Hämmentävä tarina kissakaverista

Naapurissani on kissa, joka on tässä hoodeilla pyörinyt koko sen ajan, mitä olen tässä asunut. Pitkään kerrostalossa ylemmissä kerroksissa asuneena olikin aluksi hassua, kun terassille tupsahti kissa kylään. Aina silloin tällöin se täällä piipahti, useimmiten kuitenkin vain suhahti ohi matkoilleen mennessään. Lähelle ei tullut, piti tarkasti turvallista välimatkaa. En tosiaan aluksi tiennyt, kenen kissa se oli, mutta myöhemmin selvisi, että kissa asuu tuosta pari terassia eteenpäin. 

Suurin piirtein pari viikkoa sitten eräänä kuumana aurinkoisena päivänä kissa ensimmäisen kerran otti minuun kontaktia. Ei tosin sen enempää kuin että naukaisi muutaman kerran aika äänekkäästi, hieman vaativaan sävyyn. Satuin olemaan ystävän kanssa juuri puhelimessa ja ystäväni tajusi, että kissalla saattaisi olla jano. Hain sisältä vettä, ja kissa siirtyi välittömästi vesikipolle juomaan. Sitten se lähti taas matkoihinsa.

whiteandfresh9562.jpg

whiteandfresh9567.jpg

Eilen tapahtui kuitenkin jotain erilaista. Kissa tuli aamupäivällä terassilleni tuttavallisesti ja kovaan ääneen tervehtien, kun istuin kauniista päivästä nauttimassa. Siinä se pyöri ja hyöri ja pyyteli paijauksia.  Nökötti terassini oven edessä välillä pyytäen naukaisemalla huomiotani. Hyppäsi se jopa syliini halimaan ja kehräämään. Aina kun nousin tuolista, tuli kissa perässä. Päätin käydä katsomassa naapuriterassilta (kissan koti), näkyisikö siellä elonmerkkejä ja kissa kuuliaisesti käveli perässäni. Oma terassi ei kissassa kuitenkaan herättänyt minkäänlaisia reaktioita ja se palasi kanssani minun terassille. Pohdin, että ehkä sillä on nälkä, mutten kuitenkaan halunnut sille ruokaa antaa, jotta se ei jatkossa pyrkisi luokseni. Vettä on pienessä kulhossa sekä minun että toisen naapurini terassilla. Sisällekin kissa yritti, mutta onnistuin sujahtamaan sisälle ilman kissaa. Ajan hieman kuluessa oli se sitten taas häipynyt menoilleen. Sain kyllä kontaktin kissan omistajaan ja varmuuden siitä, että kissalla on tosiaan koti tuossa ihan naapurissa.

Illalla taas terassilla istuessani kissa palasi takaisin. Tällä kertaa sitä tultiin syliin, hyörittiin ja pyörittiin kehräten ja lopulta asetuttiin terassini toiselle tuolille nukkumaan. Ystäväni päätti tulla koiransa kanssa käymään ja katsomaan, että millaisen kissakaverin olin nyt oikein saanut. Koira olikin (kissalle) tosi pelottava ja sille piti hieman murista ja sähistä. Siitä huolimatta kissa tiukasti pysyi terassillani ja kovasti olisi pelosta huolimatta halunnut tulla peremmälle. Mutta ei, pensaan juurelle jäi pitämään huolta reviiristään. Myöhemmin illalla kissa oli menoillansa, mutta kerran kävi tervehtimässä. Ajattelin, että ehkä oli mennyt yöksi kotiinsa. Toivottavasti ainakin.

whiteandfresh9570.jpg

whiteandfresh9572.jpg

whiteandfresh9574.jpg

whiteandfresh9576.jpg

Tänään aamulla heräsin ja kuten aina ensimmäiseksi, aloin avata sälekaihtimia. Ja kukas minua ulkona terassilla odottikaan… niinpä niin, siellä nökötti kissa terassilla havahtuneena kaihtimien aukaisuun. Nyt olen muutaman kerran käynyt tuolla terassilla ja joka kerta on kissa könynyt syliin ja onnistuipa kerran sujahtamaan jopa ovesta sisälle. Hellästi nostin kuitenkin syliin ja nakkasin ulos, koska ei sovi antaa sille liikaa siimaa. Tuolla se ihan oikeasti on nököttänyt pensaan juurella odottamassa minua ja oikein itseään venytellen noussut sieltä, kun olen mennyt ulos.

