JYSK sisustaa!

Tanskalainen liki 40-vuotias sisustusjätti JYSK selvitti tuoreessa tutkimuksessaan* suomalaisten sisustusmakua ja sisustusvalintoihin liittyviä arvoja. Keskeinen tulos oli, että suomalainen sisustaa viihtyäkseen kotona ja hankkii huonekaluja ja sisustustuotteita mieluiten hinta edellä, mutta kestävyydestä tinkimättä.

Tässä osassa JYSK tulee avuksi. JYSK on viime vuosien aikana nostanut positiivisesti mainettaan ja sekä tuotteet että myymälöiden yleisilme on parantunut silmissä.

Kävimme eilen JYSKin lehdistötilaisuudessa tutustumassa JYSKin konseptiin ja kuulimme yllä mainitsemani tutkimuksen tulosten lisäksi tarinaa JYSKin synnystä ja konseptin arvoista. Pakko myöntää, etten ollut aiemmin tietoinen juuri mistään. Lisäksi saimme tutustua tarkemmin JYSKin syksyn tuotteisiin.

JYSKin syksy on puettu tunnelmallisen kotoisaksi ja ylelliseksi. Syksyn uutuusvalikoima on kolmen erilaisen trendin inspiroima. Soft Boheme -mallisto sopii pastellisten sävyjen ystäville. Mukana on ripaus antiikkisia elementtejä ja etnisiä kuvioita. Urbanity-mallistosta inspiroituvat luonnollisten sävyjen ja luonnollisten elementtien rakastajat. Savi, terrakotta, korkki, lastulevy, luonnonlehdet isoina printteinä ja vedenväri sopivat kaikki maanläheiseen ja pelkistettyyn sisustukseen. Kotiinsa syksyisen tummaa tunnelmaa haluavan kannattaa tutustua Dark Deco -mallistoon, jossa materiaalit ovat ylellisiä (silkki, sametti ja kristalli) ja tuovat kotiin luksusta.

JYSKin syksyn uutuudet on saatavilla ketjun myymälöistä elokuun viimeiseltä viikolta alkaen.

 

* JYSKin teettämä M3 Research – M3 Panelin -tutkimus, johon osallistui 1000 suomalaista vastaajaa iältään 18-70 vuotta. Tutkimus toteutettiin aikavälillä 19.6.-26.6.2017.

Peikonlehden onnistunut juurrutusprojekti

Alkuvuodesta nappasin peikonlehdestäni oksan (lehden siis) ja laitoin sen maljakkoon. Ajatuksena oli sillä korvata kalliit leikkokukkakimput ja samalla kokeilla, onnistuisiko peikonlehden juurruttaminen pelkästä lehdestä. Isossa peikonlehdessäni ei meinaan ollut niin montaa oksaa, että olisin raaskinut siitä napsaista.

Nelisen kuukautta siinä meni ja vihdoin alkoi juuria muodostua. Jo kesäkuun lopussa ostin peikonlehteä varten uuden ruukun, mutta vasta nyt sain aikaiseksi sen istuttaa multaan. Lehti oli pitkään makuuhuoneeni ikkunalla ja sillä siitä onkin hieman alkanut väri haalistua. Nyt on aika odottaa ja katsoa, missä vaiheessa tämä yksinäinen lehti puskisi mullasta itselleen kaverin. Tähän mennessä juurrutusprojekti on ollut varsin onnistunut vaikkakin hieman hitaanpuoleinen. 🙂

Kivaa keskiviikkopäivää!

Ostokset Tukholmasta

Nyt Tukholman reissun ostosten esittely! Olin tehnyt ympäripyöreän ostoslistan sekä tosiaan listan kaupoista, joissa on pakko ehtiä käymään. Ihan joka paikkaan en ehtinyt enkä ostoslistaltakaan saanut ruksittua yli kuin yhden kohdan, mutta silti tuli kannettua kotiin aikamoinen määrä ostoksia.

