Faktoja minusta – pintaa syvemmälle

Siitä taitaa olla jo vuosia, kun olen kertonut itsestäni jotain täällä blogista. Toki erilaisista postauksista voi päätellä, lukea rivien välistä, mutta suoranaisia faktoja… niitä ei ole nähty aikoihin. Tämän ”epäkohdan” ajattelin nyt korjata ja tässä postauksessa raotan itseäni aiempaa enemmän. Menen pintaa syvemmälle. Hieman jännittää, mutta koska olen, kuka olen niin aion piipahtaa mukavuusalueeni ulkopuolella. Joten olkaa hyvät, tässä faktoja minusta.

whiteandfresh_faktoja_minusta

Olen 38-vuotias, ihan pian 39.

Herään herätyskellon avulla joka päivä, ympäri vuoden – jouluaattonakin. Kesällä kokeilin herätä ilman kelloa, mutta vaikka olen jo useamman vuoden herännyt about tiettyyn aikaan aamusta niin minulle ei vain ole kehittynyt sisäistä herätyskelloa. Ilman kelloa nukkuisin aamuisin pitkään ja sitten huomaan ärsyyntyväni siitä, että ”päivästä menee osa hukkaan”.

Olen katsonut Kauniita ja rohkeita siitä asti, kun sitä on Suomessa esitetty eli 26 vuotta.

Vaikka rakastankin suihkunjälkeistä puhtautta ja tunnetta, koen suihkussa käymisen vaivalloiseksi prosessiksi. Pitää riisua, mennä suihkuun, peseytyä, kuivata itsensä ja lattia, rasvata naama, laittaa dödöä, rasvata mahdollisesti kroppa ja pukea. Ja sitten kaiken tämän jälkeen on pahimmillaan hiki. 😀

Sairastuin vuonna 2009 ahdistuneisuushäiriöön ja matkan varrella olen sairastunut myös masennukseen. Kaikki alkoi paniikkikohtauksesta, jonka muistan varmasti koko loppuelämäni. Elämäni muuttui ratkaisevasti torstaina 10.9.2009 klo 17 jälkeen bussissa matkalla töistä hierojalle.

whiteandfresh_faktoja_minusta

Minulla on kissa, joka toissa kesänä pyytämättä muutti luokseni. Kissa on nyt sirutettu ja sen virallinen nimi on Toffee. En kuitenkaan itse käytä kissasta tätä nimeä vaan se on vain kissa. Tai no, tunnistaa se itsensä myös lauseista ”Tuutsä”, ”Onks sul nälkä?” ja ”Haluutsä ruokaa?”.

Olen intohimoinen lukija (nykyään) ja tv-sarjojen kuluttaja. Minulla on muistikirjassani lista kaikista seuraamistani sarjoista ja niiden tuotantokausista, jotta pysyn kärryillä siitä, missä mennään. Samoin kirjoista minulla on kaksi listaa: luetut kirjat ja kirjat, jotka haluaisin lukea. Ja ne listat ovat pitkiä!

Suosikkivaatteeni ovat kotivaatteet. Voisin shoppailla loputtomiin ihania kotihousuja ja -paitoja. Niin ja villasukkia!

Minulle tulee herkästi kuuma, joten en voi käyttää villapuseroita ja mitään muita paksumpia yläosia. Kun toiset syksyn ja talven tullen ostavat ihania lämpimiä villapuseroita, kaulaliinoja ja myssyjä, niin minä vain haaveilen haaveilemasta päästyäni ja tyydyn pitkähihaisiin trikoopaitoihin tai korkeintaan hyvin ohuisiin neuleisiin. Kaulassa trikoohuivi ja päässä trikoopipo. Kovilla pakkasilla voi olla hieman paksumpi pipo, mutta sekin on napattava päästä heti sisätiloihin tullessa.

whiteandfresh_faktoja_minusta

Minulla on MS-tauti (multippeliskleroosi). Sain diagnoosin joulukuussa 2006. Minulla oli jalkoihin kohdistuneet pahenemisvaiheet alkuvuonna 2008 ja kesällä 2009, mutta sen jälkeen olen ollut täysin oireeton, mitä nyt vähän arkea haittaamattomia jälkiä aiemmat pahenemisvaiheet jättivät. Kahdeksan vuotta olen pistänyt ihon alle lääkettä kolmesti viikossa ja se on varmasti ollut syynä oireettomuuteeni. Olen siis äärimmäisen onnekas tässä suhteessa!