Kissahan on kyllä tottunut ulkoilija ja varmasti tietää, missä on oma koti. Vaikuttaa kovasti siltä, että kissa olisi nyt päättänyt tämän minun kodin olevan hänenkin. Tuntuu, että olisi erehtynyt kodista, mutta sen verran tarkka on kissan vaisto ettei eksymisestä varmasti ole kyse. Joskus kissa päätyy niin sanotusti vaihtamaan perhettä, näin olen kuullut. En tiedä, mistä tässä tilanteessa on kysymys, mutta olen varmasti omistajaan yhteydessä tässä vielä tämän päivän aikana. Minusta on ihanaa kun saa rapsutella ja paijailla toista, eläinterapia on ihan parasta! Liian pitkälle ei kuitenkaan voi tilannetta päästää, sen tiedän, ja omistajaan on pakko olla yhteydessä. Niin ihanaa kuin kissakaverin saaminen onkin, niin todella ristiriitaisia fiiliksiä pyörii mielessä. Kun en kuitenkaan voi toisen kissaa omakseni ottaa, on kissalle jotenkin saatava selväksi se, missä se oikea oma koti on. Vähän niin kuin tuo toisen naapurin ihana staffi piipahtaa välllä terassillani rapsutetavana, mutta tietää kuitenkin, missä on se oma koti ja oma perhe. 

No, onpahan ainakin ollut varsin mielenkiintoinen viikonloppu. 😉 Onko siellä ketään, jolla olisi tällaisia samanlaisia kokemuksia?

Kevätlenkki meren rannalle!

Meri aukeaa avoimena. Lokit kirkuvat, ne ovat juuri palanneet. Aurinko paistaa.

whiteandfresh8487.jpg

whiteandfresh.jpg

Ihmisiä parveilee rannan liepeillä, kevät on houkutellut kaikki ulos. Lapset etsivät rannalta kiviä ja leikkivät hiekkaleikkejä. Isä istuu penkillä nauttien hetkestä, vauva nukkuu vieressä vaunuissa. Joutsenkin on uima-reissullaan.

whiteandfresh8489.jpg

Nautin kuuman kahvin ihanassa kahvilassa hyvän ystävän seurassa. Ihana kevät! <3

 

Courage + kynttilävinkki

Rohkeutta on…

whiteandfresh0145.jpg

olla luovuttamatta

nousta ylös vaikka pelkää kaatuvansa uudelleen

whiteandfresh5883.jpg

olla oma itsensä vaikka muut eivät ymmärtäisikään

puolustaa omia ajatuksiaan

whiteandfresh5885.jpg

olla yksin yksinäisenä

luopua jostain itselle tärkeästä, jos se ei palvele omaa itseään

tehdä itselle hyväksi vaikka pelottaisi

whiteandfresh0025.jpg

Rohkeus ja sinnikkyys ovat niitä ominaisuuksia, joita minulta on vaadittu jo vuosia. En jossain vaiheessa edes tajunnut, että olen rohkea ja sinnikäs vaan koin olevani heikko. Olen kokenut pitkään olevani epäonninen, ja kokenut elämän kohtelevan minua epäreilusti. Ehkä niin, mutta miten paljon luottamusta ja varmuutta sainkin tajuttuani, että kaikesta selvittyäni olenkin loppujen lopuksi vahva. Se on vahvuutta, jos aina vaan sinnikkäästi ja rohkeasti nousee ylös kerta toisensa jälkeen kaaduttuaan elämässä rähmälleen. Ei se kivaa ole, mutta helpottavaa huomata, että olen joka kerta päässyt ylös ja takaisin jaloilleni. <3

Oma Koti Valkoisen Miia esitteli blogissaan loppuvuodesta uuden kotimaisen Walonan käsintehtyjä kynttilöitä. Kävin tutkimassa valikoimaa ja kuvissa näkyvä Courage -tuoksukynttilä osui ja upposi välittömästi. Pistin kynttilän tilaukseen ja aika nopeasti se oli jo poltettu. Aivan taivaallisen tuoksuinen! 