Designtorgetista ostin kauan himoitsemani Skandinaviskin metsäntuoksuisen Skog-kynttilän. En ole kotimaasta raaskinut kuitenkaan ostaa reilun kolmenkympin kynttilää, mutta tuntui luontevammalta antaa itselleni lupa ostaa ruotsalainen kynttilä Tukholmasta. Tämä on aivan jumalaisen tuoksuinen!

Pieni (mutta juomapullon mentävä) käsilaukku oli ostoslistalla ja sen sain nyt akuutti-hankintalistaltani vedettyä yli. Ei tämä siis ollut ihan niin pieni kuin olin suunnitellut, mutta tykästyin kovasti. Vähän tällainen messenger-tyylinen musta keinonahkalaukku on kotoisin Åhlénsilta. Tänne mahtuu loppujen lopuksi aika paljon tavaraa ja laukun ympäri menee vielä vetoketju, jonka avaamalla saa hieman laukkua laajennettuakin. Taskuja on runsaasti niin laukun ulko- kuin sisäpuolella. Vielä joskus hankin pienemmän, mutta enää ei ole kiire.

Åhlénsin MUJIsta olisi voinut ostaa vaikka ja mitä, mutta koska en jaksanut keskittyä mielessäni kotini sisustus- ja säilytysjuttuihin niin päädyin ostamaan vain nenäliinoja (pakkaus! <3) ja uuden pesupussin. Sisustusjuttuihin keskityn sitten reilun neljän viikon päästä Habitare-messuilla, jonne MUJI tuo pop-up -myymälän. 

Urban Outfittersistä katselin hieman vaatteita ja kirjoja ja muuta piensälää, mutta ostin lopulta vain hauskan käsidesin. Tämä kiwin tuoksuinen käsidesipakkaus on aivan litteä ja sopii siis pienemmässäkin käsilaukussa mukana kannettavaksi.

Sephorasta ostin deodoranttipyyhkeitä pari pakettia, sillä helteillä hikoillessa ja salilla käynnin jälkeen on mukava pyyhkiä kainalot (käyn suihkussa vasta kotona).

Olen halunnut kokeilla korealaisia ihonhoitotuotteita ja ihastuinkin näihin Tony Molyn leikkisästi pakattuihin tuotteisiin. Ostin kasvovoiteeksi Panda’s Dream Moisture Gel Creamin ja ajatuksena on käyttää sitä ihan päivävoiteena syksyn ja talven tullen.

Löysin myös tällaisen hauskan dipattavan kynsi- ja kynsinauhahoitoaineen. Instant nail & cuticle care toimii kuin muutkin hoitoaineet eli dipataan sormet sisällä olevaan vanuun samalla tavalla kuin dipattavissa kynsilakanpoistoaineissa ja sitten hierotaan aine vielä kynsiin ja kynsinauhoihin. Toivon, että tämä olisi sen verran helppo hoitokeino, että tätä tulisi käytettyä säännöllisesti. (t. laiska kynsien hoitaja)

Haha! En voinut vastustaa kiusausta, kun näin nämä Tony Molyn banaanin näköisiin pakkauksiin pakatut tuotteet. Oli käsirasvaa, huulivoidetta ja näitä Magic Food Banana Sleeping Pack -yönaamioita. Voide tuoksuu aivan samalta kuin lapsuudesta tutut pehmeät banaanikarkit. Niitä karkkeja taitaa olla edelleenkin irtokarkkivalikoimissa. 😀

Laivalta ostin Ritualsin vartalonkuorinta-aineen, sillä tämä The Ritual of Sakura -tuoksu on aivan huumaava! Ritualsin tuotteet eivät ole minulle ennestään tuttuja ja mielenkiinnolla odotankin kuorinnan korkkausta.

