Paljastuksia

Minä olen minä vaikka voissa paistaisi. Olen saanut paljon positiivista palautetta avoimuudestani täällä blogissa. Lähtökohtani blogiani perustaessa oli aika karu, sillä kotini oli aivan karsea, kun tähän projektiin lähdin. Silti olen alusta asti halunnut olla blogissani täysin oma itseni, vaikka ihan jokaista yksityiskohtaa en täällä blogissa ole itsestäni paljastanut enkä ihan täysin omilla henkilötiedoillani täällä esiinny.

IMAG4570.jpg

Tässä olisi siis paljastuksia minusta. Kahdeksan kappaletta. Sain tämän haasteen ihanalta Annalta Kotikolmio -blogista. En ihmettelisi, vaikka osan näistä olisin jo joskus aiemmin kertonut, sillä olen näitä paljastushaasteita saanut melkein kaksivuotisen blogitaipaleeni aikana useamminkin. 

Vaikkei moni sitä uskoisi, niin normaalipainoon on minulla matkaa vielä liki 10 kiloa. Tällä hetkellä jonkin sorttinen kisaväsymys kuitenkin painaa enkä meinaa saada kevennysprojektista oikein otetta. Siksi olenkin nyt keskittynyt vain painon pitämiseen nykyisissä lukemissa.

IMAG4477.jpg

Paljastin hetki sitten perussairauteni eli MS-taudin (postaus täällä). Minulla on myös paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö, jotka laukesivat kovan stressin myötä vuonna 2009. Olen kuitenkin oppinut näiden kanssa aika hyvin elämään eivätkä ne enää sanele arkeani täysin. Ikäviä vaivoja ovat, mutta toisaalta niiden myötä olen oppinut elämään aivan toisella tavalla kuin aiemmin ja ajatusmaailmani on kehittynyt hurjasti. Kivaa ei aina ole ollut, mutta olen onnellinen, että ”sain mahdollisuuden” pysähtyä hetkeksi ja oppia itsestäni sekä elämästä oikein kunnolla. Ymmärrys ja hyväksyntä muita ihmisiä kohtaan on kasvanut.

IMAG4256.jpg

Tykkään kovasti nykyisestä kodistani sen pienestä koosta huolimatta ja sijainti on elämäni asuinpaikoista ehkä kaikkein parhain. Jostain syystä kuitenkin olen alkanut taas haaveilemaan uudesta kodista ja olen hieman asuntoilmoituksia katsonut. Muutto todennäköisesti ei ole ajankohtainen pitkiin aikoihin, mutta jokin siinä kuitenkin kiehtoo. 🙂

IMAG4174.jpg

Olen todella laiska ja saamaton, mutta pääni sisällä asuu äärettömän tarkka perfektionisti. Koska olen laiska ja saamaton, kärsin lähes jatkuvasti huonommuudesta kun en osaa/pysty toteuttamaan sisäisiä vaatimuksiani. Vaativa persoonallisuus ja peruslaiskuus eivät todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Siksi aina suosittelenkin ystävilleni ja tutuilleni rentoutumista ja siiman antamista itselleen. 😉

IMAG4148.jpg

En voi sietää kiusaamista ja toisten ihmisten tuomitsemista. Toiset ihmiset saattavat tehdä elämässään tietyllä tapaa parempia päätöksiä kuin toiset, mutta kukaan meistä ei ihmisenä kuitenkaan ole toisen yläpuolella. Kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää, mutta jokaista on kunnioitettava. Tää maapallo on aika suuri, joten uskon, että me kaikki kyllä mahdutaan tänne ihan kivasti kun vaan ymmärretään ja hyväksytään se, että aina ei voida ymmärtää ja hyväksyä. Kohtele muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan. Tiedän, se on klisee mutta toisaalta, kliseistä on tullut kliseitä, koska ne on totta ja ajan myötä todeksi havaittuja. 🙂

IMAG4140.jpg

Minusta on kiva tehdä hyvää muille, auttaa. Muiden auttamisesta tulee itsellekin hyvä olo. Paniikkiin sairastumiseen asti kuuluin Vapaaehtoiseen pelastuspalveluun. Kävimme muun muassa viranomaisten kanssa yhteistyössä etsimässä kadonneita henkilöitä, pääosin vanhuksia. Hieman harmittaa, että vapaaehtoistyö on nyt jäänyt, mutta onneksi on vielä muita tapoja, joilla voi olla jollekin toiselle avuksi. Lisää Vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta eli Vapepasta voi käydä lukemassa täältä.