Lumoava sekoitus yrttejä, meripihkaa, puuta ja myskiä. Tuoksu sisältää myös eteerisiä öljyjä, kuten Lavandin ja Appelsiini. Näiden öljyjen sanotaan kohottavan mielialaa sekä vähentävän pelkoja, ahdistusta ja masennusta. Tuoksu sisältää myös Salviaa, jota on käytetty negatiivisten ajatusten ja tunteiden puhdistamiseen ja vapauttamiseen. Tämä upea tuoksu luo kotiisi voimaannuttavan, rohkaisevan ja vapauttavan tunnelman.

Rehellisesti on sanottava, että en lukenut kynttilän tuoksuun liittyviä tekstejä laisinkaan ennen tilaukseni tekemistä vaan päätös syntyi puhtaasti tuosta Courage -nimestä. Vasta nyt kävin lukemassa lisää ja meinasin tipahtaa tuolilta luettuani tuon kohdan, jossa kerrotaan kynttilän tuoksussa käytettyjen öljyjen vaikutuksesta mielialaan. Joulukuussa mieleni oli tovin apea ja eräänä iltana mietin, millä saisin oloani paremmaksi. Jostain syystä mieleeni tuli ajatus, että en ole pariin päivään polttanut kynttilää (Courage) lainkaan ja ajattelin, että sytytänpä sen nyt, josko vaikka hyvä tuoksu tulvisi sisimpääni asti ja siten vaikuttaisi mielialaani. Ja kyllä, hetken ajan kuluttua kynttilän sytyttämisestä nenään tulvi tätä ihanaa tuoksua ja illan mittaan olo helpottui. Tiedän häntä, oliko kyseessä tosiaan tuoksun voima, mutta itse haluan näin uskoa. Ja kuten sanottu, en ollut edes lukenut tässä vaiheessa kynttilän tuoksusta kerrottua esittelytekstiä. 😉

Sittemmin kävi vielä varsinainen tuuri ja voitin Miian kynttiläarvonnasta Walonan You Are Free -tuoksukynttilän, joka vielä odottelee käyttöönottoa. Ja koska niin rakastuin tuohon Courage -kynttilään, tilasin itselleni pari viikkoa sitten toisen samanlaisen, joka ihan pian pääsee taas tuomaan taianomaista tuoksuaan kotiin. <3

Suosittelen ehdottomasti käymään katsastamassa Walonan kynttilävalikoimaa, sieltä löytyy myös tuoksuttomia kynttilöitä. Plussaa myös kotimaisuudesta – kynttilät valmistetaan Valkeakoskella – ja kauniista ulkoasustaan. 

 

Aurinkoista sunnuntaita! 🙂

Vuosikooste 2015

On aika palauttaa mieleen hieman vuoden aikana (blogissa) tapahtuneita asioita. Vuosi on ollut aika raskas, joiltain osin raskaampi kuin moni aiempi vuosi, mutta silti sieltä löytyy monia ihania tapahtumia. Lisäksi vuoden aikana on syntynyt useita oivalluksia ja niiden voimalla voisin kuvitella tulevaisuuden entistä paremmaksi. 🙂

whiteandfresh8491.jpg

Tammikuussa päätin aloittaa Puhtaalta pöydältä -projektin ja käydä systemaattisesti läpi kodin säilytystä raivaten ja järjestäen. Aloitin projektin keittiöstä.

whiteandfresh8945.jpg

Helmikuussa Puhtaalta pöydältä -projektissa siirryin eteiseen.

