WUFF’S MINI kuppiteline kissalle tai pienelle koiralle

Kaupallinen yhteistyö: THINK TODAY

Olen jo useampana vuonna ihastellut eri messuilla ja tapahtumissa THINK TODAY ruokakuppitelineitä, mutta mitäs sellaisella ilman lemmikkiä olisi tehnyt. Nyt kun minulla on tämä salakavalasti toissa kesänä luokseni muuttanut kissa-neiti, niin olinkin iloinen, kun yhteistyön myötä kissallani on nyt uusi ja tyylikäs WUFF’S MINI kuppiteline.

THINK TODAY on tamperelainen yritys, jonka tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa. Materiaaleina käytetään yhteistyöyritysten käyttökelpoisia ylijäämämateriaaleja, kuten esimerkiksi messu- ja muovimattoja, nahkaa, akryylia sekä mainos- ja markkinointimateriaalia. Näin materiaalien käyttöikä kasvaa sen sijaan, että ne päätyisivät kaatopaikalle.

THINK TODAY tuotevalikoimasta löydät tuotteita sisustukseen ja lemmikeille sekä koruja, laukkuja ja hauskoja kartta-aiheisia matkakorttikoteloita/suojuksia (tällaisen voisinkin ehkä ostaa, kun oma koteloni on alkanut tulla tiensä päähän).

WUFF'S mini kuppiteline - THINK TODAY

WUFF'S mini kuppiteline - THINK TODAY

WUFF'S mini kuppiteline - THINK TODAY

WUFF'S mini kuppiteline - THINK TODAY

WUFF’S MINI kuppiteline on vain 11 cm korkea (tasoon asti), joten se sopii hyvin kissoille ja pienille koirille. Itse taso on uusiokäytettyä alumiinikomposiittia ja telineen runko metallia. Mukaan tulee kaksi 0,47 litran alumiinikuppia, jotka voi halutessaan sujauttaa astianpesukoneeseen. Tasolle riittää pyyhintä tai huuhtelu vedellä. Kuppiteline on helppo nostaa lattialta kahvoista pesua ja uudelleentäyttöä varten. Omassa tasossani on hauskasti toinen puoli mintunvihreä, joten välillä voi iloitella värienkin kanssa. 🙂

Kuppitelineen mitat ovat seuraavat:

Korkeus tason pintaan asti 11 cm + kahvaosat 4 cm
Tason leveys ja pituus 18 x 39 cm
Rungon leveys ja pituus 23 x 35 cm

WUFF'S mini kuppiteline - THINK TODAY

WUFF'S mini kuppiteline - THINK TODAY

Toffee otti uuden kuppitelineensä vastaan varsin hyvin. Hieman haisteltiin ja ihmeteltiin, että mitenkäs tässä nyt pitäisi syödä. Alkuun tungettiin pää kuppiin, napattiin pala ruokaa ja vedettiin sen lattialle pienentämistä ja syömistä varten. Ajattelin jo, että näinkö tämä menee ja minun kissani ei osaa syödä uudesta ja hienosti kuppitelineestä. 😉 Kissat kuitenkin normaalisti syövät eri asennossa kuin koirat eli maha maata vasten. Tämä vaatii toki totuttelemista, mutta hieman ruoan vetämistä kupista sekä sen aiheuttamaa sotkua pystyy ehkäisemään sillä, että paloittelee ruoan kissalle valmiiksi pieniksi paloiksi. Nyt meillä ruokaileminen sujuu jo alkukankeilua paremmin.

WUFF'S mini kuppiteline - THINK TODAY

Meidän WUFF’S MINI kuppiteline on siis sopiva kissoille ja säkäkorkeudeltaan maksimissaan 40 cm koirille, mutta telineitä on myös kahta isompaa kokoa: WUFF’S MEDIUM kuppiteline ja WUFF’S LARGE kuppiteline (yhdellä kupilla), jotka sopivat säkäkorkeudeltaan yli 40 cm koirille. Telineitä ja tasoja on saatavilla eri värisiä ja koko valikoiman löydät THINK TODAY lemmikkiosiosta. Siellä on myös pieni valikoima FOOD ruoka-alustoja, jotka sopivat hyvin vaikkapa kuppitelineen alle lattiapintaa suojaamaan.

Lue myös: Kollegani Sadun postaus Rauharentolassa, jossa esittelyssä on heidän Muusa-koiran WUFF’S MEDIUM kuppiteline!

Tästä ostoksille

THINK TODAY verkkokauppaan!

 

P.S. Katso myös kuva Instagram-feedistäni, jossa aivan ihanat LEAF korvakorut! Nämä ovat THINK TODAY:n tuotevalikoimasta ja saatu osana tätä yhteistyötä. Korvakorut on valmistettu uusiokäytetystä akryylista ja niitä saa myös mustana. ♥

Hyvinvointiviikonloppu – Inspiration Weekend 2018

Tänä vuonna Indieplacen Inspiration Weekend oli aiempia erilaisempi – varsinainen hyvinvointiviikonloppu. Ennen tapahtuma oli lauantaisin sisältäen sekä päivä- että iltapahtuman. Tänä vuonna oli perjantaina ja lauantaina aamupäivätapahtumat ja vielä lauantaina illalla perinteinen Inspiration Blog Awards. En erityisesti välitä isoista juhlista, gaaloista ja sen semmoisista – ja oma olokin on ollut viime aikoina ailahteleva – joten ilmoittauduin molempiin aamupäivätapahtumiin. Perjantaina oli Conscious Morning ja lauantaina Creative Morning. Tilaisuudet järjestettiin Väinö Kalliossa, vanhassa HOK-Elannon talossa Helsingin Kalliossa.

