Näin on, shoppailtua tuli lauantaina keskustassa, vaikka onkin Älä osta mitään -heinäkuu. Pointti on, etten tuhlaa omia rahojani nyt mihinkään muuhun kuin ruokaan sekä tarpeellisiin hygienia- ja lääkehankintoihin. Käydään usein äitini kanssa ikkunaostoksilla, ihan oikeasti shoppailemassa ja kahvilla.

Lauantaina tosiaan kävimme useissa kaupoissa ja pääasiassa halusin löytää itselleni ballerinat. Ensisijaisesti etsiskelin ja sovittelin ruskean eri sävyjä. Jalkani on hieman leveä, joten on tärkeää ettei lesti ole liian kapea ja toinen kriteeri on, että päkiään ei kohdistu kovaa painetta astuessa. Olisi ikävää jos kivat kengät jäisivät hiertämisen vuoksi käyttämättä. Löysin monia kivoja ballerinoja, mutta parhaiten mieleen jäivät kiristämättöminä ja puristamattomina Aleksi 13:ssa löytämäni Café Noirin beiget ballerinat. Sovitin niin monia kenkiä, etten enää muista miksi kuitenkin hylkäsin ne ihanat Café Noirit. Viimeisimpänä löysin ihan kivat ballerinat H&M.lta, mutta jäin kaipaamaan puolikasta kokoa. 37 puristi hieman, mutta 38 koosta jäin miettimään, että venyyköhän materiaali jonkin verran ja sitten olisi kyllä liian isot. 37,5 olisi ollut oikein passeli koko.

Kenkiä en siis edelleenkään löytänyt, mutta H&M:lta tarttui mukaan jotain muuta.

IMAG2182.jpg

IMAG2183.jpg

IMAG2184.jpg

IMAG2185.jpg

IMAG2186.jpg

IMAG2187.jpg

IMAG2188.jpg

IMAG2191.jpg

IMAG2192.jpg

IMAG2193.jpg

Tarkoituksena oli ostaa paitoja, jotka eivät ole ihan tavallisia t-paitoja, vaan pikkuriikkisen normaalista poikkeavaa. Halusin, että paidoissa on hivenen naisellisuutta, mutta ei kuitenkaan liikaa juhlallisuutta. Minulla on omanlainen tyylini, vaikka minulla ei edes ole tyyliä. ;) Oikeastaan haen jonkinlaista tyyliä itselleni ja toivon sellaisen löytyvän. Nykyään tuntuu, että kaapissa on vähän kaikenlaista, mutta ei kuitenkaan mitään selkeää ja tiettyä. Tuo viimeisin paita oli impulssiostos. En sovittanut sitä, vaan nappasin sen vain silmissäni kuva siitä, kuinka se olisi löysä päällä ja jonka ryhdistäisin mustalla ohuella vyöllä. Jännä nähdä, sopiiko paita minulle ollenkaan. Onneksi paita maksoi vain viisi euroa.

Lopuksi vielä kuva ADHD:stani, joka olisi mielellään varmaan ollut mukana shoppailemassa.

IMAG2194.jpg