03%20-%20Maaliskuus.jpg

Maaliskuussa sain synttäreiden kunniaksi elämäni ensimmäiset papukaijatulppaanit, blogi sai omat käyntikorttinsa ja piipahdin Kevätmessuilla. Pääsin myös viettämään Hyvän olon saunailtaa hyvässä seurassa, ja kirjoitin muutaman vinkin bloggaamiseen.

04%20-%20Huhtikuu.jpg

Huhtikuu oli yksi elämäni rankimmista kuukausista, mutta kivojakin juttuja löytyy. Tein ensimmäistä kertaa siemennäkkileipää ja voi hurja, miten hyvää se olikaan! 🙂 Laitoin myös olohuoneessa kalusteet uuteen järjestykseen ja sain sillä kivaa uutta ilmettä kotiin. 

05%20-%20Toukokuu.jpg

Hankalan huhtikuun jälkeen toukokuussa alkoi hieman helpottaa. Kävin tutustumassa Korjaamoon TradeTrackerin After Workin merkeissä ja loppukuusta sain tietää, että olen voittanut matkan New Yorkiin! <3

06%20-%20Kesa%CC%88kuu.jpg

Kesäkuussa kävin Alppiruusupuistossa ja vietin mukavan miniloman ystäväni kanssa Best Western Plus Hotel Haagassa. Vihdoin myös isän uurna laskettiin hautaan.

07%20-%20Heina%CC%88kuu.jpg

Heinäkuussa blogi täytti neljä vuotta. Lisäksi kävin Vantaan asuntomessuilla ja lomailin Pietarsaaressa. Makuuhuoneen katto käytiin vihdoin paikkaamassa niin, että saatoin pitkästä aikaa miettiä makkarin sisustusjuttujakin. 🙂

08%20-%20Elokuu.jpg

08%20-%20Elokuu-001.jpg

Elokuussa ostin Marie Kondon KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika -kirjan ja inspiroidun karsimisesta ja järjestelystä entistä enemmän. Puhtaalta pöydältä -projekti jatkui kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden sekä paperi- ja toimistotavaroiden karsimisella. Pääsin myös tutustumaan Alvar Aallon ateljeehen ja kotitaloon. Elokuussa kävin myös uuden Ikea-kuvaston lanseeraustilaisuudessa.

09%20-%20Syyskuu-002.jpg

Syyskuussa sattui ja tapahtui. Valmistauduin kaikessa hiljaisuudessa muuttoon ja jatkoin karsintaa. Vuorossa
oli tällä kertaa vaatesäilytys ja keittiötarvikkeet. Sitten olikin vuoden sisustuskohokohdan aika eli Habitare-messutIsän kuolemasta tuli kuluneeksi tasan vuosi, se oli varsin hämmentävää. Lähdin kuitenkin reippaana kohti uusia seikkailuja eli viiden yön reissulle New Yorkiin. Elämäni kokemus ja haaveiden täyttymys! <3 Vielä ennen kuin syyskuu vaihtui lokakuuksi, ehdin pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja muuttaa uuteen kotiin.

10%20-%20Lokakuu.jpg

Lokakuun vietin aika vahvassa New York-huumassa ja blogi täyttyi matkapostauksista. Kaiken huuman keskellä piipahdin I love me -messuilla ja halloweenina osallistuin Blogger’s Inspiration Dayhin.