IMAG4421.jpg

Isoin paheeni on tupakointi. Olen tupakoinut teini-ikäisestä asti ja olen todella koukussa tupakkaan, niin henkisesti kuin fyysisesti. Nyt olen vihdoin pitkän ajatustyön jälkeen päättänyt, että kun kesä vaihtuu syksyyn, aion todellakin yrittää lopettamista. En lupaa itselleni mitään muuta kuin että tosissani aion yrittää. Alun perin minun piti yrittää lopettamista kesän alussa, mutta eteen tuli muutama ongelma, joiden takia joudun siirtämään lopetusyrityksen syksylle tai loppukesälle. Olen vissiin edistynyt jonkin verran, sillä aiemmin olen vain ajatellut lopettamista, mutta en ole uskaltanut päättää ajankohtaa.

516ada24c98c7ea40a000047.jpg

Minua pelottaa, nolottaa ja hävettää julkaista nämä paljastukset, suurimman osan niistä. Olen ehkä masokisti, kun julkaisen näin raskaat paljastukset, sillä olisin voinut tunnustaa kevyesti lempparibändini olevan Volbeat, rakastavani suklaata enemmän kuin lain tulisi sallia, katsovani edelleen suurella mielenkiinnolla Kauniita ja rohkeita, inhoavani imuroimista ja ikkunanpesua, suunnittelevani leukalinjaisen polkkatukan leikkaamista, olevani aamu-uninen, olevani ihan höpönä kaikkeen keltaiseen ja pystyväni pitämään paljon enemmän yhteyttä elämäni tärkeimpiin ystäviin. Saatan siis altistaa itseni lynkkaukselle ja varmasti se olisikin ikävää saada negatiivista palautetta, mutta toisaalta kuten sanoin, minä olen minä vaikka voissa paistaisi ja jos joku ei minua tällaisena hyväksy, olen täysin valmis sellaisen ihmisen jättämään taakseni. Eli tuli eteen mitä tahansa, niin nyt painan ”Julkaise”.

 

Ihanaa ja aurinkoista helluntaita 🙂

43 kommenttia “Paljastuksia

  1. Sähän olit lähteny syvällisesti liikkeelle ja sit taas toisaalta ihanat kukkaset kevensi tekstiä! Hyvä kirjotus!! Mukavaa sunnuntaita!!

  2. Hyvä kun painoit &quot;julkaise&quot;! Olet rohkea ja upea ihminen &hearts; <br />
    <br />
    Eipä oo hetkeen harmittanut niin paljon ku nyt: siis rankkareilla hävittiin pronssi…! 🙁

    1. Kiitos Dara 🙂 Mua ei ihan hirmuisesti harmita Suomen jääminen neljänneksi, koska ihan mielettömän loppukirin Leijonat ottivat viimeisessä erässä ja taistelivat kuin Leijonien kuuluu. Tokihan pronssi olisi ollut upea juttu näin kokemattomalle joukkueelle, mutta huonomminkin olisi voinut käydä.

  3. Oot aivan ihana bloggari! Vaikka sun postauksissa onkin välillä rohkeita vetoja ja rankkoja aiheita käsitelty, ei blogisi lukeminen tunnu raskaalta. Olet aitoudellasi lumonnut minut 🙂 Ihan hirveästi tsemppiä sulle elämän haasteisiin ja mahtavaa kevään jatkoa!!

    1. Kiitos Sinisiipi, olen otettu sanoistasi! Ihanaa ja aurinkoista kesää sinullekin. 🙂

  4. Minä lopetin tupakoinnin kolmisen kuukautta sitten. Pari viikkoa vikan tupakkani jälkeen tulin lukeneeksi Alan Carrin Stumppaa tähän -kirjan. Suosittelen. Ihan oikeasti, hae se ja lue läpi. <br />
    Myönnettäköön että vähän oli tunne kuin olisi ostoskanavaa katsonut ja joku oikein aivopesisi, mutta siis kaverin klinikoiden onnistumisprosentti on kuitenkin 95%, jotain sen on tehtävä oikein? 😀 Ja oikeasti, oli sielä tositositosi hyviä pointteja. Aika anteeksiantava kirja.

