Sjökullan torppa – Keskiviikkokahvila

Kävin tutustumassa vähän Vuosaaren ympäristöön tänään, Sjökullan torppaan. Hävettävän vähän sitä omaa asuinympäristöään tuntee, pakko myöntää. Sjökullan torpalla on heinäkuun ajan pop-up keskiviikkokahvila. Tarjolla on kahvia, teetä, mehua ja pientä purtavaa. Maksuna käy ainoastaan käteinen. Oikein idyllinen paikka nauttia kuppi kahvia. Näin kaupunkilaisen silmin oli vähän sellainen fiilis kuin olisi mökillä ollut. 🙂

Sjökullan torppa, Vuosaari

Sjökullan torppa, Vuosaari

Sjökullan torppa, Vuosaari

Sjökullan torppa, Vuosaari

Sjökullan torppa, Vuosaari

Sjökullan torppa on yli 150 vuotta vanha, joskin vuonna 2013 Vuosaari-seuran hankkima ja kunnostama. 1800-luvun loppupuoliskolla torpassa asui kalastajapariskunta perheineen. Torppa on yksi harvoista vanhemmista Vuosaaren rakennuksista. Toinen, aika lähellä Sjökullan torppaa sijaitseva rakennus on Villa Ullas, joka toimii kahvilana ympäri vuoden.

Sjökullan torppa, Vuosaari

Sjökullan torppa, Vuosaari

Sjökullan torppa, Vuosaari

Sjökullan torppa, Vuosaari

Sjökullan torppa, Vuosaari

Sjökullan torpan pop-up keskiviikkokahvila järjestetään tänä kesänä vielä kahtena keskiviikkona, 18. ja 25.7. klo 16-19. Kahvilaan on helppo löytää ja sinne pääsee jalkaisin tai bussilla 560 Rastilan tai Vuosaaren metroasemalta. Pysäkiltä Harbonkatu on lyhyehkö muutaman sadan metrin matka.

Sjökullan torppa, Vuosaari, Harbonkatu 10

 

Luetut kirjat – kesäkuu 2018

Kesäkuussa luin kymmenen kirjaa, joiden joukossa oli yllättävän paljon muitakin kuin dekkareita. Dekkarit on selkeästi edelleen se vetävin genre mulla, mutta pidän ehdottomasti myös muusta kaunokirjallisuudesta ja lisäksi joistain tietokirjoista.

Eeva Vuorenpää, Kaksi rantaa

Eeva Vuorenpää, Kaksi rantaa

Kaksi rantaa kertoo tarinan suomalaisesta Hannasta, joka 17-vuotiaana muuttaa 1920-luvun New Yorkiin. Oikein mukava ja leppoisa kertomus sen ajan Suomesta, elämästä ja kokemuksista maahanmuuttajan New Yorkista.

Catherine Price, Kuinka päästää irti puhelimesta

Catherine Price, Kuinka päästää irti puhelimesta

Omaa älypuhelinkäyttäytymistään on hyvä välillä tarkastella ja päätin herätellä ajatuksiani Catherine Pricen kirjalla Kuinka päästää irti puhelimesta. Kirjan ajatuksena ei missään nimessä ole luopua puhelimesta kokonaan eikä hylätä somettamista vaan pohtia, mikä on tarpeellista ja onko sille puhelin kädessä roikkumiselle aina tarvetta (ellei tee Instagram-päivityksiä kaikista hyvistä kirjoista 😉 ).

Kirjassa on helppo (?!) 30 päivän ohjelma, jonka avulla voi kokeilla oman älypuhelinriippuvuutensa tasoa ja testata, voisiko tilanne olla toisenlainen. Puhelimestakaan ei tarvitse luopua kuin vuorokauden koeajaksi eikä sekään tietenkään pakollista ole. Itse en tehnyt koe-eroa puhelimestani vaikka alun perin suunnittelin kokeilevani. Sen sijaan kokeilin ja sovelsin muita ohjelman juttuja ja nykyään en esimerkiksi enää lataa tai säilytä puhelinta makuuhuoneessa.

En itse koe ahdistuneisuuteen asti olevani riippuvainen puhelimesta – osaan olla tarpeen vaatiessa näpräämättä puhelinta ja metrossa esimerkiksi näpyttelyn sijaan luen kirjaa – mutta siitä huolimatta tämä oli mielenkiintoinen kirja ja kokeilu.

Ninni Schulman, Poika joka ei itke

Ninni Schulman, Poika joka ei itke (Hagfors-sarja #2)

Poika joka ei itke on on toimittaja Magdalena Hanssonista kertovan dekkarisarjan toinen osa. Magdalena yrittää edelleen poikansa kanssa sopeutua avioeron jälkeiseen elämäänsä ”uudessa vanhassa” kotikaupungissaan. Samaan aikaan kaupunkia piinaa murhapolttaja ja talo toisensa jälkeen palaa.

Tykkäsin sarjan ensimmäisestä osasta Tyttö lumisateessa ja tykkäsin tästäkin. Ninni Schulman kirjoittaa hyvin. Juoni on hyvällä tapaa yksinkertainen, mutta koukuttava. Pidän myös päähenkilöstä Magdalenasta. Kunnon dekkarissa on hyvä juoni, mutta sen lisäksi mukana pitää olla myös päähenkilön omaa elämää ja ihmissuhteita.

