Vuorossa on kuva, joita ei ehkä kovin mielellään blogeissa katsella eikä todellakaan sellainen, joita bloggaaja mielellään lukijoilleen näyttäisi. Hommassa on kuitenkin pointti. Se selvinnee postauksen lopussa.

picture+002.jpg

Kulahtanut, valahtanut, karvainen, raavittu, likainen. Siinä nyt pahimmat viat. Motivaatio sohvan siivoamiseen on täysin kadonnut ja silti sen kunto ahdistaa aivan silmittömästi. Voisinhan toki siivota sen (ja varmasti siivoankin), mutta se on kyllä todella epäkiitollinen työ. Ensin pitää viedä nuo karseat sohvatyynyt (todelliset heittopussityynyt) parvekkeelle ja siellä irrottaa päälliset. Kyse on untuvatyynyistä ja päälliset ovat siis täynnä tyynyistä irronneita irtohöyheniä. Seuraavaksi päälliset irti istuintyynyistä, jotka nekin ovat sisältä repaleiset. Päälliset koneeseen ja sen jälkeen seuraavaan koneelliseen itse sohvanpäällinen. Sitten odotetaan useampi päivä, että päälliset kuivuu ja sitten alkaa se mielenkiintoinen projekti saada kaikki paikoilleen. Jälleen kerran tyynynpäälliset paikoilleen parvekkeella siellä höyhensateessa ja sitten pingotetaan muut päälliset paikoilleen. Tuloksena puhdas puhtaampi sohva, joka on edelleen kulahtanut, valahtanut, raavittu ja likainen.

Tässä syy, miksi olen yrittänyt peitellä sohvaa tuolla ihanalla pehmoisella valkoisella torkkupeitolla. Ja siinä myöskin syy, miksi en aio tätä sohvaa uuteen ja puhtaaseen kotiini kantaa. Siispä tilasin uuteen kotiin uuden sohvan, joka saapuu tiistaina. :)

Uusi sohva, parempi mieli! <3