Isäni nikkaroi tämän pienen puujakkaran koulussa ollessaan 1940-luvun alussa. Fafani on käsittääkseni hieman korjaillut tai parannellut tätä sen jälkeen, mutta pääosin tämä on rakkaan isäni kädenjälkeä.
Koko lapsuuteni ja sen jälkeenkin jakkara on pyörinyt lapsuudenkodissani. Kuten tyypillistä on, en siihen kotona asuessani sen kummempaa huomiota kiinnittänyt saati nähnyt siinä mitään erikoista. Kiinnostus ja arvostus on syntynyt myöhemmin aikuisiällä oppiessani arvostamaan vanhaa ja kuullessani jakkaran syntytarinan.
Paljon on pienessä jakkarassa kolhuja, kulumia ja halkeamia eikä värikään ole niin sanotusti oikea. En kuitenkaan halua siihen tehdä mitään muutoksia enkä korjata sen kolhuja. Jokainen halkeama ja kuluma kertoo sen iästä, omasta lapsuudestani ja mikä tärkeintä, jakkara on konkreettinen muisto isästäni.
Haluan sisustukseeni hillitysti vanhoja ja rustiikkisia yksityiskohtia ja tämä jakkara on juuri sellainen. 🙂