Luetut kirjat – marraskuu 2017

Nyt on aika käydä läpi marraskuun luetut kirjat. Luin kuukauden aikana kymmenen kirjaa ja yhden kuuntelin. Kokeilen tällä kertaa hieman toisenlaista tapaa esitellä lukemani kirjat, sillä sain lukijapalautetta, että monen (esim. juuri kymmenen kirjan) esittelyn lukeminen on hieman raskasta. Olin tätä itsekin ehtinyt jo pohdiskella, mutten ole keksinyt vielä sopivaa ratkaisua. Esittelenkin siis tällä kertaa viisi kirjaa vanhaan tuttuun tapaan ja loput viisi laitan vain listaksi postauksen loppuun.

Kertokaahan, mitä olette mieltä tästä kuukauden aikana luettujen kirjojen esittelytavasta. Vai olisiko joku muu tapa parempi?

Samuel Bjørk, Yölintu (Otava)

Yölintu jatkaa suosituksi nousseen norjalaisen dekkaristin sarjaa, jossa rikoksia tutkivat Holger Munch ja Mia Krüger. Tässä kirjassa selvitellään rituaalimurhaa, kun linnunsulkien ja kynttiläasetelman keskeltä löytyy teinitytön ruumis. Tykkäsin kirjasta, mutta täytyy sanoa, että ensimmäinen eli Minä matkustan yksin oli jollain tapaa mukaansatempaavampi ja koukuttavampi. Ehdottomasti suosittelen kuitenkin molempia.

Lue myös: Luetut kirjat – kesäkuu 2017

Lauren Weisberger, Haluan Harry Winstonin (Nemo)

Lauren Weisbergeriltä Haluan Harry Winstonin oli nyt toinen lukemani kirja. Kuten aiemmin lukemani VIP-ihmisiä, myös tämä oli mukavaa luettavaa. Kolme Manhattanilla asuvaa ystävätärtä päättävät siirtyä elämässä uuteen vaiheeseen. Leigh on kihloissa ihanan miehen kanssa, mutta jokin tökkii. Emmyn pitkäaikainen parisuhde, joka oli kulkemassa jo kohti avioliittoa, karisi kun mies jätti ja lähti toisen matkaan. Adriana puolestaan on elänyt vapaata sinkkuelämää. Nyt Adriana aikoo saada vuoden sisään sormeensa sormuksen, Emmy aikoo selvitä sydänsuruistaan, villiintyä ja maata yhden miehen kanssa maailman jokaiselta mantereelta ja Leigh’n on selvitettävä omat ongelmansa. Miten käy, sekin selviää. 😉

Lue myös: Luetut kirjat 2016

Max Manner, Loiset (Arktinen Banaani)

Ruisrockiin tehdään verinen isku. Rikostutkija Harri Hirvikallion vaimo on uhrien joukossa vaikka on miehelleen kertonut olevansa viikonlopun Helsingissä. Koska Hirvikallio on tilapäisesti pidätetty virantoimituksesta, hän alkaa selvittää vaimoonsa liittyvää mysteeriä. Polku johtaa Luxemburgiin sekä Ranskaan Calais’n pakolaisleirille. Loiset piti otteessaan alusta loppuun asti, mikä ei ihan kaikissa kirjoissa aina toteudu (meno ja meininki saattaa odotuttaa itseään, keskivaiheessa voi olla junnaamista ja loppu lässähtää).  Todella mielelläni seurailisin Harri Hirvikallion juttuja jatkossakin!

Mira Ahjoniemi, Loistava järjestys (Otava)

Loistava järjestys on suomalainen versio KonMarista. Kirja on lyhyt, selkeälukuinen ja ytimekäs. Tämä ei tarjoa Marie Kondon kirja lukeneille mitään uutta, mutta karsimisesta ja järjestelystä pitävät varmasti inspiroituvat. Minä ainakin inspiroiduin ja sormet alkoivat syyhytä, että pääsisin kaappien kimppuun. Ehkä siihen vaikutti osaltaan myös meneillään oleva lapsuudenkotini raivaus ja muuttopakkaus eli tavaratulva. Kirja tarjoaa suomalaiseen elämään ja kotiin sopivia vinkkejä. Itse ehkä en kuitenkaan säilyttäisi hammasharjaa ja -tahnaa vaatekaapissani, kuten Ahjoniemi vinkkaa. 😉

Marko Immonen, Murhapaikanhakijat (Myllylahti)

Kemisti Jaakko Puustinen herää Helsingin Viikissä tietämättä missä on. Kadulta hän hyppää Ahmedin ja Mounibin autoon saadakseen kyydin kotiin Espoon Mäkkylään. Sen sijaan, että kyseessä olisi vain satunnainen kyyti kotiin, tästä alkaa kimurantti ja jännittävä trilleri, jossa matkataan aina Saksaan asti ja lopulta vaarassa on Jaakko sekä hänen perheensä. Marko Immonen onnistui myös siinä, missä Max Manner eli pitämään kirjan kiinnostavana ja jännittävänä alusta loppuun asti. Murhapaikanhakijat saa minulta ehdottoman suosituksen. Sopii jännityksestä pitäville ja vielä paremminkin, jos löytyy vielä kiinnostusta maahanmuuttajiin ja heidän elämäntarinoihin.

Luin myös nämä kirjat:

Jos pitäisi valita kuukauden hitti ja huti, niin hitti oli Marko Immosen Murhapaikanhakijat ja huti oli F. Scott Fitzgeraldin klassikko Kultahattu. Olen tyytyväinen, että olen taas yhtä klassikkoa rikkaampi, mutta täytyy sanoa, että en pitänyt siitä, miten Kultahattu oli kirjoitettu. Todella rönsyilevää tekstiä ja oli paikoin hyvin hankalaa pysyä kärryillä. Simppelin tarinan olisi voinut kertoa selkeämmin ja yksinkertaisemmin. Kaikista muista viime kuussa lukemistani kirjoista kyllä pidin.

Oletko lukenut jonkin näistä kirjoista tai saitko lisäystä lukulistallesi? 🙂

Irina / White & Fresh - -