Cecilia Samartin, Senor Peregrino

Cecilia Samartin, Señor Peregrino (Peregrino-trilogia #1)

Jamilet on nuori meksikolainen nainen, jota kyläläiset ovat karttaneet ja pilkanneet lapsesta asti selässä olevan ison verenpunaisen syntymämerkin vuoksi. Jamilet lähtee laittomasti rajan yli Yhdysvaltoihin, jotta löytäisi avun merkin poistamiseksi. Tienatakseen rahaa operaatioon Jamilet aloittaa työnteon paikallisessa mielisairaalassa ja saa hoidettavakseen pahansisuisen vanhan espanjalaismiehen herra Peregrinon, jonka kanssa kukaan ei tule toimeen. Jamilet kuitenkin ystävystyy herra Peregrinon kanssa, kuuntelee tämän tarinoita ja samalla etsii itseään ja tarkoitustaan, mikä aiemman pilkan ja kiusanteon vuoksi on ollut mahdotonta.

Todella sydämellinen tarina, jossa keskiössä avoimuus, rehellisyys ja hyväksyvyys. Tätä lukiessa tuli mieleen, että ihmisten pitäisi ehdottomasti olla toisilleen ystävällisempiä ja arvostaa toisiaan enemmän kuin moni tekee. Kirja kosketti ja oli myös varsin viihdyttävä. Jatkoakin tälle löytyy ja yöpöydällä lukuvuoroaan odotteleekin jo La Peregrina, jossa matkustetaan Espanjaan selvittämään menneiden saloja.

Pierre Lemaitre, Verihäät

Pierre Lemaitre, Verihäät

Sophie on hajamielinen. Hän unohtelee asioita ja hukkaa tavaroita ja tilanne vain pahenee. Onko hän sekoamassa? Eräänä aamuna hän huomaa, että 6-vuotias poika, jonka hoitaja hän on, on kuollut. Sophie lähtee pakomatkalle ja päätyy jatkamaan elämäänsä uuden henkilöllisyyden turvin. Mutta… pakoon johtaneet tapahtumat ovatkin vain alkua jollekin paljon, paljon pahemmalle.

Tätä kirjaa ei hyppysistä niin vaan pystynytkään laskemaan vaan rikoskirjallisuuden rakastajaa vietiin aikamoisella intensiteetillä! Hyytävän julma trilleri piti kynsissään loppuun asti. Kirjan suomennos tosin on hieman harhaanjohtava, sillä ei ollut varsinaisesti mitään verisiä häitä. 😉

Luin myös nämä kirjat:

Kuukauden hitti, hmm… osaan ehkä mainita kolme parasta: Señor Peregrino, Verihäät ja Poika joka ei itke. Kuukauden huti oli Jane Austen -lukupiiri. Odotin tarinalta enemmän – Jane Austenin takia luultavasti – mutta vaikka päähenkilöiden elämää oli ihan ok seurata niin sen kummosempia hypetyksiä tämä ei kyllä ansaitse. Vaikka jotkut sanovat, että kirjan ja lukupiirin henkilöt olivat olevinaan Austenin kirjoissa esiintyviä hahmoja tai heidän piirteitään omaavia, niin tämä meni minulta ainakin ihan ohi. No mutta, tulipahan luettua. Ainakin itse Jane Austen -kuume iski ja täytyykin ottaa uudelleen lukuun hänen romaaninsa. 🙂

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.

Elämäntapamuutos – Kuntosalilla käyntiä takana vuosi

Vuosi sitten sunnuntaina 2. heinäkuuta ystäväni soitti ja kysyi, lähtisinkö ex tempore kuntosalille. Olin kevään ja alkukesän aktiivisesti (passiivisemmin jo useamman vuoden) pohtinut, josko yrittäisin ihan tosissani aloittaa kuntosaliharrastuksen – en vain koskaan ollut tullut lähteneeksi laiskuuttani ja rahattomuuttani. Niinpä ystäväni meinasi tipahtaa pyrstölleen, kun totesin, että mikä jottei mennään vaan! Niin, siitä on nyt vuosi ja edelleen käyn salilla raajojani liikuttelemassa. Enpä olisi uskonut itsekään. Tämä on ensimmäinen kerta, kun elämässäni jokin liikuntaan liittyvä kestää näin pitkään! Voisi sanoa siis, että tältä osin elämäntapamuutos on onnistunut.

Elämäntapamuutos - Kuntosalilla käyntiä takana vuosi

Aluksi harjoittelin omatoimisesti laitteilla, sitten pitkän tovin pt:n tekemällä harjoitusohjelmalla tehden pääosin toiminnallisia harjoitteita. Sittemmin olen hakenut vaihtelua ja muutosta siirtymällä jälleen kuntasalilaitteiden pariin pitäen mukana muutaman toiminnallisen harjoituksen. Olen toki pohtinut, josko jossain vaiheessa ottaisin taas pt:n tekemän ohjelman, mutta toistaiseksi olen pärjännyt vielä omin voimin.

