Iski ahdistuskyllästys tavaraan, jota lojuu joka puolella. Olen ”Ehkä tätä voi tarvita vielä joskus tai ehkä tästä voisi keksiä jotain” tyyppi.
Niinpä eteisen nurkassa kyhjöttäneestä laatikosta tuli Luopumislaatikko.
Sinne viskon tavaroita, joista olen luopumassa tai joista ehkä haluan luopua. Tavaroita, joille en keksi paikkaa suhteellisen nopeasti. Ja ellei laatikkoon sujautetulle tavaralle löydy tarvetta, paikkaa tai jotain mieletöntä älynväläystä niin sieltä sitä ei takaisin enää oteta. Siellä on ja pysyy.
Kokeillaan tätä!
Comments are closed.