Tässä on nyt muutama viikko harjoiteltu ruoanlaittoa ja syömistä. Jep, kuulostaa hassulta, mutta on täyttä totta. Olen opetellut saamaan itsestäni niin paljon irti, että valmistan normaalia kotiruokaa sen sijaan, että laiskana ja ruokahaluttomana turvautuisin vain kaurapuuroon, rahkaan yms. helppoon. Kärsin välillä vieläkin siitä, että on nälkä, mutta ei sitten minkäänlaista halua laittaa suuhun mitään.
Olen tehnyt aivan perusruokia, joiden avulla opettelen ruokarytmiä. Kinkkukiusausta, makaronilaatikkoa, broilerisuikaleita ja riisiä, broilerinkoipia riisipedillä ja nyt viimeisimpänä näissä kuvissakin näkyvää lihaperunalaatikkoa. Yksi ruoka riittää yleensä noin kolme päivää, joten joka ilta ei tarvitse häärätä hellan ääressä.
Herkkuja en ole ostanut kotiin kertaakaan vuoden vaihtumisen jälkeen, paitsi eilen ostin perjantaipulloksi puolen litran light colan. 😉 Joulun ja vuodenvaihteen nurkilla kulautin kurkusta alas niin paljon colajuomaa, että myös se pääsi ei-saa-ostaa-kaupasta -listalle 🙂
Laihtumista ei juuri ole tapahtunut, vissiin kilon verran tippunut tämän vuoden aikana. Olisihan se toki kiva, jos tippuisi nopeammin, mutta yritän muistuttaa itseäni ensisijaisesta tavoitteestani eli ruokailurytmin ja ruoanlaiton opettelusta. Kun homma on rutiininomaisempaa, voin siirtyä tekemään tiukennuksia ruokavalioon ja sitten ehkä saisin joitakin kiloja pois. Siihen asti vaan täytyy kestää se, että olen nyt hieman normaalia pulleampi. 😉 Projekti on kuitenkin lähtenyt hyvin käyntiin ja sujuu kivasti, kun ajattelee millainen ruokailuni on ollut ennen tätä. Oman pääni sisäisten kierojen ajatusvääristymien kanssa on vaan opittava elämään ja yritettävä järjellä väitellä vastaan.