Elämäntapamuutos - Kuntosalilla käyntiä takana vuosi

Ajan myötä viikkoharjoittelumääräksi on vakiintunut kaksi. Toistaiseksi olen tehnyt yksijakoista ohjelmaa eli harjoitan koko kropan kahdesti viikossa. Olen miettinyt, jos ottaisin kaksijakoisen ohjelman käyttöön ja pitäisin jalka- ja käsipäivät erillään. Saisin ehkä hieman monipuolisemmin harjoitettua ylä- ja alakroppaa. Kun tekee yksijakoisena, ei älyttömän paljon liikkeitä pysty suorittamaan ellei sitten tahdo viettää salilla tunteja kerrallaan. 😉

Elämäntapamuutos - Kuntosalilla käyntiä takana vuosi

Treenini on juuri nyt seuraavanlainen:

  • Alkulämmittely (soutu 5 min)
  • Etureidet (25 kg)
  • Takareidet (25 kg)
  • Leuanvetolaite (vastapaino, 64 kg)
  • Rintalihakset (15 kg)
  • Selkälihakset (rintauintiliikkeenä matolla + 2 kg:n käsipainot)
  • Pakaralihakset lantionnostolla (+ 5 kg:n levypaino)
  • Olkapäät käsipainoilla (juuri nostin painot 3 kg:sta 4 kg:n)
  • Hauikset käsipainoilla (sama, eli nosto kolmesta neljään kiloon)
  • Vatsat penkissä (eivät ole varsinaisesti osa harjoitusohjelmaa vaan teen ajankuluksi olkapäiden ja hauisten välissä)
  • Pakarat, reidet yms. jalkaprässissä (70 kg)
  • Loppulämmittely (soutu/crosstrainer 5 min)
  • Pikavenytys harjoitetuille lihaksille (perusteellisempi venyttely parin tunnin päästä treenistä)

Teen liikkeitä yleensä 10-15 toistoa ja kolme sarjaa. Aikaa itse treeniin alku- ja loppulämmittelyineen menee plusmiinus tunti ja olen ulkona salilta noin puolessatoista tunnissa.

Elämäntapamuutos - Kuntosalilla käyntiä takana vuosi

Elokuussa kirjoittamassani postauksessa kerroin myös tavoitteistani kuntosaliharjoittelussa. Tavoitteet ovat edelleen samat, mutta ehkä hieman hioutuneet. Sieluni silmissä vielä vuosi sitten kiilsi kuva laihtuneesta Irinasta (joskus vieläkin), mutta pakko myöntää, että paino ei ole laskenut. Sen sijaan vyötärö erottuu selvemmin (se minulla aina on ollut, joten en koe älyttömän isoksi muutokseksi), en ole lihonut vaikka olen rentouttanut suhtautumistani syömiseen (iso juttu!), turvotusta ei juurikaan enää ole – se tosin voi johtua myös suolan määrän vähentämisestä 😉 – ja painoja pystyy silloin tällöin lisäämään käsipainoissa ja laitteissa.

Vaikka se ei arjessa mitenkään isosti näy, niin tiedän myös, että lihakseni saadessaan liikettä pari kertaa viikossa voivat nyt varmasti paremmin kuin vuosi sitten. Ja siitä edistyksestä minun on pakko pitää kiinni laihtumistoiveistani huolimatta, sillä hyvinvoivat lihakset ovat avainasemassa tällä hetkellä onneksi  jo vuosia remissiossa olleen MS-taudin suhteen. Mahdolliset tulevat pahenemisvaiheet on tutkimusten perusteella helpompi käydä läpi, kun lihaskunto on kunnossa. Lisäksi myös ikä tekee meille ihmisille kepposiaan eli hyviä syitä voimaharjoitteluun on monia.

Uusi tavoitteeni onkin jatkaa voimaharjoittelua ja hyväksyä itseni muilta osin sellaisena kuin olen. Vaikka sitten tällaisena aavistuksen pullukkana. Terveys ja onnellisuus ennen kaikkea. Jos jossain vaiheessa pienenenkin, niin se on sitten vain plussaa. Hyvä minä! ♥

Päiväreissu Turkuun

Alkuviikosta piipahdimme ystäväni kanssa päiväreissulla Turussa. En ole vuosiin käynyt Turussa ja niinä parina kertana aiemmin en ole niin sanottuja nähtävyyksiä kahlannut läpi vaan olen ollut siellä muissa asioissa. Nyt oli tarkoitus nähdä pintapuolisesti mahdollisimman paljon, sen mitä nyt noin kahdeksassa tunnissa ehtii ilman, että tarvitsee olla jäniksen selässä.

Saavuimme Turkuun puolen päivän aikoihin ja suuntasimme ensimmäiseksi lounaalle. Lounaspaikaksi valikoitui Turussa asuneen ystävän suosituksesta Aurakadulla sijaitseva di Trevi. Valitsin kolmen lounasvaihtoehdon joukosta Mojo rojo broileria, timjami-lohkoperunoita, tzazikia ja kasviksia. Hyvää oli!

Lounaan jälkeen hoidettuamme ystäväni asioita suuntasimme Pieneen kirjapuotiin Yliopistonkadulle. Eihän tällainen kirjafani voi jättää tilaisuutta käyttämättä. 😉 Pieni kirjapuoti on ihanan kotoisa ja idyllinen pieni kirjakauppa, jossa on myös oma kahvila. Kahville emme tällä visiitillä jääneet, mutta löysinpä edullisesti pokkarin, jossa on Jarkko Sipilän Takamäki-sarjan kolme ensimmäistä kirjaa. Takamäki-sarjaa on kovasti dekkariporukoissa kehuttu, joten nyt pääsen tutustumaan siihenkin.

