Surullinen otsikko, mutta valitettavan totta yllättävän monen yksinäisen kohdalla. Myös minun.
Juhannus on ystävien ja perheiden juhla, jolloin juhlitaan keskikesää ja yöttömiä öitä. Syödään hyvin, saunotaan, drinksutellaan, leikitään ja pelataan, valvotaan myöhään yöhön tai aikaiseen aamuun ja rentoudutaan hyvällä porukalla.
Kaupungeista suunnataan maaseudulle, maaseudulla ollaan ehkä vain kotosalla ja grillaillaan tai matkataan mökille. Hengaillaan perheen kanssa, kokoonnutaan sukulaisten ja ystävien kanssa nauttimaan elämästä. Sitä on juhannus – ainakin minun mielestäni. Kenties jopa haaveideni juhannus. Muutaman tällaisen juhannuksen olen onnekseni elämäni aikana saanut viettää.
Liian usein yleensä vietän juhannuksen kuitenkin kaupungissa. Kotona. Yksin.
Niin tänäkin vuonna hyvin todennäköisesti. Viime kesänä istuin juhannuksen parvekkeellani, jotta kuulin edes hieman ihmisten ääniä jostain ja seuranani oli läppäri.
Ei siinä mitään, kyllähän minä kodissani viihdyn ihan hyvin. Joskus, esimerkiksi juuri juhannukseni toivoisin kyllä olevani jossain muualla. Muuten kuin yksin.
Juhlapyhät ovat monelle yksinäiselle vaikeita paikkoja. Joka puolella toivotellaan hyviä pyhiä; hyvää juhannusta, hauskaa pääsiäistä, iloista joulua, onnellista uutta vuotta… Tällaisina hetkinä seuraa kaipaavan yksinäisen on vaikea olla iloinen.
Minä toivon kaikille hyvää kaikkea, mutta kyllä se aina hieman kirpaisee, kun perheet, ystävät ja sukulaiset kokoontuvat nauttimaan toistensa seurasta ja juhlahumusta. Tästä huolimatta jokaisella on oikeus nauttia ihanista hetkistä ja muiden ilo ei omasta tilanteestani huolimatta ole minulta pois. Juhannukseen on vielä noin viikko aikaa, joten vielä on aikaa pienelle ihmeelle ja normaalista poikkeavalle juhannukselle. 😉
Miten te vietätte juhannusta? Maalla vai kaupungissa? Kotona vai mökillä? Kokoontuuko koko suku yhteen vai oletteko vain perheen kesken? Kutsutteko juhannuksen viettoon lähipiirissänne olevia yksinäisiä ja sinkkuja? Ja onko mahdollisesti siellä ruudun takana joku muukin, joka joutuu viettämään juhannuksen yksinään?
Tämä oli hieman raskas aihe nyt, mutta älkää huoliko. Halusin vain tuoda ajatuksiani ja tuntemuksiani julki, sillä yleensä esimerkiksi juuri juhannusta aina vain hehkutetaan. Harvoin näkee päinvastaisia ajatuksia ääneen sanottuna. Elämä ei varmasti kaadu kotona vietetyn juhannuksen vuoksi, vaikka kuinka harmittaisi. Ja juhannuksen jälkeenhän jatkuu taas arki, eikö vain? 😉
Mukavaa keskiviikkoiltaa! Muistakaahan Sinkkuelämää-fanit katsoa tänään Subilta Carrien päiväkirjat klo 21. <3
(Postauksen kuvat ihanasta juhannuksesta Pietarsaaresta vuodelta 2008)