Perjantaina Conscious Morning alkoi lempeällä joogalla. Olen kiinnostunut joogasta ja kävinkin alkuvuodesta neljän kerran hathajooga-alkeiskurssin. En tietenkään taituriksi siellä oppinut, mutta kurssin ansiosta jooga ei ole enää minulle peikko, jota tarvitsisi pelätä, kun ei muka osaa. Tekee sen mitä osaa ja pystyy ja mikä omassa kehossa tuntuu juuri sillä hetkellä mahdolliselta. Ja hei, rakastuin muuten näihin Casallin korkkipintaisiin joogamattoihin. <3

Joogan jälkeen meille piti hyvinvointiluennon eevskuna tunnettu Eveliina Tistelgren. Paljon jo itselleni tuttua asiaa, mutta hyvinvoinnista tuskin voi koskaan puhua liikaa.

Kuva: Eetu Järvi

Luennon jälkeen vuorossa oli vegaaninen brunssi. Pakko tunnustaa, että näin sekasyöjänä en tunnistanut kovinkaan monta raaka-ainetta, mutta hyvää oli. 😀

Lauantain tapahtuma Creative Morning oli myös täynnä hyvinvointia. Aamupäivä alkoi kehoa herättelevällä verryttelyllä, jonka meille veti Vastaisku ankeudelle -blogista tuttu Jenny. Tykkäsin kovasti treenistä ja totesin useamman liikkeen toimivan tosi hyvin myös jatkossa, kun muun muassa hartiat jumiutuvat. Sen lisäksi aion harjoitella muutamaa tasapainoliikettä, joita tehtiin Jennyn opastuksella, sillä oma tasapaino on aika hakusessa. 😉

Pienen proteiinijäätelö-välipalan jälkeen istahdimme alas kuuntelemaan BAY Helsinki -studion perustajan Julia Oraviston luentoa hänen urastaan, meditaatiosta ja luovuudesta. Tämän jälkeen vietimme hetken tutustuen Nuxen tuotteisiin. Lounaaksi meille tarjoiltiin sushi-kanasalaattia ja tällä kertaa tunnistin hieman useamman raaka-aineen lautasellani. 😉

Viikonloppu oli varsin mukava ja olen iloinen, että pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan hieman joogaa ja nauttimaan kaikenlaisesta hyvinvointiin liittyvästä. En tiedä, onko se tämä ikä vai oma persoona, kun nykyään tuntuu paljon houkuttelevammalta viettää aikaansa tämän tyyppisessä tilaisuudessa ja vetäytyä kodin rauhaan lukemaan hyvää kirjaa kuin vetää ykköset päälle ja lähteä bilettämään. Tällainen hyvinvointiviikonloppu olisi tervetullut uudelleenkin!

Mukavaa viikon jatkoa!

Kesäfiilistelyä Kevätmessuilla

Voi vitsi, kesä lähenee ja terassisormia jo syyhyttää! Tämän vuoden Kevätmessuilla oli ihania esillelaittoja, ideoita ja inspiraatiota. Kun osaisi ja pystyisi toteuttamaan edes osan niistä jutuista, mitä messuilla näki. Lähde mukaani kuvamatkalle Kevätmessuille ja jos voit, niin käy myös paikan päällä tutustumassa ja ihastelemassa!

Ottaisin enemmän kuin mielellään tällaiset Ball-tunnelmavalaisimet terassilleni.

Vau, mikä väriloisto! Tämä yksi messuille rakennetuista seitsemästä teemaparvekkeesta oli ehdoton suosikkini. Vaikka kotini värimaailma on varsin hillitty, niin terassilla saisi olla värejä ja ”mummolamaisuutta” yllin kyllin. Mainio idea myös tuo autonrenkaista tehty pöytä sekä tiilistä/kivistä ja lankusta tehty day bed.

Tässä yllä olevassa kuvassa on puolestaan autonrenkaat päällystetty narulla.

Löytyykö kotoasi tyhjänpanttina oleva vaaterekki? Ota se käyttöön ja ripusta siihen amppeleita! 🙂

Puulatikot <3 Niitä oli messuilla käytetty ihanasti sisustamisessa ja aitoja alkuperäisiä saksalaisia puulaatikoita oli myös myynnissä, niin luonnollisen värisenä kuin maalattuinakin. Puulaatikko-hullun paratiisi. 😀

Olen nyt parina vuotena haaveillut näistä Tokmannin aurinkokennovalaisimista. Mielessäni on jo kuva siitä, miltä ne näyttäisivät terassini marja-aroniapensaan juurelle työnnettynä hämärän tullen.

Ilmakasveja oli jälleen runsain mitoin tarjolla HUONE ett RUMin osastolla. Viime Habitare-messuilta ostin itselleni ilmakasvin, mutta valitsemallani suihkuttelukastelulla se ei pysynyt hengissä. Nyt ostin hennon vaaleanpunaisen Tillandsia Capitata -ilmakasvin ja aion kokeilla, jos suositeltu uppokastelu pitäisi sen elossa.