Pienestä kirjapuodista vaelsimme kohti jokirantaa ja kahvila Café Artia. Aurinkoinen sää uhkaavan näköisistä pilvistä, satunnaisesta pilvisyydestä ja tuulesta huolimatta kuitenkin suosi ja kannoimme tarjottimemme ulos terassille joen varrella sijaitseviin pöytiin. Mikäs siinä kauniissa ympäristössä oli nauttia latte macchiatoa ja kakkua.

Piipahdimme myös Vähätorilla ja Turun vanhassa pääkirjastossa hieman vilkuilemassa, sillä pääkirjaston vanha puoli on upea. Kirjastossa oli meneillään kirjojen poistomyynti ja todella hyvä oli valikoima. Kun ei kuitenkaan kamalan paljon viitsinyt kantaa kirjoja mukanaan, päädyin ostamaan vain yhden kirjan (Max Manner, Bandiitti – Stein Storesen -sarjaa). Vastavalon vuoksi kuva ei oikein tee oikeutta todellisuudelle. Sisälläkin olisi voinut kuvata enemmän, mutta ehkä toisella kertaa sitten.

Kävimme myös kiertelemässä Turun tuomiokirkossa. Aivan mielettömän upea rakennus ja pisti sanattomaksi. Heikosta valaistuksesta huolimatta oli pakko ottaa sisältäkin muutamia kuvia.

Sanomattakin selvää oli ystävälleni viedä minut myös Vanhalle Suurtorille, missä sijaitsee Brinkkalan talo, josta Suomen joulurauhakin julistetaan. Televisiosta joulurauhan julistusta katseltuani jäin kuitenkin ihmettelemään, miten kummassa ne kaikki sadat ihmiset mahtuvat alueelle. En kuulema ole ainoa ihmettelijä. 😉

Vanhalta Suurtorilta jatkoimme Luostarin välikadun kautta Aboa Vetus & Ars Nova -museoon, joka on historian ja nykytaiteen museo. Emme ostaneet pääsylippua vaan pikaisesti kurkistimme aulakaivausta. Aboa Vetus on rakennettu maan alta löytyneen kaupunginosan ympärille. Näin on päästy säilyttämään kallisarvoinen arkeologinen löytö. Paremmalla ajalla on ehdottomasti hankittava pääsylippu ja tutustuttava keskiaikaisen luostarikorttelin raunioihin. Kävimme kuitenkin kiertelemässä museokaupassa ja siellähän oli vaikka ja mitä kivaa. Paljon sellaisia juttuja, jotka melkein ostin. 😀

Museopiipahduksen jälkeen lähinnä vain pyöriskelimme ympäriinsä, sillä enää ei ollut mitään varsinaista ohjelmaa. Kävimme Forum Korttelissa PUF Design Marketissa ja kahvi- ja teekauppa Mandragorassa. Mandragorasta ostin tuliaisiksi NelleUllan käsintehtyä suklaata ja Mokkapuun Kustavi Kaffea. Nam! Sitten illalliseksi kebabia Woti’sissa ja pikaisesti juna-asemalle mahtavan Mikaelinkirkon kautta.

Tuhottomasti jäi vielä näkemättäkin, Turku on iso kaupunki. Ensi kerralla voisi harkita vierailua Turun linnassa tai vaikkapa jollain Turun kirpputorilla. Itse asiassa olen miettinyt jopa Turkuun muuttamista… Turku olisi tarpeeksi iso kaupunki, rannikolla eikä mahdottoman matkan päässä Helsingistä. Ja edullisempi kuin Helsinki. Aika näyttää. 😉

Terassilla – Enemmän on enemmän

Nyt on varsinainen terassikesä, kun kukista ja lämmöstä on saanut nauttia jo varsin pitkään vaikka eletäänkin vasta kesäkuun puoliväliä. Vaikka pidän suhteellisen simppelistä joskin kotoisasta sisustuksesta niin terassilla tykkään runsaudesta ja mummolamaisesta tunnelmasta. Olen jo hyvin saanut tuotua terassille kasvillisuutta, joten terassilla on siinä mielessä ”valmista” ja on aika näyttää terassi täällä blogin puolella.

terassilla

terassilla

terassilla

terassilla

terassilla

Terassin oleskelunurkkauksen muodostavat IKEA SKARPÖ lepotuolit ja pari vuotta sitten sitten tuttavan avustuksella saatu pöytänä toimiva kaapelikela – yhdistelmä vanhaa ja modernia. Pöydällä ihastuttaa Tuusulan Femmatorilta löytynyt bellis (kaunokainen) ja pöydän yläpuolella roikkuu soihtuköynnös (The Lipstick Plant), jonka sain samassa talossa asuvalta rouvalta. Kerrassaan upeanäköinen kasvi!