11%20-%20Marraskuu.jpg

Marraskuussa blogini valittiin ehdokkaaksi Saleduck Interior Bloggers Awardseihin. Ehdokkuus oli minulle ensimmäinen koskaan, joten olin hämmentynyt, mutta varsin otettu. Voittoa ei tullut, mutta en ainakaan jäänyt viimeiseksi. 😉 Juhlia jos jonkinlaisia oli myös. Ikean jouluillassa nautittiin riisipuuroa joulutunnelmissa, vuotta pistettiin pakettiin TradeTracker Affiliate Awardseissa, piipahdettiin Helsingin keskustan Stockmannilla Balmuirin Pop-Up Shopin avajaisissa ja vietettiin ihanaa tyttöjen iltaa täällä minun kotonani. Sain myös eteisestä sisustettua pitkälti mieleiseni, kun inspiroiduin blogikollegani Heidin penkkituunauksesta ja hankin itsellenikin samanlaisen penkin. <3

12%20-%20Joulukuu.jpg

Joulukuussa kevensin arkeni tahtia hieman ja keskityin rentoutumiseen ja lepäämiseen. Kotiin rakensin talvista (joulu)tunnelmaa vain tunnelmavaloilla, kynttilöillä ja kukilla. Askartelin muutaman joulukortin, irtauduin hetkeksi omista ympyröistäni piipahtamalla ystävän luona yökylässä ja sain uudet silmälasit. Joulua vietin ystäväperheen luona vilinässä ja hulinassa, sukelsin aattoiltana uusiin pellavalakanoihin ja joulupäivän aterian nautimme äitini kanssa täällä minun luonani. Vuosi vaihtunee rauhallisissa merkeissä kotona oleskellen ja perinteisiä nakkeja ja perunasalaattia syöden. Juhlakutsuja ei ole esitetty ja toisaalta hyvä niin, en ehkä jaksaisikaan lähteä minnekään. Sitä on jotenkin laiskistunut näin laiskotellessaan. 😉

Seuraavaksi kurkistetaan kuluneeseen vuoteen hieman toisella tapaa, mutta nyt on aika toivottaa kaikille teille lukijoilleni ja yhteistyökumppaneilleni oikein mukavaa vuoden vaihtumista ja runsain mitoin onnea uudelle vuodelle 2016! 

Kiitos, että olette olleet mukanani tänäkin vuonna. <3

Avoimella mielellä elämä on helpompaa!

Sitä voisi helposti nakuttaa asioista, pyöritellä kauhuskenaarioita mielessään ja pelätä. Olen itse kuitenkin päättänyt yrittää kohdata pelkoni, pyrkiä mahdollisimman paljon pitämään mieleni avoimena uusille ja tuntemattomille asioille sekä kohtaamaan jännittäviä ja pelottavia asioita. Jos vaan mahdollista, niin siirtymään välillä omalta mukavuusalueeltani pois. Helppoa se ei varmasti tule olemaan, mutta monilta osin varmasti tosi palkitsevaa. Itsensä ylittäminen, uusien asioiden kokeminen, uudet ihmiset, ymmärryksen ja maailmankatsomuksen laajeneminen. Matkan varrella tulee monta kertaa varmasti jännittämään, pelottamaan, kiukuttamaan eikä aina voi ymmärtää ihan kaikkea.

 Näin se on myös yhteiskunnassamme, jossa ollaan nyt pelon- ja kiukunsekaisissa tunnelmissa runsaan pakolaismäärän vuoksi. Vastaanottokeskuksia perustetaan jatkuvalla syötöllä ja samaan aikaan kantaväestö kokee hallituksen leikkausten vuoksi pahaa oloa ja pelkoa hyvinvoinnin rappeutumisesta. Tämä pelko on itsellänikin, mutta en halua sitä silti ryöpyttää tänne turvaan tulevien niskaan. Syyttömiä he siihen ovat. Toivon vain, että asiat ratkeavat kaikkien kannalta mahdollisimman hyvin. Muuta en oikein voi, enkä toisaalta halua laskea harteilleni sellaista kuormaa, joka syntyy, kun asioita märehtii koko ajan vain negatiivisen kautta. Olen varsin avarakatseinen ja ymmärrän myös sen, että tämä massiivinen ja akutisoitunut turvapaikkatilanne harmittaa monia enkä sen enempää ota kantaa näihin mielipiteisiin. En vain halua itseni lähelle tällaista negatiivista ilmapiiriä, sillä se tarttuu ja tekee kaikesta paljon levottomampaa ja rasittavampaa.