Kesäksi on aivan pakko saada terassille hortensia. Taidan viime kesän tapaan tänäkin kesänä valita sinisävyisen. Hortensioita on minulla ollut kesäkukkina jo muutaman vuoden. Se on näyttävä ja kestävä kukka, kunhan muistaa huolehtia sen kastelusta. Hortensia on muuten siinäkin mielessä helppohoitoinen, että se näyttää kyllä kukinnoillaan, milloin se on janoinen.

Sain messuilta myös ämpärin. Ensin meinasin, että minähän en mitään ämpäreitä ala kotiuttamaan, mutta kun kuulin, että ämpäriin saa myös multaa ja idätettyjä perunoita, jolloin voi itse koittaa ämpäriperunoiden kasvatusta niin innostuin. Onhan se varmasti oma kokemuksensa ja olen jo kerran onnistunut valmiista taimista kasvattamaan itselleni tomaatteja, joten kyllä, ämpäriperunat lähtee kokeiluun! Tomaatinkasvatukseen liittyvät postaukset löydät parvekepuutarha-kategorian alta, jos tahdot lukea lisää. 🙂

Messujen Ideapuutarha on tänä vuonna aivan mieletön. Ihanaa Liisa Ihmemaassa -satumaailmaa mukaileva puutarha on varsin sykähdyttävä. Jos et muuta messuilla ehdi tai kykene katsomaan, niin tutustu tähän! ↓

Muutamia tuliaisia tuli hankittua messuilta, mutta niissä ei sinänsä mitään sen ihmeempää ole. Ilmakasvi oli tietenkin yksi tärkeimmistä ja samoin saadut ämpäriperuna-ainekset. Meinaan viikonlopun aikana yrittää saada perunat istutettua ja jossain vaiheessa niistäkin voisin teille kirjoittaa.

Meinaatko mennä messuille tai olitko jo? Mikä sykähdytti joko kuvien kautta tai livenä?

Keväistä viikonloppua!

Messukäyntini sponsoroi Messukeskus

Luetut kirjat – maaliskuu 2018

Huhheijakkaa, jopas aika liitää ja ollaan jo huhtikuun puolessa välissä. Melkein. Nyt äkkiä maaliskuussa lukemieni kirjojen pariin, koska ihan pian huhtikuukin on loppu. 😀 Maaliskuussa luin yhdeksän kirjaa.

Tuulen varjo - Carlos Ruiz Zafón

Carlos Ruiz Zafón, Tuulen varjo

Barcelonan vanhan kaupungin sydämessä on salaperäinen ”Kadonneiden kirjojen hautausmaa”. Sinne kirjakauppiasisä vie kymmenvuotiaan poikansa Danielin ja antaa hänen valita itselleen kirjan. Käsiin osuu Julián Caraxin teos Tuulen varjo, jonka kirjoittaja on kadonnut mystisesti, kenties murhattu.

Yli vuosikymmenen ajan Daniel seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petoksen labyrintin. Sitten Caraxin salaperäinen tarina alkaa toistua Danielin omassa elämässä: eräs Tuulen varjo -romaanin henkilöistä ryhtyy vakoilemaan ja uhkailemaan häntä. (Otava)

Tämä oli mukavan jännittävä kirja, jossa tuli koko ajan mietittyä, kuka on kuka ja onko joku joku. Samassa pakkauksessa jännitystä, rakkautta, ystävyyttä ja kumppanuutta. Ehkä paikoitellen tuntui hitaalta, mutta kokonaisuus sen verran miellyttävä, että aion lukea seuraavankin kirjan (Enkelipeli).

Caminosaari - John Grisham

John Grisham, Caminosaari

Scott F. Fitzgeraldin alkuperäiset käsikirjoitukset ryöstetään Princetonin yliopiston kirjastosta. Caminosaarella menestyksekästä kirjakauppaa pitävän Bruce Cablen epäillään ostaneen varastetut käsikirjoitukset ja salaperäinen taho palkkaa nuoren kirjailijattaren Mercer Mannin soluttautumaan kirjakauppiaan elämään ja selvittämään asiaa.

Edellisen lukemani Grishamin (Ilmiantaja) jälkeen hieman pelkäsin, että niinköhän juoni iskee ja uppoaa. Nyt kuitenkin osui omalle kohdalle sellainen tarina, joka kuljetti mukanaan koukuttavasti alun ihmettelyn jälkeen. Joskus vuosituhannen vaihteessa olen joitakin Grishamin kirjoja ahminut ja nyt on mukava taas, kun on päässyt vanhan tutun kirjailijan makuun.

Eleanorille kuuluu ihan hyvää - Gail Honeyman

Gail Honeyman, Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Eleanor on hyvin organisoitunut ja outo. Hän asuu yksin ja on sosiaalisesti vähän kankea ja suorasukainen. Ihmiskontakteja hänellä ei juuri ole eikä ystäviä. Eleanor on yksinäinen vaikka hänelle kuuluu ihan hyvää. Alkuun jopa hieman myötähäpeää lukiessa aiheuttava Eleanor saa lopulta huomata, että koskaan ei ole liian myöhäistä.