terassilla

terassilla

terassilla

Rakastan hortensioita! Ne ovat näyttäviä ja helppohoitoisia. Joka kesä haluan terassilleni ison terassihortensian ja pidän eniten näistä kylmänsävyisistä versioista. Nyt terassilla on useampikin hortensia, sillä pelastin lähikaupasta useamman kukan edullisesti ResQ Club -sovelluksen avulla. ResQ on tosi näppärä systeemi hävikkiruoan vähentämisessä ja meidän lähikaupasta saa samalla pelastettua kukkiakin. 🙂

terassilla

terassilla

Hankin terassille myös pitkään mielessäni pyörineet aurinkokennovalaisimet. Halusin kokeilla, saisivatko ne tarpeeksi auringonvaloa sijoitettuna tuohon pensaan juurelle. Tähän mennessä ne ovat myöhään illalla syttyneet kyllä, mutta en tiedä kuinka kauan ovat jaksaneet palaa (olen mennyt nukkumaan puolenyön nurkilla). Valaisimia on neljä, mutta ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, että ne sopivat teholtaan pääosin tunnelmavalaistuksen luomiseen eikä niinkään lisävaloksi. Olen ihan tyytyväinen, mukava tunnelma terassilla kyllä iltahämärässä on.

terassilla

terassilla

terassilla

terassilla

Ämpäriperunatkin vaikuttavat voivan hyvin. Ainakin päällisin puolin, sillä varret ovat suuret ja rönsyilevät ympäriinsä. En ole kokeillut mullan alta ollenkaan, onko siellä riittävän kokoisia mukuloita vaan aion pitää itseni jännityksessä ja kokeilla vasta juhannuksena, saanko sieltä lohen seuraksi varhaisperunoita. Vajaa viikko siis vielä odotettava!

Aurinkoista alkavaa juhannusviikkoa!

P.S. En ole millään jaksanut pestä terassin lattiaa, ikkunoita enkä edes ikkunalautoja. 😉

Makuuhuoneen muuttunut järjestys

Muutama kuukausi sitten, kun DIY kirjahyllyni koki muodonmuutoksen tuli vaihdettua myös makuuhuoneen järjestystä. Kolmisen vuotta sitten tähän asuntoon muutettuani pohdiskelin, voisikohan noin pieneessä huoneessa koskaan vaihtaa esimerkiksi sängyn paikkaa. Nyt se on todettu mahdolliseksi ja tosiaan, kun järjestys muuttui jo maaliskuussa niin olen ehtinyt jo hyvin tottumaan uuteen. Alku on aina hankala tällaiselle rutiineihin kangistuneelle. Kissakin oli pitkään ihmeissään ja sujahti entistä useammin sängyn alle piiloon. 😉 Makuuhuoneen muuttunut järjestys on siis todettu sekä mahdolliseksi että varsin miellyttäväksi.

Makuuhuoneen muuttunut järjestys

Makuuhuoneen muuttunut järjestys

Makuuhuoneen muuttunut järjestys

Aiemmin sänky oli ikkunan viereisessä nurkassa, jossa nyt on yöpöytä. Se, mikä mietitytti uuden järjestyksen vaihtamisessa oli se, että mahtuukohan sänky nyt näin päin, kun vastassa on vaatekaapit. Ovet mahtuvat onneksi juuri ja juuri avautumaan kokonaan. Pitkän sivuseinän tyhjyyttä tasoittaa siihen sijoitettu DIY kirjahylly puulaatikoista.

Toiseen ikkunanurkkaukseen laitoin viime kesänä roskiksesta löytämäni pinnatuolin (joka edelleen kaipaisia mustaa maalia). Siihen päälle laitoin rönsyliljan. Nurkassa nököttää myös äidinisän vanha kävelykeppi, jota isäni käytti hieman ennen menehtymistään, joten se toimii muistorekvisiittana.

Toisella ikkunalaudalla on pari pehmolelua, kasvamassa olevat avokadot ja ovenkahvassa roikkuu korikassi pitäen huolta famun vanhasta filtistä ja joogamatosta. Jotain muuta kaipaisin tuohon ikkunan eteen – ehkä jotain viherkasvihyllyä tai vastaavaa – mutta patterit aina vähän kehnontavat sisustusmahdollisuuksia. Aika on kuitenkin sellainen elementti, että se tuo tullessaan väkisinkin ideoita eli joskus ehkä keksin jotain.

Makuuhuoneen muuttunut järjestys

Makuuhuoneen muuttunut järjestys

Makuuhuoneen muuttunut järjestys

Vielä jos joskus haluan, voin siirtää sängyn yläpäädyn tuohon, missä nyt on kirjahylly. Vielä sen verran makuuhuone antaa vaihtelun mahdollisuutta. Ikkunanurkkaukseen – tuonne missä on nyt tuoli – ei ehkä viitsi sänkyä laittaa. Se saattaisi näyttää hieman hölmöltä ja sen lisäksi ikkunoista voi vetää juuri sen verran, että sairastuu. Tällä hetkellä olen kuitenkin oikein tyytyväinen ja kuten aiemmin sanoin, makuuhuoneen muuttunut järjestys miellyttää.

Aurinkoista viikonloppua!

Luetut kirjat – toukokuu 2018

Kuukaudet vaan vilistää eteenpäin ja nyt ollaan jo kesäkuussa. Niinpä on aika kurkistaa viime kuun luettuihin kirjoihin.