Minä koin tänään jotain, millä sain ääneni ja ajatukseni lyhykäisyydessään kuuluviin ja samalla poistuin aika rytinällä omalta mukavuusalueeltani. Sain yhteydenoton Yle Uutisten toimittajalta. Hän halusi kuulla kantani siihen, miksi turvapaikanhakijoihin suhtaudutaan niin nuivasti Vuosaaressa, joka on jo valmiiksi Helsingin monikulttuurisimmista kaupunginosista. Tämä asia koskettaa minua paljon, sillä tuttavapiirisssäni on ihmisiä, joilla on monikulttuurisia perheitä, minulla on taustaa vapaaehtoistyöntekijänä sekä haluaisin olla entistä avarakatseisempi ihminen ja levittää avarakatseisuutta muillekin. Alla linkki Yle Uutisten Uusimaa -lähetykseen (esitetty 11.11.2015 18:22).

Kuvankaappaus%202015-11-11%20kello%2020.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi uutislähetys Yle Areenassa

Ystäväni kertoi minulle juuri sanonnasta, jonka on joskus kuullut: Ihminen ei voi itseään enempää. Aika hyvin sanottu, eikö!

Isä <3

Hyvää isänpäivää isälle, missä oletkaan. <3

IMG_1308.jpg

Tasan vuosi sitten muistelimme isää isolla porukalla, ja mieltäni lämmittää vieläkin se, miten ihania ihmisiä isällä oli elämässään. Tänään käymme laittamassa haudan talvikuntoon ja sytytämme kynttilän.

 

Oikeita päätöksiä

Olen tehnyt elämässäni oikeita päätöksiä, oikeita päätöksiä itselleni. Olen luopunut itselleni haitallisista asioista. Itse asiassa jos ollaan rehellisiä, ne eivät ole olleet asioita vaan ihmisiä. Ihmissuhteita, jotka eivät ole olleet minulle hyväksi. Hankalan tästä on tehnyt se, että kaikki nämä ihmissuhteet ovat olleet niitä elämäni pisimpiä ja hyvinkin läheisiä minulle. Niistä luopuminen on tehnyt kipeää ja tekee edelleen vaikka ei niin paljon kuin vielä hetki sitten. Voin kuitenkin paremmin nyt, minun on helpompi hengittää.

whiteandfresh0786.jpg

Mietin välillä, olisiko minun pitänyt tehdä jotain toisin, mahdollisesti yrittää parhaani mukaan saada ehkäistyä näiden ihmissuhteiden päättymiset. Sitten kun olen miettinyt, millaista näissä ihmissuhteissa olisi erinäisten tapahtumien jälkeen, tunnen vain suurta epäluottamusta ja jatkuvan epävarmuuden tunnetta. Jaksaisiko sitä loputtomiin järjettömiä verbaalisia raivonpuuskia, loukkauksia, nöyryytystä ja syytöksiä asioista, joihin et itse ole voinut edes vaikuttaa? Millaista elämää se olisi, jos koko ajan tuntisi itsensä vajavaiseksi ja riittämättömäksi? Kun edessäsi hymyillään ja takanasi aivan jotain muuta? Kun itselle tärkeät ihmiset, joille itsekin pitäisi olla tärkeä eivät olekaan läsnä muulloin kuin silloin, kun itselle sopii? Kun olet hukkumassa ja ojennat kätesi päästäksesi ylös, vastassa on vain syvä hiljaisuus? Ehkä toisaalta hyväkin, että kävin niin sanotusti elämäni pohjalla, sillä ylös päästessäni todella havahduin. 

whiteandfresh0795.jpg

whiteandfresh0788.jpg

Vaikka edelleen käsittelen menetyksiäni, tiedän, että nyt minun on hyvä olla. Minulla on toki läheisiä ihmissuhteita, ystäviä ja sukulaisia, mutta luopumiset on toisaalta saaneet minut tuntemaan itseni elämäni ensimmäistä kertaa todella yksinäiseksi. Tiedän kuitenkin, että olen tehnyt oikeita päätöksiä ja rinnallani pysyneet läheiseni ovat minulle kultaakin kalliimpia. Tiedän myös olevani hyvä ja rehellinen ihminen, ja mikä tärkeintä: I am enough – minä riitän!