Siis voi Eleanor! Ihana! Kuten sanoin, alkuun tunsin jonkinlaista myötähäpeää, kun luin kirjaa. Hyvin äkkiä kuitenkin huomasin, että en olisi millään malttanut laskea kirjaa käsistäni. Eleanorin tarina on pitkään aikaan lukemistani tarinoista yksi parhaista! Näin äkkisältään en muista kovin montaa kirjaa, joka olisi tällä tavalla koukuttanut. Jos nyt jokin yhtä hyvä pitäisi mainita, niin Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää. Vahva suositus tälle kirjalle!

Miss You - Kate Eberlen

Kate Eberlen, Miss You

Kate Eberlenin romaanissa Tess ja Gus tapaavat toisensa ohimennen 18-vuotiaina Firenzessä lomamatkalla. Sen jälkeen kohtalo tuo heitä vuosien mittaan toistensa lähelle, muttei aivan tarpeeksi lähelle. Kuudentoista vuoden aikana elämä heittelee heitä kumpaakin odottamattomiin eikä aina toivottuihin suuntiin. Mutta jos elämä voi pitää kaksi ihmistä erillään, niin ehkä se jossain vaiheessa voi tuoda heidät yhteenkin?

Sanotaan, että jos piti Kerro minulle jotain hyvää -kirjasta niin pitää tästäkin. Tietyllä tavalla ovat samantyylisiä kirjoja molemmat (aikuisten chicklit?!) ja vaikka eivät aivan samalla tasolla olekaan niin kyllä täytyy sanoa, että koukkuun jäin tähän tarinaan. Voin lämpimästi suositella!

Rotko - Luca D'Andrea

Luca D’Andrea, Rotko

Luca D’Andrean Rotko johdattelee lukijan etelätirolilaiseen Siebenhochin kylään, jonne dokumentaristi Jeremiah Salinger muuttaa kylästä kotoisin olevan vaimonsa ja heidän nuoren tyttärensä kanssa. Jeremiah päätyy kommellusten kautta tutkimaan kolmekymmentä vuotta vanhaa kolmoismurhaa, joka tapahtui Bletterbachissa – jota Etelä-Tirolin Grand Canyoniksikin kutsutaan. Mitä syvemmälle tutkimuksissaan Jeremiah uppoutuu, sen enemmän se alkaa vaikuttaa hänen perheeseensäkin.

Tämä oli hieman erilainen dekkari, tai ei kai dekkari ollenkaan… lähinnä jännitystä tai trilleri. No, samaan kastiin sinänsä kuuluvat kuitenkin. Oli jotenkin ihana lukea tätä, kun oli mukana maantiedettä ja itselle paljon uusia asioita (missäköhän olen ollut maantiedon tunneilla? 😉 ). Jos siis vaikka geologia maittaa ja jännityskirjallisuuskin uppoaa, niin tartu tähän kirjaan!

Luin myös nämä kirjat:

Kuukauden hitti oli Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää. Siitä ei ole epäilystäkään, sillä ajatus kirjasta aiheuttaa vieläkin hyvin vahvan positiivisen tunteen. Maaliskuussa lukemistani kirjoista mikään ei varsinaisesti kuukauden huti -titteliä ansaitse, mutta vähiten minua sykähdytti Anna Taipaleen Sydänjuttu. Siitä huolimatta, että se oli ihan hyvä ja sieltä löysin joitakin varsin hyviä pointteja.

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.

Aurinkoista loppuviikkoa! 🙂

Loppuneet kosmetiikkatuotteet: tammikuu – maaliskuu 2018

Vuoden ensimmäinen loppuneiden kosmetiikkatuotteiden koontipostaus on täällä! Päädyin nyt siihen, että jos tuotteita ei lopu kovin isoa määrää per kuukausi, niin teen koonnin sitten useammasta kuukaudesta kerrallaan. Kolmen kuukauden aikana tuotteita loppui yhteensä kolmetoista.

Lumene Body Refresh Cranberry Nourishing Body Cream – Hyvä vartalovoide, jos tykkää makeasta virkistävästä tuoksusta ja hyvästä imeytyvyydestä. Tuubi on materiaaliltaan lötkö, joten voiteen puristaminen oli aavistuksen hankalaa. Puristinkin voiteen heti alkuun tyhjään purkkiin, josta annostelin voidetta. Olen käyttänyt tätä vartalovoidetta aiemminkin ja tykkään tuoksusta, mutta en ehkä jatkossa kuitenkaan osta pakkauksen takia.

Kocostar Foot Peeling Pack kuorintasukat – Nämä kuorintasukat oli jännittävät! Lits läts vain kuului, kun tassuttelin kuorintasukat jalassa lattialla. Vaikutusaika oli pitkä, taisi olla jopa puolitoista tuntia. Sujautin villasukat vielä sukkien päälle, jotten liukastu, jos tarvitsi liikkua puolentoista tunnin aikana. 😉 Ihon kuoriutuminen jaloissa alkoi neljän-viiden päivän tienoilla. Kauhunsekaisin tuntein odotin, että miten paljon iho kuoriutuu, mutta kuoriutuminen oli tosi maltillista. Jopa niin maltillista, että mietin tosissani, onko tässä nyt toimiva tuote. Jotenkin kamalan vaikea kuvitella, että jaloissani ei olisi ihoa kuoriutuvaksi. 😀 Ehdottomasti kuitenkin ostan jatkossakin tätä kokeiluun, jos tulee sopivalla hetkellä vastaan.