Elena Ferrante, Uuden nimen tarina (Napoli-sarja #2)

Uuden nimen tarina kertoo Linan ja Elenan nuoruudesta aina siihen asti kun heistä tulee nuoria aikuisia. Kirja alkaa siitä, mihin Loistava ystäväni päättyi. Tarina koukutti kunnolla, kun ensin pääsin siihen sisään ensimmäisen osan ensimmäisten kuudenkymmenen sivun jälkeen. On vaatinut hieman itsekuria, että olen malttanut lukea tässä välissä muita kirjoja enkä ole vapauttanut kirjaston varauslukitusta ja ahminut heti perään sarjan kolmatta osaa Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät.

Jodi Picoult, Yhdeksäntoista minuuttia

Yhdeksäntoista minuuttia on kirja kouluampumisesta, koulukiusaamisesta ja siitä, mitä tapahtui sitä ennen ja sen jälkeen. Kirja oli koko matkan ajan mielenkiintoinen ja tasaisesti kuljetti mukanaan. Psykologisesti oikein kiinnostava, pureutui vahvasti koulukiusaamiseen ja sai ajatuksia liikkeelle. Loppu oli vähän yllättävä, en osannut arvata vaikka voisi ajatella lopun olleen hyvinkin ennalta arvattava. Oli hyvä kirja. 🙂

Elly Griffiths, Jyrkänteen reunalla (Ruth Galloway -sarja #3)

Ruth Galloway -sarjan kirjat ovat miellyttäviä dekkareita, jos niin voi sanoa. En herkästi reagoi ahdistuksella väkivaltaisuuksiin, en siis lukeudu herkkiin lukijoihin (ellei kyse ole eläimistä), mutta näissä mistään sellaisesta ei tarvitse olla huolissaan. Ruth Galloway on arkeologi ja auttaa Norfolkin poliisia rikostutkimuksissa. Jyrkänteen reunalla -kirjassa uppoudutaan toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin. Siinä sivussa seurataan Ruthin ja etsivä Harry Nelsonin henkilökohtaista elämää vaikka pääpaino onkin mysteereissä. Jos suhteellisen leppoisat dekkarit ovat mieleesi, niin kannattaa lukea!

Emelie Schepp, Hidas kuolema (Jana Berzelius -sarja #3)

Hidas kuolema on Jana Berzelius -sarjan kolmas osa. Nainen löydetään raa’asti pahoinpideltynä asunnostaan eivätkä ensihoitajat saa naista pelastetuksi. Tapaukset eivät jää vain yhteen vaan uhreja tulee lisää. Jana saa syyttäjänä tutkinnan haltuunsa ja joutuu juttua yhdessä rikoskomisario Henrik Levinin ja rikoskomisario Mia Bolanderin kanssa tutkiessaan jälleen kohtaamaan hurjan menneisyytensä.

Ehdoton suositus tälle Emelie Scheppin Jana Berzelius -sarjalle, jossa aiemmin ovat ilmestyneet Ikuisesti merkitty (#1) ja Valkoiset jäljet (#3).

Sarah Knight, Viis veisaamisen elämänmullistava taika

Huolehditko kaikenlaisista asioista? Murehditko? Vietätkö aikaasi tekemällä asioita, joita et haluaisi tehdä? Roikkuuko elämässäsi ihmisiä, joita et siihen tahdo? Näihin ja moniin muihin asioihin voit saada ratkaisun – tai ainakin vinkit ratkaisun tekemiseen – lukemalla tämän Sarah Knightin kirjan Viis veisaamisen elämänmullistava taika, joka on saanut inspiraationsa jo monille tutusta Marie Kondon KonMari-menetelmästä.

Itse olin varsin innoissani tästä kirjasta, sillä olen todellinen ”huono-omatuntoilija” monessa asiassa. Uskallan sanoa kyllä ei, mutta koen jälkeenpäin herkästi huonoa omaatuntoa. Lisäksi kärsin usein fomosta (fear of missing out), joten kaikki vertaistuki on tarpeen. 😉 Viis veisaamisen elämänmullistava taika tarjosi sitä, mitä lupasikin vaikka kirjan esimerkit eivät olleet aivan yks yhteen niiden asioiden kanssa, joihin itse etsin ratkaisua. Idea kuitenkin on lähes identtinen, joten tämä kirja tarjosi rohkaisua tarttua ahdistaviin ja ärsyttäviin asioihin. Esimerkkinä tästä tein vihdoin ratkaisevan liikkeen ja deletoin tilini Twitterissä ja Linkedinissä sekä lopetin joidenkin tuttujeni seuraamisen Facebookissa (heidän juttunsa eivät vain kiinnosta minua vaikka ihan mukavia ihmisiä ovatkin). Minä siis jatkossa viis veisaan ja EnAioPyydelläAnteeksi.

Luin myös nämä kirjat:

Kuukauden hittiä on aika vaikea tällä kertaa eritellä, mutta Goodreadsissa annoin tähtiä eniten kirjoille Hidas kuolema ja Uuden nimen tarina. Selkeä huti oli Keisari Aarnio, joka ei mielenkiintoisesta aihepiiristä huolimatta jaksanut kiinnostaa ollenkaan. Luin kirjan juu, mutta pakko tunnustaa, että otsikoiden perusteella pompin eteenpäin. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen ennemminkin lukemaan Jari Aarnion ja Vepe Hännisen kirjoittaman kirjan Myrkky tai katsomaan Ruutu+ -palvelusta Keisari Aarnio -sarjaa (maksullinen). Sarjaa en ole itse katsonut, mutta ajattelin kokeilla, jos se olisi kiinnostavampi kuin kirja.

