Vaakakapina – Ihmisyyden ja hyvinvoinnin puolesta!

Haluan laihtua. Haluan näyttää kauniilta. Paremmalta. Ehkä kiinnostaisin toisia ihmisiä enemmän, jos vartaloni olisi solakampi ja ihoni hehkeämpi. Haluan voida paremmin. Jaksaa enemmän. 

Enemmän, kauniimpi, laihempi, parempi, solakampi, hehkeämpi. Siinä on kasa sanoja, jotka kielivät siitä, että nyt ei ole hyvä. Mutta onko myöhemminkään? Tulee uusia sanoja, uusia haluja. Kun on laihtunut, haluaa paremman malliset pohkeet. Ei niitä tätimallisia muodottomia tolppajalkoja. Kun on laihtunut, haluaa kauniimman ihon. Kun on laihtunut ja jaksaa liikkua aiempaa enemmän, haluaa yhtäkkiä jaksaa vielä vähän lisää. Yhteiskunnan normeja muodostavat ne, jotka jaksavat suorittaa. 

Tiesittekö, että viikottain tai päivittäin syyllisyyttä syömisestä kokee 42 % naisista? Tai että naisista 84 % ei ole tyytyväinen painoonsa?** Tämä ei muuten ole ylipainoisten ja lihavien ongelma vaan myös monien niistä, jotka ovat normaalipainoisia. Vaakalukema ei todellakaan korreloi oman kehonkuvan kanssa. Ei ole sanottu, että normaalipainoinen henkilö olisi sinut oman kehonkuvansa kanssa.

vaakakapina

Vaakakapina on täällä, jotta hyväksyisimme itsemme sellaisina kuin olemme. Hyväksyisimme itsemme ja toisemme vaakalukemaan katsomatta. Vaakakapina kehottaa heittämään vaa’at pois, lopettaa laihduttamisen ja aloittaa elämisen. Tarkoitus ei silti ole sanoa, että on järkevää ja hyvä olla lihava sekä jäädä sohvalle pullaa mutustamaan. Vaakakapinan tarkoitus on ymmärtää, että hyvinvointi ja siihen tähtäävät ratkaisut lähtisivät liikkeelle jostain muusta kuin vaakalukemasta tai siitä, millainen meidän pitäisi ympäristön mielestä olla. 

Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202017-01-10%20ke

Kuvat: Vaakakapina

Vaakakapinaa luotsaa eteenpäin toimittaja Jenny Lehtinen. Mukaansa hän on saanut rautaisen ammattilaisten tiimin. Ravintopuolesta vastaa ravitsemusasiantuntija Patrik Borg, psykologina mukana on Satu Lähteenkorva ja liikunta-asiantuntijana Timo Haikarainen. Tämän tiimin avulla Vaakakapina kutsuu meidät kaikki – koosta riippumatta – armollisempaan elämänmuutokseen! Minä olen mukana. Oletko sinäkin?

Unohda painoindeksi – mittaa tästä hyvinvointi-indeksisi!

 

Lähde mukaan Vaakakapinaan!

–> Vaakakapinan nettisivut

–> Vaakakapina Facebookissa

–> Jenny ja läskimyytinmurtajat -Facebook-ryhmä

 

** Vaakakapinan Taloustutkimus Oy:llä marras-joulukuussa 2016 teettämän taustakyselyn mukaan

Bullet Journal

Tykkäätkö tehdä listoja? Entä kirjata ylös erilaisia ajatuksia? Käytätkö perinteistä kalenteria? Tykkäätkö piirrellä, töherrellä ja näperrellä? Jos, niin ehkä Bullet Journal voisi olla sinunkin juttusi! Buller Journal – tuttavallisemmin BuJo – on kalenteri, päiväkirja ja muistikirja samassa paketissa. Sen aloittamiseen tarvitaan yksinkertaisesti muistivihko (A5 kokoinen on ehkä käytännöllisin) ja kynä. Ei siis kovin vaikeaa, vai mitä? 🙂

Bullet Journalissa vain taivas on rajana. Siihen voi kokeilla tekstaustaitojaan (kalligrafia), piirtää, maalata vesiväreillä, taiteilla washiteipeillä tai tehdä vain yksinkertaista tekstiä. Itse aloitin yksinkertaisesta tekstiversiosta, sillä taiteellinen lahjakkuus ei ole toinen nimeni. 😉 Ajan kanssa sitä voi kenties rohkaistua harjoittelemaan kalligrafiaa ja nyt olen jo hieman uskaltautunut käyttämään bujossani puuvärejä. Hiljaa ja kokeillen hyvä tulee. 

whiteandfresh4535.jpg

Bullet journal alkaa sisällysluettelolla (1-3 sivua mielen mukaan), joka sitten ajan kanssa rakentuu valmiiksi, kun sivuja bujoon täytetään. Sivut numeroidaan ja sisältö lisätään sisällysluetteloon. Sisällysluettelon jälkeen tulee Future Log eli tulevaisuusloki. Sen tarkoitus on näyttää yhdellä vilkaisulla tärkeimmät tulevaisuudessa tapahtuvat jutut. Loki voi olla vaikka vuoden ajalta, mutta puoli vuotta on varsin passeli. Itse tein omani yhdelle aukeamalle, jonka jaoin kuuteen osaan. 