Rexona Motionsense Biorythm antiperspirantti spray – Rexonan dödö on vakkarituotteitani. Aiemmin käytin roll-onia, mutta ihosairauden vuoksi sen käyttö teki kipeää ja siirryin suihkeisiin. Käytin alumiinitonta deodoranttia tuossa välissä, mutta koska sen kanssa tuli pieniä komplikaatioita ja ihotautilääkäri ei ollut sitä mieltä, että antiperspirantti pahentaisi tilannettani, otin taas pääasialliseksi dödöksi tämän vakkarituotteeni. Toimii!

bareMinerals Foundation Original SPF 15 mineraalimeikkipuuteri (sävy fair, c10) – Tähän mennessä paras käyttämistäni meikkipohjista. Yrityksiä löytää parempi on ollut useitakin, mutta vielä ei ole parempaa löytynyt. Kasvojeni iho on hieman haastava, sillä se on couperoottinen, atooppinen ja kevättalvisin siinä usein on vielä hormonaalisia paukamia, jolloin meikkipohjan peittävyys on tarpeen.

Tiger käsisaippua, laventeli – Edullinen ja hyvä perussaippua Tigeristä. Tuoksu ihan passeli ja tätä varmasti ostan jatkossakin.

Palmolive Naturals Camellia Oil & Almond nestesaippua – Tämäkin on ihan perushyvä niin sanottu markettisaippua, josta ei ole sen kummempaa sanottavaa. Tuoksu oli miedon pehmeä ja toimitti virkansa moitteetta.

The Ritual of Sakura Body Scrub – Aivan ihanan tuoksuinen vartalonkuorinta-aine, jonka ostin viime kesänä laivalta. Ritualsin saman tuoksuisen suihkuvaahdon olisin ostanut myös, jos vaan rahavarat olisivat riittäneet. Tämä sokerikuorinta oli siis tosiaan ihana tuoksultaan ja myös toimivakin, mutta omalle herkälle iholleni ehkä aavistuksen liian karhea. Muutoin vahva suositus!

Cien Vital Regenerative Night Cream – Tuoksun puolesta ei kovin houkutteleva, tässä oli sellainen ”kosmetiikan haju”. Koostumus oli tuhti ja rasvainen – iho jäi kiiltävän rasvaiseksi levittämisen jälkeen – ja voiteen levittämisen jälkeen tarvitsi saippuaa, jotta voiteen sai pois sormista. Ajan kanssa kuitenkin imeytyi ihoon. Toimiva yövoide Lidlistä, joka kosteutti kuivaa talvi-ihoa. Käyttäisin, jos muuta vaihtoehtoa ei olisi, mutta pidin ehkä enemmän kuitenkin Cienin toisesta yövoiteesta (Cien Q10 Anti-Wrinkle Night Cream), jota testasin vuosi sitten.

Faith in Nature Brave Botanicals Laventeli-Jasmiini shampoo* – Oikein hyvä shampoo, ihanan tuoksuinen (tuo mieleen kesäisen mökkisaunahetken) ja pesi hyvin. Peukku tälle!

CîME Kissed by a Rose kasvoseerumi* – Korjaava öljypohjainen seerumi kasvoille. Näppärä varsinkin silloin, kun kaipasi jotain lisäkosteutusta kevyen ja ohuen kasvovoiteen alle. En ehkä ostaisi uudelleen, mutta voisin kyllä käyttää jatkossakin. Ei siis tuote, joka olisi aiheuttanut varsinaisesti mitään jippijaijee-fiiliksiä.

Lush Berry Berry Christmas Shower Gel* – Mukava tuoksu, upea vihreä väri ja vaahtoutui sopivasti. Pesutehoon en kuitenkaan ollut 100 % tyytyväinen ja geelin pursottaminen pullosta vaati paikoin tekemistä. Geeli oli hassua sinänsä, että jos ei puristanut pulloa tarpeeksi voimakkaasti, pullo imaisi geelin takaisin sisäänsä. 😉 Ei kuitenkaan huono joulusesonkituote mutta ei minun makuuni kokonaisuudessaan enkä varmaankaan ostaisi jatkossa.

Moroccanoil Treatment-hoitoöljy* – Uulalaa, miten ihana tuoksu Morocconoilissa! Käytin öljyä pääasiassa hoitoaineen sijasta hiusten pituuksiin aina silloin tällöin ja pullo kesti ikuisuuden (vuosia). Ehdottomasti voisin käyttää jatkossakin!

Poskipuna – Ei mitään hajua, minkä merkkinen tämä tiensä päähän tullut poskipuna oli. Se on varmaan ollut osa jonkun lehtitilauksen tilaajalahjaa tms. Värisävy oli kuitenkin omalle iholle oikein hyvä ja käytin tämän mielellään.

Mukavaa viikonloppua! 🙂

 

* Tuotteet PR-näytteitä tai tuoteyhteistyönä saatuja

Voita lippu Kevätmessuille 2018!

EDIT: Arvonta on päättynyt!