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.

Hyvää alkavaa uutta viikkoa! 🙂

Tunnelmia IKEA kesäillasta

Torstaina nautimme kauniista kesäillasta Helsingin Allas Sea Poolin Neighbour Bistrossa, missä järjestettiin IKEA kesäilta. Illan teemana oli kestävämpi arki eli kuinka voimme jokapäiväisessä elämässämme tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka ovat pitkällä tähtäimellä parempia maapallollemme. IKEA onkin viime vuosina keskittynyt hyvinkin vahvasti kestävämpään arkeen muun muassa tuotteidensa materiaaliratkaisuilla.

Illan aikana saimme tietoa valistuneempien valintojen tekemisestä arjessamme ja näistä meille oli kertomassa Sitran johtava asiantuntija Anu Mänty ja IKEA Suomen vastuullisuuspäällikkö Jessica Lehtinen. Suurin osa meistä oli varmasti kuullut monista kestävämmistä arjen valinnoista aiemminkin – muovin vähentämisestä, lentomatkailun vähentämisestä, ekologisemmin valmistettavan sähkön valitsemista jne. – mutta kertaushan on opintojen äiti. Itselleni kuitenkin täysin uusi juttu oli syömämme proteiinin kuormittavuus vesistöille. Ei ollut pieneen mieleenikään tullut, että proteiini, jota syön päivittäin voisi millään lailla vaikuttaa luontoon. Aina oppii uutta.

Tilaisuus oli mukavan rento tarjoten sisustusinspiraatiota sekä tärkeää tietoa. On jotenkin ihana huomata, kuinka isot globaalit yritykset ovat lähteneet mukaan kestävämmän arjen talkoisiin. Kiitos mukavasta ja inspiroivasta illasta, IKEA Suomi. 🙂

MON⎢SUN – Uusi skandinaavinen HOME SPA -brändi

MON⎢SUN on uusi skandinaavinen HOME SPA -tuotemerkki, joka on valmistettu Ruotsissa. Sarjaan kuuluu neljä eri ihonhoitosarjaa ja huonetuoksua, jotka kaikki on suunniteltu ajatuksella ”Monday to Sunday” (MON⎢SUN) – ihonhoitotuotteet koko viikon tarpeisiin. Mikä ihaninta, tuotteiden pakkausdesign huomioi valloillaan olevan skandinaavisen sisustustyylin. Pakkaukset on sävytetty kodinsisustuksen suosituimmilla sävyillä (vihreä, puuteriroosa, hiekanruskea, kylmä harmaa) ja ripauksella ylellistä kullanväriä. MON⎢SUN -tuotteet ovat vegaanisia.

MON⎢SUN

MON⎢SUN

Detox & Antioxidant

MON⎢SUN

Calming Oats

MON⎢SUN

Mineral & Moist

MON⎢SUN

Vitamin & Oil

Detox & Antioxidant – ja Mineral & Moist -tuotesarjat on suunniteltu kehon eri tarpeisiin viikon aikana, kun taas Calming Oats – ja Vitamin & Oil -sarjat on suunniteltu tuomaan hemmottelua viikonloppuihin. Mikäänhän ei kuitenkaan estä ihon ja mielen hemmottelua pitkin viikkoa. 😉 Tuotesarjoista löytyy tuotteita laidasta laitaan: käsisaippuaa, käsivoidetta, suihkugeeliä, vartalonkuorinta-ainetta, vartalovoidetta ja -geeliä, naamiota sekä tyynylle suihkutettavaa tuoksua. Lisäksi jokaiseen sarjaan kuuluu tuoksukynttilä ja huonetuoksu. Erityistuotteena on myös tammipuinen Wooden Hours -tuoksusäiliö, joka toimii ihania tuoksuja tuottavana sisustuselementtinä kotona, esimerkiksi olohuoneessa.

MON⎢SUN

Mikä ehkä itseäni mietitytti näitä tuotteita ihaillessani ja tuotteiden syntytarinaa kuunnellessa oli se, mitä nämä maksavat. Kauniit sisustukseen sopivat pakkausdesignit, ihoa hellivät ja hoitavat ainesosat (hyaluronihappo, AHA-happo, antioksidantit, papaijaentsyymit yms.) kuulostavat siltä, että tuotteista saa maksaa itsensä kipeäksi. Mutta ei!

MON⎢SUN -ihonhoitotuotteiden hintahaarukka on 8,90 – 14,90 euroa. Tuoksukynttilät maksavat 19,90 ja huonetuoksut 24,90. Weekday Boosters- ja Endless Weekends -tuotepaketit (sis. suihkuvaahto, vartalovoide, mini tuoksykynttilä) maksavat 26,90 ja Wooden Hours -tuoksusäiliö 39,90. Ei siis paha!

Tuotteita voi ostaa KICKS-myymälöistä kautta maan (ja Ruotsista ja Norjasta) sekä KICKS-verkkokaupasta.

