Poltin juuri viimeisen tupakkani.
Tästä se alkaa: savuton elämä.
En malta odottaa, millainen olo on, kun elimistössä ei ole enää tervaa, häkää ja muuta sontaa.
Parhaani aion yrittää ja toivottavasti parhaani riittää. <3
Eilisestä iltapäivästä lähtien olotila alkoi muuttua aavistuksen hermostuneeksi. Viimeisen tupakan läheneminen lisäsi henkistä ja fyysistä levottomuutta. Yö meni levottomasti ja heräsinkin pariin otteeseen kesken unien. Ja se tunne, kun herättyäni huomasin, että tupakoita on kolme jäljellä, juuri sopivasti yksi jokaisen kahvikupillisen jälkeen… Lopettaminen on aina lopettamista teki sen sitten millä keinolla tahansa. Pakko siis tunnustaa, että kyllä mua hermostuttaa ja jännittää, miten tämä lähtee liikkeelle. Tahto on kuitenkin suuri!