    1. Liv: Onneksi olkoon tupakoinnin lopettamisesta! Olen miettinyt tuota Stumppaa tähän -kirjaa ja mielelläni sen lukisin, jos jostain saan käsiini halvalla. 🙂

    2. Kirjasto! 😉 oikeesti mun kohdalla kirja olis toiminut (ja toimikin sitte vahvistamassa sitä päätöstä lopettaa heikkoina hetkinä) ja ehdottomasti siis nään että on ihan hintansa väärti 🙂 <br />
      Usko tai älä, mutta mulla ei ollut edes isompia vierotusoireita! Jotain toki, muttei mitään hirveetä. Tupakoin kuitenkin 10 vuotta ja olen yrittänyt lopettaa ties miten monta kertaa vuosien varrella.

    3. Mä tuun kans suosittelee tuota Stumppaa tähän- kirjaa!! Mä sain siitä myös niin paljon voimaa ja tukea lopettamiseen, että oksat pois! Vieläkin välillä mietin juttuja kirjasta.. 🙂 <br />
      <br />
      <a rel="external nofollow" href="https://www.booky.fi/tuote/carr_allen/stumppaa_tahan_/9789525635744&quot; target="_blank">https://www.booky.fi/tuote/carr_allen/stumppaa_tahan_/9789525635744</a><br />
      <br />
      13euroo! Ei paha ja kun ajattelee, että se on varmaan nykyään kahden röökiaskin hintanen!!<br />
      <br />
      ZEMPPIÄÄ!!

    4. Nyt alkoi kiinnostaa minuakin tuo kirja Wau 🙂 (siis vaikka itse en tupakoi.) Millaisia keinoja siellä on kerrottu?

    5. Liv: Mä oon tupakoinut 20 vuotta. Aivan hirveetä kun ajattelee, kuinka olin 14-vuotias aloittaessani. Kunpa vaan olisin osannut katsoa tulevaisuuteen ja olla sytyttämättä sitä ensimmäistä. Mutta kun &quot;se oli niin coolia tupakoida&quot;. Voi pah!! No, pitää yrittää tuo kirja hankkia lopettamisen tueksi, vaikka sitten kirjastosta. :)<br />
      <br />
      Love: Tuon kirjan voisi hankkia kyllä tässä kesän aikana. Onkohan siitä ja sen lukemisesta enemmän apua lopetuksen yhteydessä vai ennen lopettamista?

    6. Liv &amp; Love: Hei tytöt, mä pistin just tilaukseen Stumppaa tähän -kirjan! Varmaan ensi viikolla saan kirjan käsiini. 🙂 Millaista apua te saitte kirjasta ja tosiaan, kannattaako lukea se jo ENNEN lopettamista vai sen yhteydessä?

  5. Mulla meni ihan kylmät väreet, kun näitä luin. Ja se johtuu pelkästään siitä, et sä oot kyllä mielettömän rohkea nainen. Oon jo aiemminkin sen maininnut. Otit haasteen vastaan syvällisemmin kuin varmaan kukaan muu. <br />
    Mulle ei todellakaan tullut lynkkausfiilis, vaan enemmänkin mieletön arvostus, kunnioitus ja tarve lähettää sulle ihan tämmönen &quot;virtaalihalaus&quot;. Oot sä upee nainen &hearts;

    1. Anna: Kiitos virtulaalihalauksesta 🙂 Mä tossa jo mietin hetken, että olisi ehkä ollut parempi tosiaan ottaa tämä hieman kevyemmin, mutta kai se meni näinkin. Mä en niinkään kaipaa isoja tsemppejä vaikka ne kivoja onkin, vaan toivon, että joku saisi näistä itselleen tsemppiä ja rohkeutta, jos kamppailee samanlaisten asioiden parissa. 🙂