Kuulin ystävältäni huhuja, että Invisibobblen kullanväriset hiuslenksut olisivat poistumassa markkinoilta, joten reissun aikana katselin valikoimia hieman sillä silmällä. Kävikin aikamoinen tuuri, kun laivalla oli kaksi pakkausta kullanvärisiä jäljellä ja niin keltakultaa rakastavana sain kuin sainkin vielä itselleni pakkauksen näitä ihania lenksuja.

Laivalla myytiin myös korealaisia Kocostarin naamioita ja ostin testiin kosteuttavan Camelia Happy Maskin ja Foot Peeling Packin. Molemmille tulee käyttöä syksyn ja talven myötä. Näin kesäaikaan ei vielä viitsi alkaa jalkojen kuorintapuuhiin, sillä jalkojen iho tulee kuoriutumaan kenties rankastikin. On parempi tehdä tämä kokeilu sitten myöhemmin, kun on sisälläkin tarvetta olla sukat jalassa.

Laivalta vielä viimetingassa ostin The Body Shopin Vitamin E Moisture-Protect Emulsion SPF 30 PA+++ -kosteusvoiteen kasvoille. Tämä on parinkin ystäväni mukaan kehuttu ja suosittu voide. Optimaalisin aika löytää tämä voide olisi suojakertoimen vuoksi ollut kesän alussa, mutta eipä suojakertoimesta ole haittaa syksyllä ja talvellakaan. Tämä laittaa tosin uusiksi ajatukseni käyttää Tony Molyn Panda-voiteen päivävoiteena tai sitten pitää laittaa jompikumpi laatikkoon odottamaan.

Sitten oli aiiiiivan pakko ostaa lasten suihkusaippua, koska Mikko Mallikas! Voi että, tulin niin iloiseksi tästä, että nappasin mukaani ja hihittelin vaellellessani ympäri laivan tax-free -myymälää. Muistoja lapsuudesta. <3

Sitten tietysti ostin hieman namiakin ja sipsiä. m&m’sit on ihan parhaita ja tietty perinteiset nallekarkit piti myös saada. Näistähän ei tietenkään ahmatilla ole enää mitään muuta muistoa kuin kuva ja ylimääräiset kilokalorit kehossa. Heh!

Aika paljon ostoksia, kuten sanoin, mutta lomalla saakin vähän törsätä. Nyt on talveksi ihonhoitotuotteita, nenäliinoja, hyvää tuoksua kotiin tuova kynttilä, pikkupyykille uusi pesupussi sekä arjen menoihin näppärä laukku. Ihan jees, sanoisin.

Aurinkoista lauantaita ja nauttikaa ukkosmyrskystä, jos se luoksenne saapuu! 🙂

Designtorget⎢Tukholma

Yksi tärkeimmistä kaupoista Tukholmassa, jossa halusin käydä oli Designtorget (Sergelin torin laidalla, Sergelgången 29).

Kävin Designtorgetissa ensimmäisen kerran vuonna 2012. (Huonolaatuisilla kuvilla varustetun postauksen löydät täältä.) Myymälä oli silloin mielestäni kovin erilainen ulkoasua myöten vaikka jo silloin sieltä löytyi meille suomalaisillekin tuttuja design-tuotteita, kuten Muutoa yms. Yleisilme oli nyt huomattavasti skandinaavisempi ja ”asiallisempi”. Vielä viisi vuotta sitten valikoimissa oli enemmän leikkisämpiä ja hassumpia tuotteita.

Kivoja tuotteita löytyi useampikin, mutta päädyin hankkimaan jotain sellaista, mitä olen jo pitkään halunnut ostaa. Ihan pian on tulossa postaus Tukholmasta tekemistäni ostoksista ja siinä sitten myös tuliaiseni Designtorgetistakin.

Mukavaa iltaa ja alkavaa viikonloppua!

Luetut kirjat – heinäkuu 2017

Heinäkuu oli aivan selkeästi lukukuukausi, sillä luin yhteensä 11 kirjaa. Voi kunpa ympäri vuoden olisi näin paljon aikaa lukea! Suurin osa lukemistani kirjoista oli dekkareita, mutta mukaan mahtui parin muunkin genren kirjaa.