Miltä kuulostaa? Itse ainakin tykkään ja mielelläni kokeilisin useampiakin tuotteita! Sain lanseeraustilaisuudesta PR-näytteinä Magic Midnight yönaamion, Saturday Skin Potion -geeliöljyn ja Bright Daylight -tuoksukynttilän. Magic Mignight -vartalonaamion otin jo kokeiluun ja tuoksukynttilä pääsee levittämään tuoksujaan sitten loppukesän tai alkukesän ensimmäisinä viileinä ja pimeinä iltoina. 🙂

Rauhallista sunnuntaita!

Ämpäriperunat – Näin kasvatat omat perunasi

Oletko koskaan kokeillut kasvattaa perunoita itse? Saati sitten ämpärissä? Minä en ja innostuinkin valtavasti, kun Kevätmessuilla Torpanpiha tarjosi messukävijöille ämpärin, mullat ja kolme valmiiksi idätettyä perunaa. Olen jo kerran onnistuneesti valmiista taimista kasvattanut kirsikkatomaatteja, joten pitihän näitä ämpäriperunoitakin päästä kokeilemaan. Kokeile sinäkin, sillä nyt saat ohjeet, kuinka kasvattaa omat ämpäriperunat vaikka kerrostaloparvekkeella. 🙂

ämpäriperunat

Tarvitset ämpäriperunoita varten ämpärin (ylläri!), ruukkusoraa, multaa ja idätettyjä siemenperunoita 2-3 kappaletta.

Siemenperunoita saa ostettua kaupoista ja ne on kasvatettu huolella juuri perunan kasvatusta varten. Sitten ne pitää vain idättää, johon löytyy netistä paljon ohjeita. Toki kasvatusta voi kokeilla ihan millä vain kaupasta löytyvällä lajikkeella, jos haluaa. Nämä saamani perunat olivat tosiaan valmiiksi idätettyjä ja Timo-lajiketta.

ämpäriperunat

Seuraavaksi ämpärin pohjaan pitää saada reikä liian veden pois valumiseksi. Parhaiten se onnistuu poralla, mutta sain kuin sainkin reiän aikaiseksi myös käsivoimin. Yritin ensin vasaralla ja ruuvimeisselillä, mutta sen verran jämäkkä oli ämpärin pohja, että jouduin ottamaan avuksi myös terävän veitsen. Ämpärin alla on hyvä muuten olla sitten joku vettä kestävä alusta – vati tai jokin vastaava – johon ylijäämävesi voi turvallisesti valua. Huom! Jos ylijäämävesi valuu vatiin, niin muista tyhjentää vati, jotta vesi ei jää seisomaan.

ämpäriperunat

ämpäriperunat

Ensimmäiseksi ämpäri salaojitetaan ruukkusoralla, pienillä kivillä tai millä haluaa. Soran päälle laitetaan noin 20 cm multaa. Idätetyt siemenperunat asetellaan mullan päälle sopivin välein toisistaan, niin, että niillä on hyvin tilaa. Perunoiden päälle laitetaan vielä noin 10 cm multaa ja tässä vaiheessa ämpärin pitäisi olla suurin piirtein puolillaan.

ämpäriperunat

Kastele multa hyvin. Torpanpihan ämpäriperunat-ohje antaa hyvän kikan kosteusmäärän selvittämiseksi: Nosta ämpäriä, niin saat selville sen painon. Jos ämpäri myöhemmin tuntuu kevyeltä, on multa päässyt liian kuivaksi. Pidä multa tasaisen kosteana koko ajan ja muista, että perunat tarvitsevat sitä enemmän kosteutta, mitä isommaksi varret kasvavat.

Sijoita ämpäri lämpimään ja valoisaan paikkaan. Jos kasvatat ämpäriperunoita ajoissa keväällä, muista, että perunat kestävät ulkona vasta, kun yöpakkaset ovat kokonaan ohi.

ämpäriperunat

Kun perunan varret ovat kasvaneet 7-10 cm korkuisiksi, lisää multaa niin, että vain varsien päät jäävät näkyviin. Ja taas, kun ne ovat kasvaneet saman verran, lisätään multaa – aina niin kauan kunnes ämpäri on täynnä. Tämä lisämultaus estää mukuloiden vihertymisen.

ämpäriperunat

ämpäriperunat

Siinä ne minun ensimmäiset ämpäriperunat nyt kasvavat. Varsiosat ovat kasvaneet huimasti (ne kasvoivat todella nopeasti) ja ovat jo varsin runsaat. Nyt vain kastelen niitä tarpeen mukaan ja odottelen juhannusta, jolloin ajattelin kokeilla nostaa ensimmäisen sadon.

Ämpäriperunat voi nostaa suunnilleen parin kuukauden päästä istutuksesta. Jos haluaa nostaa koko sadon kerrallaan, kaadetaan ämpäri multineen ylösalaisin. Jos ei halua kaikkia perunoita syödä heti, kannattaa ottaa vain taimi kerrallaan. Uudet perunat säilyvät mullassa, mutta ei kovin kauaa enää sitten, kun ne on nostettu. Jos haluat, voit kasvattaa vielä syysperunoitakin, jos istutat ne heti, kun edelliset on nostettu ylös.

Itseäni jännittää aika paljon, että tuleekohan satoa ja kuinkahan paljon. En yhtään tiedä, kuinka monta mukulaa yksi peruna kasvattaa. Ehkä se selviää sitten, kun on sadonkorjuun aika… ellei joku teistä satu tietämään? 🙂

Aurinkoista viikonloppua!