Eilen aamulla katselin televisiota, ja siellä puhuttiin onnellisuudesta. Taisi itse Eino Leino sanoa, että "Kell' onni on, se onnen kätkeköön". Tähän ohjelmassa otettiin kantaa ja todettiin, että sen pitäisi olla juurikin päinvastoin eli "Kell' onni on, se onnen näyttäköön". Olen samaa mieltä ja ajattelinkin jakaa teille omaa inspiraation onneani. 

Ostin Suomalaisesta kirjakaupasta* taannoin paljon kehutun Marie Kondon kirjoittaman kirjan KonMari - siivouksen elämänmullistava taika. Luin sen kannesta kanteen vajaassa vuorokaudessa! Olen karsinut parin vuoden aikana varsin ansiokkaasti tavaraa ja vaatteita, eikä elämän muutkaan osa-alueet ole jääneet sen osalta paitsioon. Does this spark joy? Sitä olen kysynyt itseltäni jo monen monta kertaa niin materian kuin vaikkapa ihmissuhteiden kohdalla. 

whiteandfresh3217.jpg

En raivaa kotiani ja elämääni vain raivaamisen ilosta vaan siksi, että se ihan oikeasti tuo iloa ja jopa onnellisuutta. Tyytymättömyyden määrä vähenee. Kotona kaapeissa on käyttämättömiä tavaroita tai tavaroita, jotka olemassa olollaan aiheuttavat ahdistusta. Keittiön kattilakaapissa on patoja ja pannuja, joita ei käytä ja jotka ovat vain päivittäin ja viikottain käytettävien astioiden tiellä. Hermot ovat koetuksella, kun joka kerta uunivuokaa kaapista kaivaessa saa ensin siirtää pois kolme muuta astiaa.  Kuulostaako tutulta? Ihan täysin ei tietenkään pysty karsimaan kysymällä itseltään pelkästään, tuottaako tavara itselleen iloa vaan toki joutuu pohtimaan käytännön tarpeitakin. Yllättävän pitkälle sillä kysymyksellä kuitenkin pötkii, olen kokeillut! Siispä suosittelen jokaiselle karsijalle, raivaajalle ja elämäänsä muutosta kaipaavalle tarpeen määrityksen lisäksi tämän Does this spark joy -kysymyksen kysymistä itseltään.

Kuten tuossa ylempänä mainitsin, olen improvisoinut tätä metodia myös omaan henkilökohtaiseen elämääni. Samoin kuin kaikki tavarat eivät voi olla pelkästään iloa tuottavia, ihan kaikki omassa arjessakaan ei voi tuottaa iloa vaan on myös velvollisuuksia ja ikävämpiäkin juttuja. Kuitenkin ihmissuhteissa ja vapaa-ajassa voi hyödyntää Marie Kondon oppeja. Luopuminen ja muutosten tekeminen ei useinkaan ole helppoa ja joskus ne vaativat kipeidenkin päätösten tekemistä. Kipeästä ja vaikeasta päätöksestä voi kuitenkin syntyä hyvää. Omassa elämässäni on tapahtunut tänä vuonna asioita, joiden vuoksi olen joutunut tekemään joitain sellaisia päätöksiä, jotka vieläkin kirpaisevat, mutta loppujen lopuksi oloni on monella tapaa helpompi. Luopuminen ei siis aina ole vain menettämistä, se voi olla myös saavuttamista. Luopumalla turhasta ja kuormittavasta on helpompi hengittää! <3

Millaisia ajatuksia tämä aihe teissä herättää?


Jos joku kiinnostui tästä todellakin elämänmullistavasta menetelmästä ja kirjasta, sen voi tilata vaikkapa täältä* 



Postaus sisältää mainoslinkkejä