Stephenie Meyer: Kemisti

Työnantajaansa pakeneva ex-agentti joutuu henkensä pelastaakseen ottamaan vastaan vielä yhden tehtävän huikaisevan koukuttavassa trillerissä.

Vain harva tiesi naisen supersalaisesta tehtävästä Yhdysvaltain hallituksen palveluksessa. Varoittamatta hän sai tappajat peräänsä, kun hänen työnsä haluttiin pyyhkiä olemattomiin. Mutta nainen pääsi pakenemaan, eikä hän sen jälkeen ole pysytellyt pitkään samassa paikassa tai käyttänyt samaa nimeä. Hänen ainoa luotettunsa on surmattu, ja hän pitää nyt yksin hallussaan tietoa, joka on hallitukselle uhka. Sitten vainoajat ottavat häneen yhteyttä. Nainen saa pitää henkensä, jos suostuu vielä yhteen, entistä kammottavampaan tehtävään. (Otava)

Kirjan alku oli hankalasti hahmotettavissa, mutta mitä mitä pidemmälle pääsi sitä paremmin tarina alkoi viedä mukanaan. Tykkäsin!

Max Seeck: Hammurabin enkelit

Suomen suurlähetystön työntekijä Jare Westerlund katoaa Zagrebissa. Ainoa johtolanka on nimettömät uhkaukset, joita Westerlund on saanut juuri ennen katoamistaan. Tilannetta lähetetään selvittämään puolustusvoimien erityisasiantuntija Daniel Kuisma ja ulkoministeriössä työskentelevä Annika Lehto.

Kroatia on Kuismalle tuttu paikka, sillä hän on osallistunut aikoinaan Jugoslavian sotaan rauhanturvaajana. Samassa sodassa on taistellut myös italialainen Antonio Franzo, joka joutuu Dubrovnikissa murhayrityksen kohteeksi. Pian hän saa tietää, että vaarassa ovat muutkin sodan aikana salaiseen operaatioon osallistuneet miehet, heidän joukossaan yksi suomalainen. Max Seeckin esikoisteos on kansainvälisen tason tiheätunnelmainen trilleri, jota on mahdotonta laskea käsistään ennen kuin viimeinenkin sivu on luettu. (Tammi)

Max Seeck: Mefiston kosketus

Kuolleeksi luultu suomalainen diplomaatti on paennut Kroatiasta väärennetyn passin turvin ja jättänyt jälkeensä päättömän ruumiin. Zagrebin suurlähetystössä työskennelleen Westerlundin jäljet päättyvät Tukholman lentokentälle.

Kun Interpolin tutkija Annika Lehto kuulee tapauksesta, hän on heti valmis keskeyttämään sairauslomansa ja lähtemään Westerlundin perään. Mukaansa hän onnistuu saamaan Daniel Kuisman, puolustusvoimain asiantuntijan, jonka kanssa hän on aiemminkin ollut diplomaatin kintereillä. Käynnistyy tapahtumasarja jonka vaikutukset ulottuvat aina Pohjois-Norjasta San Franciscoon ja Haagiin. Mutta mitä pidemmälle Annikan ja Danielin tutkimukset etenevät, sitä selvemmäksi käy ettei mies jota he jäljittävät, ole harhautunut kaidalta polulta vastikään vaan että hänen sisällään asuu pahuus, jonka kanssa on parempi olla joutumatta kosketuksiin. (Tammi)

Nyt on kyllä meillä Suomessa uusi dekkari-tähti, pakko sanoa. Max Seeck on onnistunut kahdella Daniel Kuisma -sarjan kirjallaan koukuttamaan lukijansa. Mefiston kosketus on juuri näillä näppäimillä julkaistu enkä tiedä, miten jaksan odottaa luvattua kolmatta osaa. Suosittelen lukemaan nämä kirjat ja aloittamaan lukemisen Hammurabin enkeleistä. Vaikka Mefiston kosketus onkin itsenäinen jatko-osa, niin tarinan juoneen pääsee kiinni paremmin, jos on lukenut ensimmäisen osan.