Joulua pakoon?

Joulusta tohottaminen on alkanut, onhan siihen aikaa enää vain kaksi kuukautta. Ihastellaan joulukoristeita, valoja, suunnitellaan joulukorttien ja pakettien askartelua ja tehdään joululahjaostoksia. Mietitään, missä jouluaatto ja -päivä vietetään, ollaanko kotona vai sukulaisissa. Toivotaan valkoista joulua, josta nautitaan yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa. Ihanaa eikö? Sitä sopii odottaa!

whiteandfresh6800.jpg

Mitäs sitten, jos joululta ei ole mitään odotettavaa? Ei ole perhettä tai sukulaisia, ei tiedossa iloista perhejuhlaa? Kun joululaulut ja -koristeet kaupoissa ja kauppakeskuksissa aiheuttavat ahdistusta tajutessasi, että joulu ei tule olemaan sitä lämmintunnelmaista laatuaikaa perheen ja suvun kesken riisipuuropöydässä? Kun ei vain ole mitään syytä odottaa ja hehkuttaa joulua? Kun se tuottaa itselle enemmän ahdistusta kuin iloa? Kun mieluummin jättäisi sen kokonaan noteeraamatta, mutta ympäristön ja yhteiskunnan lakkaamaton hössötys ei tee sitä mahdolliseksi?

Joulu on ihana juhla, silloin kun siitä pitää ja silloin kun ympärillä on perhettä, sukua ja jotain muuta kuin yksinäisyyttä. Joulun lähestyessä on mukava sytytellä kynttilöitä, laittaa vähän extravaloja alkavan juhlakauden kunniaksi tunnelmaa luomaan, tuoksutella hyasinttejä ja nautiskella kuumaa glögiä ja pipareita. On erityinen syy ostaa elämänsä tärkeille ihmisille lahjoja ja saada hyvä mieli toisen hyvästä mielestä. Tämä on siis se perusajatus, joka minulla on joulusta. Tykkään joulusta, mutta…

whiteandfresh6796.jpg

Elämäni aiemmat joulut lapsuutta ja paria yksittäistä joulua lukuunottamatta ovat olleet kivoja ja mukavia, mutta eivät sellaisia jouluja, joista minä syvällä sisimmässäni unelmoin. Unelmoin joulusta oman perheen kanssa ja jouluista, joissa olisi mukana oma perhe ja sukulaiset. Sellainen niin sanottu kuvastojoulu, tiedättekö mitä tarkoitan? Ja omalla perheellä tarkoitan nyt omaa jälkikasvua ja puolisoa. Tähän mennessä sitä perhettä ei ole muodostunut ja olenkin aikuisiän jouluaatot viettänyt vanhempieni kanssa lapsuudenkodissani. Muutamana vuotena olen joulupäivän viettänyt siskoni perheen kanssa. Viime vuonna isäni kuoltua, kun en pystynyt lapsuudenkotiini menemään joulunviettoon, kummipoikani perhe kutsui minut viettämään oikein kunnon perinteistä perhe- ja sukujoulua luokseen. Oli hyvin ystävällistä ja huomaavaista heiltä tämä ele ja joulukin tuntui joululta.

