Pelastin lapsuudenkodistani äitini muuton yhteydessä tämän kenties 60-luvulta peräisin olevan lipaston, joka on käsittääkseni isäni tai famuni hankkima. Mietin jo kolme vuotta sitten isäni kuoltua, että voisin ehkä tämän lipaston ottaa itselleni, mutta se sitten jäi toteuttamatta. Ja kyllähän tämä suloinen perintölipasto nyt aika ihanalta näyttää tuossa olohuoneen nurkassa.
Lipaston puumateriaali vaikuttaisi värinsä puolesta olevan tiikkiä, vai mitä mieltä olette? En tiedä, miksi kalusteen ikä nyt tuntuu olevan minulle jotenkin tärkeä, mutta ilman asiantuntijan apua en kyllä pysty sanomaan, mille vuosikymmenelle tämä menee ja niinpä tämä voi olla mitä vain 50- ja 70-lukujen väliltä.
En ajatellut tässä kohtaa ainakaan mitään sen kummempaa tehdä lipastolle, vaan se saa olla juuri tuollainen. Ainoastaan ylimmän laatikon avaimenreiän ympäriltä on muovinen kehys irronnut, mutta se on laatikossa tallessa ja sen aion jossain vaiheessa liimata takaisin.
Olen todella tyytyväinen, sillä tämä perintölipasto istuu makuuhuoneen ja keittiön väliselle seinustalle itse asiassa vielä paremmin kuin olin mielessäni hahmotellut. Nyt minulla on taas pikkuisen enemmän tasotilaa, jolle voin tehdä asetelmia ja jolla poltella kynttilöitä. Lisäksi lipasto henkii saman aikakauden tunnelmaa kuin toissa kesänä kirpputorilta ostamani 50-luvun sivupöytä, joka toimii makuuhuoneessani yöpöytänä.
Mitäs tykkäätte, onko hitti vai huti ja onko tämä teidänkin mielestä ihan mun juttu?