Daniel Cole: Räsynukke

Olet murhaajan tappolistalla. Kuolinpäiväsi on median tiedossa… Ja se janoaa otsikoita.

William ”Wolf” Fawkes on merkitty mies. Paluu töihin Lontoon poliisiin ei ole helppoa rikostutkijalle, joka on joutunut pidätetyksi virantoimituksesta. Ensimmäinen työtehtävä nostaa adrenaliinin kuitenkin heti huippuunsa, ja Fawkes tajuaa törmänneensä yhteen uransa isoimmista tapauksista. Kalustamattoman asunnon olohuoneen katossa roikkuu kuuden uhrin jäsenistä kasaan kursittu ruumis, jonka toimittajat ristivät pian Räsynukeksi.

Yhdessä entisen työparinsa Emily Baxterin kanssa Fawkes ryhtyy selvittämään ruumiiseen kuuluvien uhrien henkilöllisyyksiä. Pian Räsynukke-murhaaja lähettää Fawkesin toimittajana työskentelevälle ex-vaimolle listan seuraavista uhreistaan ja päivämäärät, jolloin aikoo heidät tappaa. Viimeinen nimi listalla on Fawkes… Onnistuuko Fawkes pysäyttämään sarjamurhaajan median seuratessa tutkintaryhmän jokaista askelta? (Gummerus)

Räsynukesta on monet sanoneet, että alku tökkii eikä ole jaksanut viihtyä kirjan parissa loppuun. En tiedä, mikä tässä kirjassa niin kovasti jakaa mielipiteitä, mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, että suurimmaksi osaksi tämä on ollut tykätty teos ja kirjailijan seuraavallekin teokselle annettaneen mahdollisuus. Minä pidin kirjasta alusta loppuun ja loppuratkaisukin pääsi yllättämään.

Jørn Lier Horst: Luolamies

Piileskeleekö norjalaisessa pikkukaupungissa sarjakuristaja? Taidokkaat William Wisting -dekkarit ovat nousseet kansainväliseen suursuosioon.

William Wisting saa vastaansa visaisen tapauksen: metsäaukiolta löytyy keskellä talvea kuollut mies, jolla on kesävaatteet yllään. Ainoa johtolanka on miehen taskuun työnnetty kristillisen seurakunnan esite. Tutkinta saa odottamattoman käänteen, kun esitteestä löytyvät sormenjäljet tunnistetaan: ne kuuluvat yhdysvaltalaiselle murhaajalle, jota FBI on etsinyt vuodesta 1989 lähtien.
Samaan aikaan Wistingin toimittajana työskentelevä tytär tutkii hämärää kuolemantapausta, joka on sattunut Wistingin omalla kotikadulla. (Otava)

Jørn Lier Horst ei pettänyt tälläkään kerralla. Tasaista, selkeää ja mukaansa tempaavaa juonta ei malttanut aloittamisen jälkeen jättää kesken. Harmillisesti William Wisting -sarjaa on suomennettu vain kolmen kirjan verran, joten jos norja soljuu kannattaa kirjat lukea alkuperäiskielellä. Jos lukee suomeksi, kannattaa aloittaa kirjasta Suljettu talveksi, siirtyä siitä kirjaan Ajokoirat ja sen jälkeen vasta tämä Luolamies. Vahva suositus tälle dekkaristille!

Agatha Christie: Stylesin tapaus

Rikas nainen on myrkytetty. Murhaajaksi leimataan vaimoaan 20 vuotta nuorempi rutiköyhä aviomies, lurjus ja onnenonkija, jonka kuiskutellaan seurustelevan kauniin naapurinrouvan kanssa. Mutta entä kun naisparka kuolee sisältä päin teljettyjen ovien takana, eikä epäiltyä aviomiestä näy mailla halmeilla? Ja kun uskollinen taloudenhoitaja vakuuttaa, että talo on täynnä ahneita haita, kaikki rahan tarpeessa?

