta

Mun blogissa on aika alusta lähtien ollu mainoksia ja niitä tulee olemaan jatkossaki. Samoin yhteistöitä. Mä en mainosta mitä sattuu vaan kaikella on yleensä joku merkitys mulle ittelleni. Joskus voin vinkata myös muista jutuista mun blogissa jos oon huomannu että mun lukijat on osottaneet jossain vaiheessa jotain kiinnostusta asiaan tai tuotteeseen. Pääasia ettei mainokset riitele liikaa mun blogin eli mun itteni kanssa. Pikavippejä ja sen semmosii mä en suostu mainostamaan, koska en taho kenenkään ottavan tommosia kiskurilainoja. Eikä muutenkaan oo kiva kehottaa ketään elämään velaks. Se ei oo kivaa ja sen tiiän iteki.

Mainokset joista voin hyötyy rahallisesti pyrin aina merkkaamaan tähdellä ja jokasen postauksen lopussa lukee et postaus sisältää mainoslinkkejä. Samoin pyrin postauksissa selkeesti ilmottamaan myös millon on kyseessä yhteistyöpostaus. Siitäki lisäksi merkintä postauksen lopussa.

422065_10150564203727075_988647017_n.jpg

Kurjat kommentit

Kurjia kommentteja en oo ihan hirveesti saanu. Toki semmosii seminegatiivisii kommentteja tulee, mut suurimman osan oon kuitenki julkassu. Jos on ollu ihan täysin asiaton kommentti niin sitte oon jättäny julkasematta. Semmosii on tullu kuitenki ehkä vaan pari. Pääasiassa blogini kommentit on kuitenki asiallisii ja kivoja ja toivon, että mahollisimman pitkään tilanne säilyyki semmosena. Mitä pidempään bloggaa niin toki myös niitten negatiivistenki kommenttien määrä kasvaa. Siihen on vaan pakko tottuu ja sen kanssa on opittava elämään. Eli hieman kurjiakin kommentteja julkasen, mut en sit niitä asiattomuuksia.

Työhöni liittyvät asiat

Just nyt en oo työelämässä joten tää kohta ei oo oikeen ajankohtanen. Todennäkösesti en kuitenkaan lähtis työelämästäni täällä blogissa puhumaan, jos oisin töissä. Teen päivittäin aika paljon juttuja tän blogin eteen joko postauksina tai sitte taustatyönä joten ehkäpä voisin pitää tätä blogia semmosena pikkuriikkisenä sivutyönä – noin niinku kuvaannollisesti. 😀 Ja tällä hetkellä jos pitäs mainita sitte jotain mahdolliseen tulevaan työhön tai opiskeluun liittyvää haavetta tms., niin semmosta ei oikeen oo. Ainoo minkä osaan sanoo on se et olis kiva jos voisin jotenki liittää tän blogin mun työks ja ainaki osaks sitä.

12638_191372572074_5332292_n.jpg

Liitännäiset

Blogilla on aika monta eri seurantakanavaa: Blogger, Bloglovin, Blogilista, Pinterest, Instagram ja Facebook. Lisäks blogin postaukset päivittyy CASA Blogien etusivulle. Blogin sivupalkista löytyy namiskuukkelit eri seurantakanaviin. Ite seuraan blogeja Facebookissa ja Bloglovinissa.

Linkit

Linkitän postauksissa esimerkiks tunnustusten ja haasteiden lähteet. Linkkejä käytän myös mainos- ja yhteistyöpostauksissa ja välillä linkkaan mun vanhoihin postauksiin. Siinä ne kai on? Nii ja tietty jos käytän muutenki postauksissani jotain tekstii tai kuvia niin lähdelinkit niihinki tietty.

217486_6013072074_4292_n.jpg

Postaustahti

Mä postaan keskimäärin kerran päivässä. Joskus ku oikeen innostun tai koen ”pakottavaa tarvetta” niin postauksia voi tulla useempiki päivässä. Jossain vaiheessa ku ei yhtään olis jaksanu postata niin koin huonoo omaatuntoo postaamatta jättämisestä joten päätin ettei mun tai muidenkaan maailma voi kaatuu jos joskus jää postaus välistä. Niinpä nykyään voi olla päivä tai pariki jolloin en postaa. Ja ei oo maailma kaatunu. 🙂

Vinkit

Jos blogin alottaminen kiinnostaa niin kantsii kokeilla. Jos ei muuten nii vaikka eka sillee salasesti ja kirjottelee mistä tykkää. Sit jos tarpeeks rohkastuu nii voi julkistaa blogin. Jokin punanen lanka mun mielestä on hyvä olla blogissa vaikka sitä lankaa ei tartte puristella käsissä liian tiukasti. Omaki blogi on tämmönen sekametelisoppa ja kutsunki tätä sisustuspainotteiseks lifestyleblogiks.

Omaa blogiaan voi ja kannattaaki mainostaa. Ei sitä muuten välttämättä ihmiset löydä. Maltillisesti ku liittää muiden blogeihin jättämiin kommentteihin oman blogin linkkiä jonkin aikaa niin se on ihan hyvä mun mielestä. Aktiivisuus siis muitten blogien kommentoinnissa auttaa. Samoin auttaa, jos päivittää omaa blogiaan aktiivisesti. Jos postaa kerran kuussa nii tuskin kukaan jaksaa kamalan kauaa seurata. Ja jos mitenkään vaan pystyy nii ittestään kannattaa jotain antaa blogissaan niin lukijat kiinnostuu ku saavat vähän tuntumaa bloggaajaan siellä ruudun takana. Ripauskin riittää eikä tarvii yksityiskohtasii tietoja ittestään sentään jakaa. 🙂

557565_10151149628327075_1487696118_n.jp

Kirjotin tämän postauksen siis silleen ku olisin ite puhunu. Oon ihan paljasjalkanen stadilainen ja jotkut sanat on sen mukasii ja jotkut sitte jotain muuta. Muhun tarttuu tosi helposti murteet ku kuulen niitä puhuttavan. Tässä postauksessa ei vaan ollu kauheesti mitää erikoisii sanoja joista olis selkeesti hoksannu sen stadilaisuuden. 😉

Huh, harvemmin tulee tehtyä ihan näin laajoja postauksia. Jaksoiko joku lukea? 😀

Comments are closed.