Hei vaan ja hyvää huhtikuun ensimmäistä päivää! 🙂

Kevätmessut Helsingin Messukeskuksessa koittavat reilun viikon päästä ja jos sinulta vielä uupuu lippu messuille, niin nyt on mahdollisuus sellainen voittaa. Katso ohjeet postauksen lopusta ja osallistu arvontaan.

Kuva: Messukeskus

 

Arvonnan säännöt

Jätä vapaamuotoinen kommenttisi tähän postaukseen, niin olet arvonnassa mukana. Ei ole pakko, mutta olisi kiva kuulla, mitä sinulle tulee mieleen, kun ajattelet Kevätmessuja.

Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä olen arvonnan voittajaan yhteydessä sähköpostitse. Myös lippu messuille toimitetaan sähköpostin kautta. Sähköpostisosoitetta ei käytetä muuhun kuin arvonnan voittajan tavoittamiseen.

Arvonnan voittaja saa yhden (1) lipun Kevätmessuille, jotka järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 12.-15.4.2018.

Arvonta on voimassa keskiviikkoon 4.4.2018 klo 23:59 asti.

Onnea arvontaan!

Arvonna sponsoroi Kevätmessut / Messukeskus

60-luvun tv-taso sohvapöydäksi olohuoneeseen

Pitkäaikainen haaveeni uudesta sohvapöydästä ja vähän lyhempiaikainen haaveeni siitä, että sohvapöytänä olisi netissä paikoin näkemäni 60-luvun tv-taso on vihdoin toteutunut. Tämä ihana tiikkiviilutettu tv-taso on puoliksi omakustanteinen ja puoliksi syntymäpäivälahja ystävältäni Miialta. <3

60-luvun tv-taso

60-luvun tv-taso

60-luvun tv-taso

Tosiaan, kuten sanoin, tason kansi on tiikkiviilutettu ja jalat mustaa metalliputkea. Alaosassa on lehdille tarkoitettu ritilä. Pöytätason viilupinta on ajan saatossa kulunut, yhdestä kulmasta jopa hieman lohkeillut. Vanhassa huonekalussa on monesti se hyvä puoli, että pienet kulumat ja rosoisuudet saavat sen tuntumaan entistä rakkaammalta. Tämä olisi nyt ehkä sellainen wabi-sabi, kuten Japanissa sanotaan epäsymmetrisyydestä, luonnon muovaamasta ja keskeneräisyydestä – epätäydellisyydestä. Japanissa tosin suureksi osaksi wabi-sabi liittyy teeseremoniaan ja keramiikkaan.

60-luvun tv-taso

60-luvun tv-taso

60-luvun tv-taso

Tämä 60-luvun tv-taso parkkeerasi tosiaan nyt olohuoneeseen sohvapöydäksi entisen vesihyasinttirahin tilalle. Ei se rahikaan mikään huono sohvapöytä sinänsä ollut, mutta sen päälle oli laitettava aina joku tasainen tarjotin tai vastaava, jotta sen päällä pystyi pitämään tavaraa. Tässä mitään erityisiä tarjottimia ei tarvita ellei sitten muutoin halua. En vielä ole kovin syvällisesti pohtinut asetelmia pöydän päälle, kunhan alkuun vain laitoin siihen tarpeelliset ja haluamani tavarat ja samoin syvällisempi puhdistus on vielä suorittamatta. Pöydän päällä olevia jälkiä voisi saada ehkä himmeämmäksi.

Olohuoneessa sohvapöytänä tämä taso toimii myös tyyliltään ja väritykseltään hyvin lapsuudenkodistani tuomani perintölipaston kanssa. Jos jotain pitäisi sanoa puuttuvan kokonaisuudesta, niin sanoisin, että matto voisi sitoa sohvapöydän entistä paremmin ympäristöönsä. Ei tuo ilman mattoa pahalta näytä sinänsä, mutta ehkäpä hieman paljaalta kuitenkin vasten tammista laminaattia. En kuitenkaan suosi sisustuksessani mattoja käytännön syistä vaikka joskus aina vähän matoista haaveilenkin. Aika kuitenkin näyttää, josko joskus kuitenkin olohuoneeseen tai vaikkapa makuuhuoneeseen sängyn viereen maton hankkisin.

Oikein hyvää uutta viikkoa! 🙂

Maaliskuu on mullanvaihtokuukausi

Maaliskuu on mullanvaihtokuukausi, ja nyt on suurin osa kotini viherkasveista saanut uuden mullan ja ruukun. Vielä on pari jäljellä, mutta niille mullanvaihto ei ihan välttämättä ole tarpeellinen. Tosin luulen, että kun olen nyt päässyt vauhtiin niin nekin saavat käsittelyn.

Mullanvaihto

Tänä vuonna oli tärkeintä, että noin kolmen vuoden takainen anopinkieli ja kahden vuoden takainen peikonlehti pääsevät eroon kaupan mukana tulleista muoviruukuista ja saavat uutta multaa kasvualustaansa. Viikko sitten kotiutunut Monkey Mask saa odottaa mullanvaihtoa vielä vuoden.