whiteandfresh6798.jpg

Tänä vuonna toivon, että joulua ei olisi. Sisälläni ei ole sitä pientä joulukipinää, joka yleensä jossain vaiheessa herää henkiin, kun joulua kohti mennään. En tiedä, mistä se johtuu. Onko kyseessä alitajunta, joka kokee joulun turhakkeeksi tällaisessa elämäntilanteessa vai johtuuko tämä jostain muusta. Kyllä minä näen joulukoristeissa kauneutta, rakastan jouluisia(kin) kukkia ja kasveja, tykkään glögistä ja nautin tuoksujen ja kynttilöiden luomasta tunnelmasta, mutta jouluun en koe olevani millään lailla osallinen. Tiedän, tämä voi kuulostaa omituiselta ja tämän selittäminen ymmärrettävästi on todella vaikeaa. Tunne on vahvana sisällä, mutta ulosanti ontuu. Halusin kuitenkin tuoda esille omat ajatukseni ja tunteeni liittyen tulevaan jouluun sekä ajatukseni siitä, miten vaikeaa aikaa joulu voi yksinäiselle olla.

whiteandfresh6786.jpg

Jos joku tarjoutuisi nyt viemään minut jouluksi pois Suomesta, niin tarttuisin epäröimättä tilaisuuteen!

Blogimaailma puhkuu joulua, mutta tunnetko sinä jonkun, jota joulu ei voisi vähempää kiinnostaa? Tai tunnetko jonkun, joka uhkaa jäädä yksinäiseksi joulun ajaksi ja jonka voisit kutsua joulupöytään?

Vuosi isäni kuolemasta

 Olen aina ollut isän tyttö. Isäni oli se, joka on tehnyt minusta sen, mitä olen nyt. Häneltä olen saanut avoimuuteni, rohkeuteni puolustaa heikompia. Häneltä olen oppinut tunnistamaan oman arvoni ja pitämään siitä kiinni, myös silloin kun olen kokenut maailman murskaavan minut allensa.

10403071_10152193355122075_4011521690650

IMAG5002.jpg

Isä oli omalaatuinen ihminen. Lyhytpinnainen monesti ja helposti ärähtävä, mutta toisaalta hyvinkin pitkämielinen, mitä tuli omaan tyttäreensä. Joskus jopa liiankin pitkämielinen… hän jaksoi kärsivällisesti vaikka en aina ottanut opikseni neuvoista. Siitä huolimatta opit ovat juurtuneena mieleeni ja muutamat asiat opinkin oikeasti vasta hänen kuolemansa jälkeen. Edelleen ”kuuntelen” hänen neuvojaan vaikeissa paikoissa. Isällä oli kaikista omituisuuksista ja ärsyttävyyksistään huolimatta hyvä sydän. Lukuisat ihmiset ja asiat olivat hänelle tärkeitä, ja niiden vuoksi hän aina jaksoi toimia ja taistella. Sen tiesi jokainen, joka hänet tunsi.

IMG_2461.jpg

Lepää rauhassa, isä.

tyttäresi

Lepää rauhassa, isä

Tänään laskimme isän haudan lepoon ja jätimme vielä kerran jäähyväiset.

Yhdeksän ja puoli kuukautta on kulunut isän kuolemasta. Tiesimme joutuvamme odottamaan hautajaisia, sillä isäni luovutti kehonsa yliopistolle ja kymmenkunta tulevaa lääkäriä on nyt saanut konkreettisesti opiskella anatomiaa. Olen niin ylpeä isästäni päätöksestä.

IMG_2020.jpg

Maanantaina noudimme isän uurnan ja sain viettää vielä pari päivää ”hänen kanssaan” ennen uurnan laskua.

IMG_2077.jpg

 Olo on haikea ja ikävä on kova, mutta onneksi pahin suru on jo helittänyt näiden kuukausien aikana ja pystyn elämään jo arkea suhteellisen normaalisti. En ihan kuitenkaan vielä saata ymmärtää, että en koskaan enää näe isääni tai pysty hänen kanssaan puhumaan. Niin kovasti haluaisin hänelle joitain asioita kertoa. Tai no, eihän kertomista mikään estä. 😉

Elämä jatkuu. Isänkin… minussa ja kaikissa, jotka hänet tunsivat ja jotka hänestä välittivät. 

Aurinkoa teille kaikille, muistakaa rakastaa. <3