Kirsikkatomaatin taimet kasvavat silmissä. Pian ei enää Fiskarsista mukaan napatut oksat riitä pituudessa tukemaan taimia, joten oli aika lähteä oksanhakureissulle. Ja mikähän siinä oli yhdistää oksien hakeminen lenkkiin. Ensin reippaalla vauhdilla kohteeseen ja siellä sitten rauhallisesti hengaillen, luonnosta nauttien ja keppejä bongaillen. 🙂
Tuli samalla huomattua, että lenkkeillessä kun yleensä kuuntelen musiikkia, niin siinä vaiheessa kun päätyy metsään niin ehdottomasti kannattaa ottaa kuulokkeet pois korvista. Jestas, sitä lintujen laulua ja muita luonnon ääniä.
Satakieli iloisesti lauleskeli ja morsianta itselleen etsiskeli. Västäräkki pomppi kiveltä toiselle. Sepelkyyhky huhuili jossain kauempana ja mustarastas koitti parhaansa mukaan piilotella ruohikossa.
Muita lintuja en tunnistanut lauluäänestä, mutta kyllä sitä konserttia mielellään kuunteli. Hymyilin vastaantulleille ihmisille ja koirille. Hymyilin isälle ja pojalle, jotka olivat rannalla kalastamassa ja vanhemmille rouville, jotka taittoivat matkaansa sauvoin ja kertoivat, kuinka koko elämänsä ajan on siellä rannassa (missä isä ja poika olivat) pidetty nuotiota. Kenties siellä paisteltiin kalasaalista. 🙂
Niin ja tulihan niitä keppejäkin mukaan. Loppumatka taittui taas reippain askelin ja kokonaismatkaksi tuli 4,4 klometriä ja aikaa 1h 10min.
Niin upeasti paistaa aurinko, että vaikka en lenkille enää niinkään tänään halaja niin jonnekin ulos olisi kiva mennä. Ah, kesä. <3
Tänä viikonloppuna on vielä ohjelmassa taimien istutus isompiin astioihin ja siinä ajattelin noita keppejäkin hyödyntää. Tästä lisää sitten tarkemmin, kun taimisiirto on tehtynä. Kivaa lauantaita kaikille! 🙂