Minä olen minä vaikka voissa paistaisi. Olen saanut paljon positiivista palautetta avoimuudestani täällä blogissa. Lähtökohtani blogiani perustaessa oli aika karu, sillä kotini oli aivan karsea, kun tähän projektiin lähdin. Silti olen alusta asti halunnut olla blogissani täysin oma itseni, vaikka ihan jokaista yksityiskohtaa en täällä blogissa ole itsestäni paljastanut enkä ihan täysin omilla henkilötiedoillani täällä esiinny.
Tässä olisi siis paljastuksia minusta. Kahdeksan kappaletta. Sain tämän haasteen ihanalta Annalta Kotikolmio -blogista. En ihmettelisi, vaikka osan näistä olisin jo joskus aiemmin kertonut, sillä olen näitä paljastushaasteita saanut melkein kaksivuotisen blogitaipaleeni aikana useamminkin.
Vaikkei moni sitä uskoisi, niin normaalipainoon on minulla matkaa vielä liki 10 kiloa. Tällä hetkellä jonkin sorttinen kisaväsymys kuitenkin painaa enkä meinaa saada kevennysprojektista oikein otetta. Siksi olenkin nyt keskittynyt vain painon pitämiseen nykyisissä lukemissa.
Paljastin hetki sitten perussairauteni eli MS-taudin (postaus täällä). Minulla on myös paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö, jotka laukesivat kovan stressin myötä vuonna 2009. Olen kuitenkin oppinut näiden kanssa aika hyvin elämään eivätkä ne enää sanele arkeani täysin. Ikäviä vaivoja ovat, mutta toisaalta niiden myötä olen oppinut elämään aivan toisella tavalla kuin aiemmin ja ajatusmaailmani on kehittynyt hurjasti. Kivaa ei aina ole ollut, mutta olen onnellinen, että ”sain mahdollisuuden” pysähtyä hetkeksi ja oppia itsestäni sekä elämästä oikein kunnolla. Ymmärrys ja hyväksyntä muita ihmisiä kohtaan on kasvanut.
Tykkään kovasti nykyisestä kodistani sen pienestä koosta huolimatta ja sijainti on elämäni asuinpaikoista ehkä kaikkein parhain. Jostain syystä kuitenkin olen alkanut taas haaveilemaan uudesta kodista ja olen hieman asuntoilmoituksia katsonut. Muutto todennäköisesti ei ole ajankohtainen pitkiin aikoihin, mutta jokin siinä kuitenkin kiehtoo. 🙂
Olen todella laiska ja saamaton, mutta pääni sisällä asuu äärettömän tarkka perfektionisti. Koska olen laiska ja saamaton, kärsin lähes jatkuvasti huonommuudesta kun en osaa/pysty toteuttamaan sisäisiä vaatimuksiani. Vaativa persoonallisuus ja peruslaiskuus eivät todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Siksi aina suosittelenkin ystävilleni ja tutuilleni rentoutumista ja siiman antamista itselleen. 😉
En voi sietää kiusaamista ja toisten ihmisten tuomitsemista. Toiset ihmiset saattavat tehdä elämässään tietyllä tapaa parempia päätöksiä kuin toiset, mutta kukaan meistä ei ihmisenä kuitenkaan ole toisen yläpuolella. Kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää, mutta jokaista on kunnioitettava. Tää maapallo on aika suuri, joten uskon, että me kaikki kyllä mahdutaan tänne ihan kivasti kun vaan ymmärretään ja hyväksytään se, että aina ei voida ymmärtää ja hyväksyä. Kohtele muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan. Tiedän, se on klisee mutta toisaalta, kliseistä on tullut kliseitä, koska ne on totta ja ajan myötä todeksi havaittuja. 🙂
Minusta on kiva tehdä hyvää muille, auttaa. Muiden auttamisesta tulee itsellekin hyvä olo. Paniikkiin sairastumiseen asti kuuluin Vapaaehtoiseen pelastuspalveluun. Kävimme muun muassa viranomaisten kanssa yhteistyössä etsimässä kadonneita henkilöitä, pääosin vanhuksia. Hieman harmittaa, että vapaaehtoistyö on nyt jäänyt, mutta onneksi on vielä muita tapoja, joilla voi olla jollekin toiselle avuksi. Lisää Vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta eli Vapepasta voi käydä lukemassa täältä.
Isoin paheeni on tupakointi. Olen tupakoinut teini-ikäisestä asti ja olen todella koukussa tupakkaan, niin henkisesti kuin fyysisesti. Nyt olen vihdoin pitkän ajatustyön jälkeen päättänyt, että kun kesä vaihtuu syksyyn, aion todellakin yrittää lopettamista. En lupaa itselleni mitään muuta kuin että tosissani aion yrittää. Alun perin minun piti yrittää lopettamista kesän alussa, mutta eteen tuli muutama ongelma, joiden takia joudun siirtämään lopetusyrityksen syksylle tai loppukesälle. Olen vissiin edistynyt jonkin verran, sillä aiemmin olen vain ajatellut lopettamista, mutta en ole uskaltanut päättää ajankohtaa.
Minua pelottaa, nolottaa ja hävettää julkaista nämä paljastukset, suurimman osan niistä. Olen ehkä masokisti, kun julkaisen näin raskaat paljastukset, sillä olisin voinut tunnustaa kevyesti lempparibändini olevan Volbeat, rakastavani suklaata enemmän kuin lain tulisi sallia, katsovani edelleen suurella mielenkiinnolla Kauniita ja rohkeita, inhoavani imuroimista ja ikkunanpesua, suunnittelevani leukalinjaisen polkkatukan leikkaamista, olevani aamu-uninen, olevani ihan höpönä kaikkeen keltaiseen ja pystyväni pitämään paljon enemmän yhteyttä elämäni tärkeimpiin ystäviin. Saatan siis altistaa itseni lynkkaukselle ja varmasti se olisikin ikävää saada negatiivista palautetta, mutta toisaalta kuten sanoin, minä olen minä vaikka voissa paistaisi ja jos joku ei minua tällaisena hyväksy, olen täysin valmis sellaisen ihmisen jättämään taakseni. Eli tuli eteen mitä tahansa, niin nyt painan ”Julkaise”.
Ihanaa ja aurinkoista helluntaita 🙂