Liian aukoton todistusaineisto. Liian paljon stryktiiniä ja liian monta henkilöä jotka olisivat voineet käyttää sitä. Hercule Poirot sukeltelee lavastettujen ja todellisten johtolankojen verkossa kuin kala katiskassa, kunnes suuri ajatus välähtää, ja itsevarmuutta säteilevä belgialaisetsivä on valmis järjestämään pienen réunionin Styles Courtin salongissa. (WSOY, Bon-pokkarit)

Päätin, että luen ajan kanssa kaikki Poirotit julkaisemisjärjestyksessä. Niinpä nappasin kirjastosta mukaani tämän kaikkien aikojen ensimmäisen Poirot-tarinan Stylesin tapauksen. Mitähän tästä sanoisi… no, taattua Agatha Christien Hercule Poirotia.

Paula Hawkins: Nainen junassa

Rachel matkustaa joka päivä samalla paikallisjunalla. Junan ikkunasta hän alkaa seurata radanvarren talossa asuvaa pariskuntaa. Hän nimeää heidät Jessiksi ja Jasoniksi ja kuvittelee mielessään heille täydellisen onnen, kuin vastakohdan omalle sotkuiselle elämälleen. Kunnes eräänä päivänä hän näkee jotakin, mikä muuttaa kaiken. Pian sen jälkeen Jess katoaa. Rachel haluaa auttaa, mutta samalla hän tulee kietoutuneeksi yhä kohtalokkaammalla tavalla pariskunnan elämään. (Otava, Seven-pokkarit)

En ollut takakannen tekstiä lukuunottamatta tutkinut etukäteen, millainen Nainen junassa -kirja on. Aloitettuani lukemisen olin hieman hämmentynyt ja koin jopa myötähäpeää ja ahdistusta liittyen päähenkilöön Racheliin. Jatkoin lukemista ja sivu sivulta uppouduin mukaan tähän tarinaan, joka onnistui yllättämään arvaamattomuudellaan. En onneksi kuulu heihin, jotka arvaavat juonenkäänteet ja loppuratkaisut, joten kirja piti mukanaan loppuun asti. Odotankin, että saisin pian kirjastosta Paula Hawkinsin kehutun Tummiin vesiin -kirjan.

Affinity Konar: Elävien kirja

Kun 12-vuotiaat kaksossiskot Pearl ja Stasha saapuvat Auschwitziin, he tekevät sopimuksen. Pearlin tehtävä on muistaa menneisyys, Stasha keskittyy tulevaisuuteen. 

Tytöt ovat leirillä erityisasemassa. Identtisistä kaksosista kiinnostunut tohtori Mengele varmistaa heidän henkiinjäämisensä, mutta alistaa heidät epäinhimillisiin kokeisiin, tavoitteenaan murtaa kaksosten välinen lojaalius. 

Eräänä päivänä Pearl katoaa. Kun venäläiset vapauttavat leirin pari kuukautta myöhemmin, Stasha lähtee epätoivoiselle matkalle sodan raunioittaman maan halki. Hän on päättänyt löytää siskonsa ja kostaa Mengelelle. 

Matkan päätepisteessä häntä odottaa arvaamaton tulevaisuus sekä menneisyys, jonka hän luuli jo kadottaneensa. (WSOY)

Vaikuttava tarina nuorista kaksostytöistä vie mukanaan ja kuljettaa läpi aikamoisten kauheuksien. Ei voi kuin ihailla tällaisten kokemusten läpikäyneiden voimaa ja sitkeyttä. Erittäin hyvä kirja, vaikka olisinkin kaivannut loppuun hieman enemmän paljastusta tulevaisuudesta.

Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää

Entä jos kirja, jota olet lukemassa, kertookin sinusta?

Kun dokumenttiohjaaja ja perheenäiti Catherine Ravencroft alkaa lukea yöpöydälleen ilmestynyttä salaperäistä kirjaa, hän tajuaa pian joutuneensa keskelle painajaista. Vaikka The Perfect Stranger –niminen romaani väittää olevansa fiktiota, se paljastaa piinallisen yksityiskohtaisesti Catherinen elämän kammottavimman salaisuuden. Salaisuuden, jonka yksi ainoa ihminen hänen lisäkseen tiesi – ja tuo ihminen on kuollut. (Otava)

Kenenkään ei pitänyt tietää mielestäni lupasi enemmän kuin antoi. Tämä ei kuitenkaan pilannut kirjaa mitenkään enkä pitänyt sitä huonona. Odotin vain jotain muuta. Alkuun ihmettelin, miten tämä voi mennä näin ja eihän tämä nyt ole jännittävää nähnytkään. Mutta: eihän se mennytkään niin. 😉

Sophie Kinsella: Himoshoppaaja tähtien tiellä

Punainen matto valmiiksi – Becky tulee! Himoshoppaaja Becky muuttaa miehensä Luken ja tyttärensä Minnien kanssa Los Angelesiin. Luke toimii kuuluisan näyttelijättären Sage Seymourin managerina, Becky taas on vakuuttunut, että hänet on tarkoitettu Sagen henkilökohtaiseksi stylistiksi. Beckyn tähtäimessä ovat nyt maine, menestys ja muoti – uusi ura, joka johtaa vielä jokaisen tähtinäyttelijän takahuoneeseen. Mutta asiat mutkistuvat kun Becky liittyy Sagen kilpailijan leiriin Lukelle kertomatta. (WSOY, Bon-pokkarit)

Hyväsydämisen mutta niin turhauttavan Beckyn sähellykset sopivat hyvin rentouttamaan mielen. Tämä oli sarjan toiseksi viimeinen osa ja juuri aloittelen viimeistä osaa eli Himoshoppaaja korjaa potin. Sitten voin jossain vaiheessa tutustua muuhun Kinsellan tuotantoon. Chick lit -kirja silloin tällöin pitää mielen virkeänä. 😉

David Baldacci: Murtunut mies

Amos Decker on entinen poliisi, joka ei voi unohtaa – mitään. Hän joutui nuorena yliopisto-opiskelijana vakavaan urheiluonnettomuuteen, josta toivuttuaan hän huomasi pystyvänsä muistamaan sekunnilleen kaiken kokemansa. 

Erikoisesta kyvystään huolimatta Decker elää tavallista elämää, menee naimisiin ja saa lapsen. Kun hän eräänä iltana palaa töistä kotiin ja löytää perheensä murhattuna, täydellisestä muistista tulee sietämätön kirous. Toiset eivät muista kaikkea, mitä menneisyydessä on tapahtunut; Decker ei voi jatkaa eteenpäin, koska ei voi unohtaa. Hän lopettaa poliisin työt, menettää kotinsa ja otteen elämästään. Kun lähikoululla tapahtuu kauhea tragedia, Deckerin apua tarvitaan jälleen. Veriteoille löytyy yllättäen yhteisiä nimittäjiä, ja Deckerin kyky muistaa laitetaan koetukselle armottoman takaa-ajon alkaessa. (Gummerus)

Tämä oli todella hyvä kirja! Aika harvoin mikään kirja lähtee aivan alusta asti viemään sujuvasti, mutta tämä vei heti mennessään. Tykkäsin myös Amos Decker -hahmosta ja odotan kovasti suomennosta seuraavasta sarjan kirjasta (The Last Mile). Aion myös ehdottomasti pistää jossain vaiheessa lukuun Baldaccin muut kirjat.

Tässä olikin heinäkuun kirjat. Jaksoiko kukaan lukea loppuun asti?! Jos tästä nyt jotkut kirjat pitäisi nostaa erikseen esille, niin sanoisin Jørn Lier Horstin Luolamies, Max Seeckin Hammurabin enkelit ja Mefiston kosketus sekä David Baldaccin Murtunut mies.

Aurinkoista tiistaita! <3

Tukholmassa

Terveiset Tukholmasta! Piipahdimme ystäväni Sadun kanssa risteilyllä naapurimaassamme. Siitä on muistini mukaan jo viisi vuotta, kun olen viimeksi Tukholmassa käynyt. Risteilimme Viking Linen Mariellalla ja pieni irtiotto kotiympyröistä teki hyvää. Rakastan Tukholmaa ja mielelläni kävisin siellä useammin. En tiedä mistä johtuu, mutta joka kerta sinne mennessä tuntuu kuin olisi tullut kotiin.

Kokonaisuudessa maissaoloaika Tukholmassa on noin 5,5 tuntia. Se kuitenkin siirtymineen kutistuu noin neljään tuntiin. Siinä ajassa ei kovin paljon ehdi ja niinpä emme kovin monessa kaupassa ehtineet vierailla. Kävimme Åhlénsin Muji-osastolla, Wayne’s Coffeessa, Urban Outfittersissä, Sephorassa, Starbucksissa (noutokahvit vain), Designtorgetissa ja lopuksi vielä toistamiseen Åhlénsissa laukkuosastolla. Uupumaan jäi vierailu Lagerhousessa ja varmaan jossain muuallakin vielä. Ostoksista ja Designtorgetista on tulossa omat erilliset postauksensa.

Menomatka laivalla meni hyvin ja samoin paluunmatkalla aina Maarianhaminaan asti. Sitten pistikin luonto sen verran tuulta kehiin, että yö vietettiin hytissä voiden pahoin. Kiitos Sadun pahoinvointilääkkeiden, sain loppuyöstä muutaman tunnin nukuttuakin.

Paluumatkan pahoinvoinnista huolimatta reissu oli mukava ja rauhallinen vaikka Tukholmassa saikin laittaa töppöstä toisen eteen aika reippaalla tahdilla. Olisi ehkä pitänyt kuitenkin ottaa vaikka Viking Linelta jonkinlainen hotellimatkapaketti, jolla olisi esimerkiksi yhden yön yöpymisellä saanut toisen päivän lisää aikaa. Vuonna 2009 olimme juuri tällaisella Viking Linen hotellipakettimatkalla ja taisimme peräti kaksi tai kolme yötä yöpyä Kung Carl -hotellissa. Silloin tuntui, että ehti tehdä asioita ja nauttia kaupungista. Ja nytkin kyseisen hotellin sijainti olisi ollut täydellinen, kun ensisijaisesti himoitsemamme kaupat sijaitsivat Biblioteksgatanilla ja Birger Jarlsgatanilla. Eikä ole hotellilta mahdoton matka Sergels torgille ja viereiselle Drottninggatanin kauppakadullekaan.

No mutta, nyt on aika taas palata arkeen ja Tukholma jää muistoihin ja tuleviin haaveisiin. Mukavaa alkavaa viikkoa teille!

Täällä ollaan uudessa CASAssa nyt!

Moikka kaikille täältä uudistuneesta CASAsta! 🙂

Tulin vain pikaisesti moikkaamaan teitä ja nyt siirryn hissukseen minilomamoodiin. Suuntana on huomenna Tukholma ja kotiin palaan lauantaina. Sen jälkeen paneudun vähän näihin uusiin systeemeihin ja katsotaan, josko saisi vaikka bannerin laitettua blogiin.

Laittakaahan mulle kommentteja mitä tykkäätte meidän uusista sivuista. Huomioikaa kuitenkin, että täällä on vielä vähän fiksausta tehtävänä, joten sellaista yleisfiilistä teiltä toivon.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! 🙂