Mullanvaihto

Peikonlehden mullanvaihto hieman jännitti, sillä kasvi on jo aika iso ja pelkäsin satuttavani sen juuria. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Peikolla on nyt uusi multa ja hieman muoviruukkua isompi saviruukku. Peikonlehden sanotaan viihtyvän aavistuksen ahtaassa ruukussa, joten kovin suurta ruukkua ei mullanvaihdon yhteydessä kannata hankkia. Pieni peikonpoikanenkin pääsi ihan omaan multaan ja siitä kasvaa uusi peikko, jos en onnistunut tuhoamaan pikkuisen pientä juurta. Nyt jännityksellä odottelen, mitä peikonlehteni tykkäävät uudesta mullasta ja ruukusta. Stay alive please!

Mullanvaihto

Anopinkieli viihtyy sekin hieman ahtaammassa ruukussa, joten siihenkään en valinnut paljolti yli sentin isompaa ruukkua. Tärkeintä oli löytää simppeli ja valkoinen saviruukku, sillä anopinkieli on sijoitettuna tuon perintölipastoni päälle ja oranssi saviruukku olisi voinut tuoda hieman tunkkaisen tunnelman jo muutenkin vahvasti punertavaan kokonaisuuteen. Valkoisen TV-tason päällä oranssit saviruukut ovat ihan ok, kun kokonaisuus on kuitenkin valoisa ja ilmava.

Mullanvaihto

Mullanvaihto

Olisin ehkä enemmän vielä tykännyt harmaista saviruukuista, mutten juuri nyt ollut liikenteessä missään lähellä harmaita saviruukkuja myyvää kauppaa. Pari harmaata minulla toki ennestään oli, mutta ne olivat peikonlehdelle ja anopinkielelle auttamatta liian pieniä. Oranssit saviruukut saisivat myös olla hieman patinoituneempia, mutta kaupassa ei semmoisia ollut. Jatkossa pidän silmät avoinna sopivan kokoisia ja näköisiä ruukkuja varten ja vaihdan sitten uudelleen ruukun, jos sopiva tulee vastaan. Nyt mennään näillä ruukuilla, jotka kuitenkin ovat ihan passelit ja sopivat sisustukseen varsin hyvin.

Mullanvaihto

Onko teillä tänä vuonna edessä mullanvaihto viherkasveille? Uusitteko mullan joka vuosi vai harvemmin?

Mukavaa uutta viikkoa! 🙂

Luetut kirjat – helmikuu 2018

Helmikuussa luin kahdeksan kirjaa, joiden joukossa oli jälleen kerran eniten dekkareita/jännityskirjallisuutta. Mukaan mahtui myös kaksi tietokirjaa, joista toinen oli self-help -romaani eli tietoa tarinan muotoon kirjattuna. Helmikuun luetut kirjat, olkaa hyvä!

Salattu nainen, Anna Ekberg

Anna Ekberg, Salattu nainen

Salattu nainen on vangitsevan toimintatrillerin ja kiihkeän rakkaustarinan täydellinen yhdistelmä.
Louise ja Joachim elävät idyllistä rakastavaisten elämää Christiansön saarella, missä Louise pitää pientä kahvilaa. Eräänä päivänä kahvilaan ilmestyy tuntematon mies, joka väittää, että Louise on hänen kolme vuotta sitten kadonnut vaimonsa Helene.
Dna-tutkimukset vahvistavat asian: Louise ei ole se henkilö, joka itse uskoo olevansa. Röntgenkuvista paljastuu lisäksi, että hän on joskus saanut vakavia iskuja päähänsä, mikä on saattanut johtaa muistinmenetykseen.
Asiasta ei ole epäilystäkään, Louise on Helene Söderberg, Edmundin vaimo, kahden lapsen äiti ja suuren yritysimperiumin perijätär. Järkyttyneen Louisen on pakko palata entiseen elämäänsä – elämään, josta hän ei muista mitään – ja hyvästellä rakastamansa Joachim.
Mutta hänen on myös yritettävä keinolla millä hyvänsä selvittää mitä tapahtui yönä, jona hän katosi.

Mielenkiintoinen tarina, joka kuljetti ihan kivasti mukanaan. Paikka paikoin tuntui, että kohtauksia olisi voinut hieman lyhentää, mutta kokonaisuus oli kiinnostava ja mielelläni luen lisääkin tältä tanskalaiselta kirjailijalta (joka tosin on pseudonyymi), jos jotain ilmestyy.

Minä näen sinut, Clare Mackintosh

Clare Mackintosh, Minä näen sinut

Meillä kaikilla on rutiinit. Kuljemme töihin aina samaan aikaan, samoja reittejä. Ostamme kahvin samasta kahvilasta joka päivä, istumme metrossa tai junassa samalla paikalla jne. Mitä, jos joku tietäisi sinut ja jokaisen rutiinin? Pitäisi rutiineistasi kirjaa. Clare Mackintoshin juuri suomeksi ilmestyneessä trillerissä Minä näen sinut, Zoe Walker näkee oman kuvansa paikallislehden seuranhakupalstalla. Sitten seuranhakupalstalle ilmestyy toisen naisen kuva ja tämä nainen joutuu pian rikoksen uhriksi. Onko myös Zoe vaarassa?

Clare Mackintosh teki sen taas, kirjoitti trillerin, joka oli varsin koukuttava – samoin kuin edeltäjänsä Annoin sinun mennä. Kannattaa lukea!