Tulevaisuuslokin jälkeen on vuorossa kuukausiloki. Sen voi tehdä, miten parhaaksi itselleen katsoo. Itse tein sen aluksi perusohjeilla, mutta totesin lopulta kalenterimaisemman muodon toimivan itselläni paremmin. Jotenkin selkeämpää. Samojen perusohjeiden mukaan kuukausiloki on sekin aukeama: vasemmalla päivämäärät ja oikealla tehtävälista.

Sitten tulee päiväloki. Joulukuussa kirjailin sivuille vain päivämääriä ja laitoin siihen alle merkintöjä. Jotenkin kuitenkin kaipasin näkymää viikoksi kerrallaan, joten nyt tammikuussa aloitin viikkonäkymän kokeilun alla näkyvällä tavalla. Ajattelin kokeilla ajan kanssa vielä toisenlaisiakin viikkonäkymiä. Viikkonäkymän voi tehdä myös kuukausinäkymän tapaan eli yhdelle aukeamalle, jossa itse viikko on vasemmalla ja viikon to do -lista oikealla. Se voisi toisaalta olla aika näppärä vaihtoehto vaikka toisaalta to do:t voi kirjata päivälokeroihinkin.

Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan eli merkintöjen symboliikkaan. Bullet Journal -sivusto on laatinut valmiit symbolit ja niitä voi käyttää, mutta saa ne keksiä ihan itsekin omalle tyylilleen parhaiten sopivaksi. Tietynlaisten symbolien käyttö helpottaa jälkeenpäin merkintöjen selaamista ja mahdollisten tekemättä jääneiden, siirrettyjen asioiden yms. löytämistä toimenpiteitä varten. Esimerkiksi sovitut tapaamiset voi merkitä ympyrällä, tehtävät asiat pisteellä, muistiinpanot viivalla ja eteenpäin siirrettävät asiat nuolella. Tässäkin olen lähtenyt valmiista symboleista ja niitä sitten jossain vaiheessa kehittelen itselleni sopivammaksi, jos koen tarpeelliseksi. 

whiteandfresh4533.jpg

Kuukauden päätteeksi on tarkoitus suorittaa migraatio, joka tarkoittaa asioiden eteenpäin siirtämistä (nuolella merkityt). Kuukauden merkinnät käydään läpi ja ne siirretään seuraavalle kuukaudelle. TAI, jos tuntuu ettei tekemättä jäänyttä asiaa tai sovittua tapaamista ole tarpeen toteuttaa niin sen voi vain vetää yli ja siirtyä eteenpäin. Bullet Journalin on tarkoitus olla armollinen, ihan niin kuin meidän muutenkin pitäisi itsellemme elämässämme olla. Kaikkea ei tarvitse tehdä, jos se tuntuu turhalta. 😉

Sitten yksi ainakin itseäni ilahduttavista jutuista, mitä bujoon voi tehdä: LISTOJA! 😀 Siis voi, miten lista-ihminen tykkää. Omassa bujossani on jo useampi lista tehtynä: luetut kirjat, tehtävät blogipostaukset, katsottavia tv-sarjoja, mielenkiintoisia kirjoja ja Instagram-seuraajat. 

Bujossa on myös helppo pitää kirjaa erilaisista tavoista yms. eli tehdä trackereita. Itse pidin joulukuussa kirjaa siitä, kuinka paljon juon päivän aikana vettä. Siihenhän voi keksiä vaikka minkälaisia kuvioita ja kaavioita, mutta tämän tein ihan perinteisesti päivämäärän viereen tukkimiehen kirjanpidolla. Lisäksi nyt tammikuusta olen aloittanut lenkkeilylaskurin pitämisen. Laskurin tein nyt neljäksi kuukaudeksi eteenpäin kalenterimuotoon ja aina lenkillä käytyäni väritän kyseisen päivän punaisella värillä. Yritän olla ottamatta minkäänlaisia paineita (vaikeaa tosin vaativalle) ja olla itselleni armollinen siitä huolimatta, että punaista väriä olisi kiva nähdä trackerissa hyvin ja paljon. 😉

whiteandfresh4534.jpg

Bujo on mielestäni hyvä, koska sen voi tosiaan rakentaa aivan millaiseksi itse haluaa. Sen voi antaa olla minimalistinen tai sen voi tuunata mieleisekseen. Sinne voi kirjata kaiken, mitä elämässä on ja tapahtuu, kaiken yksien kansien väliin. Sinne on hyvä suoltaa päässä pyörivät ajatukset, jolloin aivot saavat levätä. Bullet journalingia voisi siis toisaalta kutsua myös jonkinlaiseksi mindfulnessiksi.