Kotonani ei ole ruokapöytää, mattoja eikä verhoja. Syön ruokani sohvan ääressä (sohvassa on leveä käsinoja, jolle lautanen mahtuu). Matoista haaveilen aina silloin tällöin, mutta koska olen laiska siivoamaan niin paljaat lattiat helpottavat siisteyden ylläpitoa. Myöskään sivuverhoille en ole kokenut tarvetta, sillä ikkunoissa on sälekaihtimet. Esimerkiski valkoiset pellavaverhot olisivat varmasti kauniit ja toisivat sisustukseen hieman kotoisuutta, mutta mitään tarvetta niille ei ole ja siksi en olekaan lähtenyt niihin tuhlaamaan rahaa. Kotini on kuitenkin kaikkien muiden yksityiskohtien myötä kodikas. 🙂

Inhoan sitä, että keittiössä touhutessa käteni kastuvat. Yritän hoitaa kaiken mahdollisimman pitkälle niin, ettei käteni kastuisi. Käsien kastuminen toki tietyissä hommissa on välttämätöntä, mutta silti. Käsien pesu tarkoituksella ei minua kuitenkaan häiritse, päinvastoin.

Tarvitsen paljon unta. Nukun pääsääntöisesti 8-9 tuntia yössä – vähemmällä ei meinaa pärjätä – ja sen lisäksi nukun joitain poikkeuksia lukuunottamatta joka päivä päiväunet.

whiteandfresh_faktoja_minusta

Sellaisia faktoja minusta tällä kertaa. Tavallisia juttuja, henkilökohtaisia tunnustuksia ja joitain outoja tapojakin. Mitä ajatuksia ne herättivät? Löytyikö kenties jotain samaa kuin itsellä? Tuliko naurahdettua, pudisteltua päätä tai tunsitko ehkä myötähäpeää? 😉

Mukavaa viikonloppua!

Irina / White & Fresh - -

16 kommenttia “Faktoja minusta – pintaa syvemmälle

  1. Kissa, joka päätti muuttaa luoksesi – ihanaa 😍 Minunkin lempivaatteet on kotivaatteet – voisin pyöriä päivätolkulla samassa college-puvussa, jos mahdollista…
    Mahtavaa, että MS-tautisi on noin hyvin hallinnassa!
    Mukavaa viikonlopun jatkoa 💕

    1. Oli kyllä sinnikäs katti, sujahteli sisään kun vaan mahdollista eikä lopettanut ennen kuin hyväksyin sen osaksi kalustoa. 🙂 Mä välillä tai aika useinkin toivon, että tulisi joku kotivaatemuoti ja vois lähteä niissä ulos. Mut ei, pakko vaan sujahtaa citykelpoisiin vaatteisiin. Ja olen niin onnellinen tuon MS:n osalta, että kävikin näin hyvä tsägä. Olen vielä siinäkin mielessä onnekas, että en ole saanut lainkaan lääkkeen tosi yleisiä haittavaikutuksia (flunssankaltaisia oireita jne.) ja tosiaan lääkkeen hoitovaste on hyvä. <3

      Ihanaa viikonloppua sullekin, Aino!

  2. Mulla on ihan sama juttu tuon suihkussa käynnin kanssa,miten se voikin olla niin iso vaiva 😄

    Mahtavaa että sairaus on pysynyt hyvin hallinnassa!

    1. Joskus ei tosiaan huvittaisi mennä suihkuun, kun se on niin rasittavaa. Toki se aina ja joka kerta palkitsee, mutta silti. 😀

  3. Ihana Irina maailman kultaisin. 💖 En tiennyt ms-tauti asiaa, kiitos kun jaoit näin rohkeasti kipupisteitäsi. Luulen, että Kissankin muutolla oli tarkoitus, teidät oli tarkoitettu yhteen, sillä kissathan valitsee keneen kiintyy ja toinen vallan jätti vanhan perheensä ja palaa luoksesi aina uudelleen ja uudelleen.

    Arvostan miten lämmin ja kannustava aina jaksat olla. Haliruttaus 😘

    1. Kiitos kauniista sanoistasi Tiia! <3 Kissat ovat kyllä jännittäviä eläimiä, aina oppii uutta. Nyt hällä on koti täällä. 🙂

  4. Hei Irina minun onkin pitänyt kysyä sinulta että etsitkö ikinä kissan ”oikeaa” kotia tai selvisikö sinulle että oliko kissalla ikinä kotia? Laitoitko siis ilmoituksen esim.karkurit sivustolle tms? Ihanaa että 😻 on teille kotiutunut!

    En tiennyt MS-taudistasi, aivan mahtavaa että se on kurissa ja toivon todella että se myös kurissa pysyy!

    Vaikutat ihanan sympaattiselta ihmiseltä ja myöskin mielenkiintoiselta. Jotenkin pidän postauksistasi vaikka esim.meidän tyyli ja maku poikkeavatkin melkoisesti toisistaan. Silti pidän kotiasi kauniina ja teet hyviä vaatevalintoja.