Matka yli onnen esteiden, Laurent Gounelle

Laurent Gounelle, Matka yli onnen esteiden

Julian ei ole tyytyväinen elämäänsä vaikka kaikki on päällisin puolin ihan hyvin. Hän matkustaa Balille lomalle ja päättää samalla vierailla paikallisen kuuluisan parantajan luona. Viisaan parantajan avulla Julian tutustuu rajoittaviin ajatuksiinsa ja uskomuksiinsa ja oppii, kuinka voi tulla onnelliseksi. Tämä self help -romaani on mielenkiintoinen matka Balille ja omaan itseen. Pitkästä aikaa koin, että jokin self help -kirja puhuttelee minua kunnolla, ei vain sieltä täältä vaan ihan kokonaisuudessaan. Tässä ei ollut mitään ylimalkaista ”Onnellisuus on asenne” diibadaabaa vaan NLP:tä opiskellut Gounelle on tarttunut yleisiin rajoittaviin uskomuksiin, jotka ovat varmasti monelle tuttuja. Lainasin tämän kirjastosta, mutta harkitsen vakavasti kirjan hankkimista ihan omakseni, jotta voin siihen tarpeen tullen palata uudelleen.

Valkoiset jäljet, Emelie Schepp

Emelie Schepp, Valkoiset jäljet (Jana Berzelius -sarja, osa 2)

Valkoiset jäljet on siis toinen osa syyttäjä Jana Berzeliuksesta kertovassa dekkarisarjassa. Thaimaalainen tyttö löytyy kuolleena junasta ja nuori parikymppinen mies murhattuna kodistaan. Jana Berzelius yrittää tutkimusten ohella edelleen pitää oman hurjan menneisyytensä salassa. Tämä sarjan toinen osa oli aavistuksen parempi kuin edeltäjänsä vaikkei ensimmäinenkään ollut missään nimessä mitään muuta kuin hyvä. Jännitys tiivistyi vielä loppua kohden ja jäänkin innolla odottamaan keväällä suomeksi ilmestyvää kolmatta osaa Hidas kuolema, jotta selviäisi, miten juoni jatkuu.

Luin myös nämä kirjat:

Selkeä kuukauden hitti oli Laurent Gounellen Matka yli onnen esteiden. Sisällön lisäksi uskon siihen vaikuttaneen myös sen, että kirjalle oli self help -kirjallisuudelle epätyypillisesti annettu romaanimuoto. Mitään selkeästi hutia ei helmikuun luetut kirjat pitänyt sisällään, mutta vähiten hitti oli varmaankin Margareta Magnussonin Mitä jäljelle jää – Taito tehdä kuolinsiivous, joka kyllä oli hyvästä aiheesta kirjoitettu ja antoi ajattelemisen aihetta paljonkin, mutta jo tavaran karsimiseen tottuneelle ei tuonut mitään konkreettista uutta.

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.

Mukavaa torstaita ja pian alkavaa viikonloppua!

Monkey Mask peikonlehti

Peikonlehdet nauttivat edelleen suurta suosiota kodeissa. Oman ensimmäisen peikonlehteni sain kutakuinkin kaksi vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi ja se voi edelleen vallan mainiosti. Tänä vuonna sain lahjaksi taas peikonlehden (omasta toiveestani), tällä kertaa viherkasvien ja peikonlehtien rakastajien keskuudessa jonkinlaista hypetystä aiheuttavan peikonlehden pikkusiskoksikin kutsutun reikälehtisen version, joka kantaa nimeä Monstera Monkey Mask. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja tätä kasvia näkee kutsuttavan myös menninkäisenlehdeksi.

Monkey Mask peikonlehti

Monkey Mask peikonlehti

Monkey Mask peikonlehti

Monkey Mask peikonlehti on perinteisestä peikonlehdestä yllättävän paljonkin poikkeava. Lehdet ovat pienemmät, reikäiset ja soikeamman muotoiset. Lehti näyttää ikään kuin olisi hieman ryppyinen. Monkey Mask on kasvaessaan köynnöstyvä kasvi ja nyt onkin jännittävä nähdä, miten tämä omani alkaa käyttäytyä. Kaksi lehteä on hauskasti lähteneet mullasta ulospäin, mutta kaartaneet sitten takaisin kohti kasvin varsiosaa. Kaunis, herttaisen näköinen ja joskin oudon näköinen kasvi. 🙂

Monkey Mask peikonlehti

Monkey Mask peikonlehti

Kuulema Monkey Mask peikonlehteä hoidetaan samoin kuin sisartaan, joten olen nyt siirtänyt kasvin lähemmäksi ikkunaa ison peikonlehden viereen. Siinä se saa rauhassa olla ja tutustua uuteen elinympäristöönsä. Vuoden päästä vaihdan Monkey Maskin mullan ja päästän sen pois myyntiruukustaan, jos se vielä on hengissä. Liian nopeasti kasveja ei kai pitäisikään ottaa myyntiruukuistaan pois, jotta ne eivät stressaantuisi (näin sanoi kukkakaupan myyjä) ja omalla kohdallani se ”sääntö” on toiminut oikein hyvin. Vaihdan ruukun ja mullan vasta, kun kasvi on kestänyt yhteiseloa kanssani suunnilleen vuoden (iso peikonlehteni saa vasta tässä kuussa uuden mullan ja ruukun, kahden vuoden jälkeen).

Kivaa uutta viikkoa! 🙂