Voi ostaa itselleen ihan ”virallisen” bujon tai tehdä sen itse alusta alkaen ihan tavalliseen muistivihkoon ja säästää rahaa. Aivan kuinka itse haluaa! Minua vähän houkuttelee joko valmis bujo tai ainakin parempi muistivihko (bujoilussa suosituksi ovat nousseet Leuchtturmin ja Moleskinen muistivihkot), sillä tämän omani nappasin vain laatikosta, kun siellä semmoinen oli. 😉 

Bullet Journalista kiinnostuneiden kannattaa mielestäni ehdottomasti aloittaa Bullet Journalin virallisilta sivuilta. Sieltä saa lisätietoa sekä voi katsoa Get Started-ohjeet. Tämän jälkeen suosittelen ronskisti vaan pistämään hakukoneen laulamaan ja inspiroitumaan! Pinterest ja Instagram ainakin ovat täynnä mitä erilaisempia bujoja.

Oletko sinä kuullut Bullet Journalista ja jos olet, niin joko olet ihastunut tai alkoiko kiinnostamaan? 🙂

Luetut kirjat 2016

Lapsena luin paljon kirjoja, viikossa ahmin useita. Jossain vaiheessa kohti aikuisikää mennessä lukeminen vain jäi. En tiedä, onko aikuisena elämä olevinaan jotenkin hektisempää (no tokihan se oikeasti on, mutta…) vai onko syynä loppujen lopuksi vain vuosien myötä lisääntynyt tietokoneen ja netin käyttö. Veikkaan jälkimmäistä suuremmaksi syyksi. Aikuisiällä muistan näin nopeasti mietittynä lukeneeni Sidney Sheldonin romaaneja, Tuntemattoman sotilaan, Deborah Spungenin Nancyn, kaikki Harry Potterit ja pari osaa Himoshoppaaja-sarjasta. Useamman vuoden ajan olen halunnut lukea enemmän, mutten ole kuitenkaan saanut aikaiseksi. Viime vuoden loppupuoliskolla kuitenkin tartuin härkää sarvista ja aloin lukea. Olin jo kesällä lukenut Marie Kondon Spark Joy -kirjan ja huomasin, miten mukavaa olikaan uppoutua johonkin muuhun kuin someen tai tv-sarjoihin. Lokakuussa tosiaan päätin aloittaa helpommasta ja otin käteeni seuraavan lukemattoman osan Himoshoppaajasta. Siitä se sitten lähti. Kuin vanhalta tekijältä. Olin taas koukussa kirjoihin. <3

Yhtä lukuunottamatta alla listatut kirjat olen siis lukenut parissa kuukaudessa. 

Marie Kondo: Spark Joy (luettu kesällä)

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan ratkaiseva askel

Lauren Weisberger: VIP ihmisiä

Helen Fielding: Bridget Jones – Mad About The Boy

IMG_4498.jpg

IMG_4495.jpg

IMG_4494.jpg

Töistä bongasin Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarisarjan kirjan Ennen lähtöä. Luin sen ja jäin taas dekkarimaailman lumoihin. Sen jälkeen päätin lukea koko Maria Kallio -sarjan alusta alkaen.

Leena Lehtolainen: Ennen lähtöä

Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani

Leena Lehtolainen: Harmin paikka

IMG_4497.jpg

Lehtolaisen dekkareiden välissä luin muutakin. Tutustuin vihdoin hyllyssäni liki 10 vuotta odottaneeseen Kjell Westön tuotantoon, maistelin hieman elämäntaitokirjallisuutta ja piipahdin velhomaailmassakin.

J.K. Rowling: Harry Potter ja kirottu lapsi

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran

Maaret Kallio: Lujasti lempeä

IMG_4496.jpg

Kuvat Instagram-tililtäni

Anna Jansson: Vaitelias jumala

Töistä löysin myös toisen dekkarin, tällä kertaa ruotsalaisen Anna Janssonin kirjoittaman. Saattaisin jopa kuvitella lukevani kirjailijan loput teokset, sillä tyyliltään ovat oletettavasti samanlaisia kuin Lehtolaisen Maria Kalliot – niissä seikkailee örebrolainen poliisi Maria Wern.

Tälle vuodelle olen juuri lopetellut ensimmäisen kirjani, Marian Keyesin Sushia vasta-alkajille. Muutamia kirjoja on odottamassa lukuvuoroaan ja sen lisäksi olen kirjoitellut muistiin joitain kirjoja, joita voisin ehkä jossain vaiheessa lueskella.

Onko sinulla jokin kirja tai kirjoja, joita haluaisit ehdottomasti suositella? Pidän chick lit -kirjallisuudesta ja dekkareista. Lisäksi olen kiinnostunut lukemaan muutakin, riippuen täysin siitä, kuulostaako kirja mielenkiintoiselta. Varsinaisesti fantasiakirjallisuudesta en ole välittänyt, mutta jostain syystä Harry Potterit iskivät lujaa. Harmittaa, kun periaatteessa sarja on päättynyt. Mutta hei, tosiaan jaa minulle kirjavinkkisi! 🙂