    Saan sinusta usein myös hieman surumielisen ja yksinäisen kuvan ja siksi vielä minua kiinnostaisi tietää että onko sinulla sisaruksia tai puolisoa ja minkälainen on työpaikkasi. Ei toki mitään näitä asioita tarvitse täällä jakaa, niitä vain välillä mietin.

    Ihanaa talvenjatkoa!

    1. Kiitos kivasta kommentistasi, Minna!

      Tiedän, missä kissa asusti ennen minun luokse tuloani ja olin heihin yhteydessä. Lopulta minulle väitettiin, että kissa oli heillekin tullut samoin kuin minulle. Lopulta en ole ihan varma, miten asiat ovat oikeasti olleet.

      Millä tavoin olet saanut tuntemuksen yksinäisyydestä ja surumielisyydestä? Mistä se näkyy? Ihan mielenkiinnosta kyselen. 🙂 Tokihan sitä jonkin verran on elämän varrelle mahtunut molempia ja kuten kerroin, myös masennus on diagnosoitu. Mutta vaikka yksinäisyyttä välillä koen, niin minulla on perheenjäseniä ja sukulaisia sekä hyviä ystäviä (ja se kissakin vielä 😀 ), joten en minä varsinaisesti yksin ole tässä maailmassa. <3

      Mukavia talvisiä hetkiä sinnekin! 🙂

      1. En oikein tiedä mistä surumielisyys on tullut mieleeni. Kuitenkin nyt kun mietin niin ajattelen sinusta myös että nautit täysillä elämän pienistä asioista ja otat aikasi juuri näiden pienten asioiden kanssa ja siksi taas vaikutat äärimmäisen onnelliselta. Ihailen tätä tapaa sinussa.

        Mukava kuulla että et koe itseäsi yksinäiseksi ja kiitos kun vastasit! Nyt pystyn kuvittelemaan sinut varmasti todenmukaisemmin! 🙂

        1. Olet varsin tarkkanäköinen, Minna! Vai olisiko ennemmin kyse tarkka-aistisuudesta? 😀 Toki olen ollut hyvin yksinäinen – itsekseen kun asustelen – ja olen kaivannut elämääni uusia ystäviä (olen vain tavattoman kova jännittämään uusia ihmisiä), mutta noin vuosi sitten sain elämääni uuden ystävän (tosin olemme tunteneet jo eskarissa) ja se helpotti aivan älyttömästi yksinäisyyden tunnetta. Samoin tuo kissa on ollut siinä asiassa isossa roolissa. Siinäkin olet oikeassa, että yritän tehdä mahdollisimman paljon niitä pieniä asioita, joista nautin (esim. kirjat) ja ne tosiaan tuovat elämään onnellisuutta. Ja hei, kysy vaan jos jokin askarruttaa. Vastaan, jos koen voivani niin tehdä.

          Mukavaa loppuviikkoa!

          1. Voisi kyllä ollakkin tarkka-aistisuutta! Koen olevani myös itse hieman surumielinen ja yksinäinen vaikka minulla on 2 lasta ja puoliso ja muutakin perhettä ja pari hyvää ystävää. Ehkä siksi jotenkin ajattelin samaistuvani tai jotenkin tuntui siltä. Jotenkin huomaan uppoutuvani tiettyihin postauksiisi, esim.kahvila postauksiin, ja ajattelevani että jos lapseni eivät veisi kaikkea aikaani ja kaikkia mehuja minusta niin haluaisin itsekkin tehdä tuollaisia asioita. Kuten käydä jossain kahvilassa ja huomioida ympärilläni kaiken. ♥

            Ps. Taidampa huomenna yrittää Prismasta metsästää tuollaisia makarooneja ja keitellä illalla makaroonivellit! 😂 Uskoisin että juuri tuonlaisia pastojen pitää tässä olla jotta soossit ”tarttuvat” hyvin. En ole ennen tuota syönyt ja voi tehdä tiukkaa olla laittamatta hieman juustoa joukkoon mutta aijon kuitenkin kokeilla reseptiä ihan tuollaisenaan!

          2. Lapset vie paljon aikaa, se on totta. Ja niin sen kuuluukin olla. Toivotaan, että löydät jostain aikaa, jotta voit käydä edes joskus jossain kahvilassa fiilistelemässä tai tekemässä jotain muuta kivaa, mistä nautit. 🙂 Kerrohan myös, jos tykkäsit makaronivellistä! Mukavaa viikonloppua. 🙂

  5. Yhdyn noihin edellisiin kommentoijiin; hatun nosto sinulle Irina avoimmuudestasi <3 Ihminen on silloin vahvimmillaan ja sinut itsensä kanssa, kun uskaltaa tulla paljaana maailman eteen niin sanoakseni.
    Tykkään juuri tämän vuoksi seurata blogiasi, koska sieltä tekstin ja kuvien takaa aistin aidon ihmisen iloineen ja suruineen 🙂
    Kiitos että olet!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *