Illalla on ihana istuskella terassilla, kun ei ole enää niin kuuma. Ja nyt vielä enemmän, kun ystävän kanssa eilen justeerattiin kukkien ja kasvien paikkoja terassilla. Toin sisältä vielä anopinkielen, minimuratin ja jukkapalmun ulos. Nyt mulla onkin ihan oma viidakko terassilla. 😀 Kaivoin järkkärin kaapista ihan muu tarkoitus mielessä kuin terassin kuvaaminen, mutta päädyinkin sitten napsimaan kuvia. Tässä siis hervoton kuvapläjäys illan tunnelmasta terassilla.
Tuon ihanan ruukkuliljan sain eilen tuliaisiksi ystävältä, kun hän piipahti kahvilla ja turisemassa mun kanssa. Kumma juttu, kun olin moista muutenkin silmäillyt lähikaupassa. 😉
Nyt muistan myös, millaista oli silloin, kun vielä oli kissa talossa. Aina oli pakko ottaa kamala kasa kuvia, kun toisella oli niin ihania ilmeitä ja asentoja. Sittemmin olen ihmetellyt, miten joku voikaan aina kuvailla kissoja (ja lemmikkejään ylipäätään) siitä ja tuosta kuvakulmasta, että eikö ne nyt aina oo saman näköisiä… ”aika kuultaa muistot” vai miten se nyt meni. 😉
Sikeessä unessa nukutaan tietenkin kieli ulkona, usein myös suu hieman auki. Niin eikä pidä unohtaa auki olevia silmiä, jotka spookysti liikkuu edestakaisin unia (?) nähdessä.
Tässä vaiheessa jo hieman raotettiin silmää, että mitä täällä tapahtuu…
Siis, oletko tosissasi räpsimässä siinä?
No, ehkä se on sitten pesuaika.
Vielä voisi vähän yrittää uinahtaa.
Venytellen tultiin katsomaan, mitä toi ihmistyyppi tekee tuossa terassin lattialla rähmällään joku kummallinen naksuva vempain kaulassaan. 😉
Eihän tästä nyt tuu mitään. Kuvatkoon sitten, hitto soikoon.
Jokohan sitä lähtis iltametsälle?
Ja niin hetki kuvan ottamisen jälkeen kissa häipyi hetkeksi ja tuli maukuen takaisin. Katsoi mua hetken ja hyppäsi naapuriterassin kautta reissuillensa. Aina se muistaa tulla naukaisemaan moikat ennen kuin lähtee, jos satun olemaan terassilla. Itse asiassa alun perin kaivoin kameran naftaliinista, sillä yritin saada tarpeeksi zoomivoimaa nähdäkseni naapurin terassin puskaan. Viime yönä olin menossa nukkumaan ja vilvoittelin hetken vielä kuumottavia jalkojani terassilla, kun kuulin rasahduksia naapurin pensaasta. Hetken jo mietin, olisiko edellisen yön työmaarosvot palanneet rikospaikalle, mutta eihän ne. Kissa se siellä vaan nautiskeli jonkinlaista piipittavaa eläintä. En saanut selville, oliko linnunpoikanen vai jokin hiirieläin, mutta aika järkyttävää se tällaiselle ulkokissoihin tottumattomalle oli. En vieläkään ole täysin varma, mikä kissan nälän lopulta poisti, mutta olen hieman kallistunut sen linnunpoikasen kannalle. Normaaliahan tuo kissaeläimelle on, mutta silti: huh!
Nyt on kissa matkoillaan ja täällä ollaan vain me kaksi: minä ja riivaava kärpänen, joka sujahti sisälle päivällä terassin oven ollessa auki. Aion yrittää pitää sille puhuttelun, että voisi antaa mun nukkua rauhassa, sillä nyt on mentävä uinumaan.
Hyvää yötä ja huomenta! <3