    1. H: Hali! Kiitos tsempistä, sitä tosiaan tulen tarvitsemaan. Pelottaa jo valmiiksi!

    1. Jossu: Harmi kun homma peruuntui, mutta ehkä toisella kertaa sitten!! 🙂

  6. Elämän isoista asioista ei ole helppo puhua, saati kertoa tällä tavalla blogissa. Rohkeaa ja ihanaa!! 🙂 Olet ehdottomasti SuperWoman!! ♡ Kuten kirjoitit olisi ihanaa kun jokainen kunnioittaisi toista, edessä ja takana, voi kun ihmiset olisivat hieman armollisempia toisilleen. Sydämellä näkee parhaiten ♡

    1. Vilhelmiina: Kiitos &hearts; Mä niin toivoisin, että ihmiset keskittyisivät elämässään siihen, mikä on tärkeää eikä toistensa mollaamiseen. Se vaan on niin iso asia, että voi olla ettei täysmuutosta tule koskaan. 🙂

  7. Sää oot niin rohkee ja vahva &hearts; Ja ihan huikeeta että oot tehnyt tupakan lopettamispäätöksen, isot peukut sille!

    1. LittleB: Kiitos! Tupakoinnin lopettaminen jännittää ihan kamalasti, pelkään isosti lopettamisoireita ja sitä, että olenko tarpeeksi vahva olemaan ilman tupakkaa. Syksyllä sitten kokeilen ja toivon todella onnistuvani. 🙂

    2. Mä edelleen liputan sen Champixin puolesta 😉 Ei tartte kärvistellä eikä kokea vierotusoireita 🙂 Mulla takana tosiaan reilu 3v,enkä voi sanoa että olis kertaakaan tehnyt mieli tupakkaa. Ihan huimaa 🙂

    3. LittleB: Mä olen päättänyt, että pyydän tuon Champixin kyllä, jos vaan saan olemassa olevien lääkkeiden kanssa sitä käyttää. 🙂

    4. Hyvä! Mulle lääkäri sillon sanoi sitä, että niitä sen sivuvaikutuksia on vähän suurenneltu (itsetuhoisuutta ja ties mitä) et niitä ei kannata pelätä. Sanoi, että hän on sitä vuosia määrännyt ja kaikki on pystyneet sillä lopettamaan pysyvästi eikä kukaan ole tappanut itteään 🙂

    5. LittleB: Toihan on hyvä uutinen 🙂 Mä muuten äsken myös pistin tilaukseen sen Stumppaa tähän -kirjan. 🙂

    6. Hyvä! 🙂 En muista kerroinko aiemmin, et siihen Champixiin liittyy myös sellanen nettisivusto jonka ainakin ite koin hauskaksi ja hyödylliseksi siinä ohella.

    7. LittleB: Kiitos vinkistä, täytyykin tutustua viimeistään sitten kun alan lopettelemaan 🙂

    8. Kannattaa! Se oli muistaakseni niin, että sillä lääkepakkauksen koodilla pääsi sinne kirjautumaan.

  8. Nostan kyllä hattua rehellisyydellesi, samoin kuin koko elämänasenteellesi.<br />
    Minulla myös paniikkihäiriö, joka pysyy onneksi melko hyvin aisoissa lääkityksellä.<br />
    Ihmisten ei aina ole helppo ymmärtää, kun kohtaukset yllättävät itsenikin, eivätkä siis vaadi tullakseen mitään erityistä syytä… Kassajonot ovat aiemmin olleet mulle yhtä tuskaa, mutta nyt olen pitkään ollut melkein oireeton 🙂 <br />
    Toivon sinulle aurinkoista ja onnellista kesää.<br />
    PS. Sähkötupakkaa on kehuttu isoksi avuksi tupakoinnin lopettamisessa!

    1. Koo: Mullakin on lääkkeet pitäneet paniikit ja isoimmat ahdistukset kurissa. Mulla ei ole mitään tiettyä tilannetta, jolloin paniikit iskisivät vaan tulevat aina kutakuinkin puskista ja syytä saa aina vain arvailla. Sairauden alkuvaiheessa mulla oli vaikeuksia liikkua julkisilla kulkuvälineillä ja suurin syy siihen varmaan oli se, että sain sen ensimmäisen ison kohtaukseni bussissa ollessani. Onneksi edellisestä paniikkikohtauksesta on jo aikaa, sen sain marraskuussa 2011 kun kävin poistattamassa tikit välilevyleikkauksen jälkeen.<br />
      <br />
      Aurinkoista kesää myös sulle ja ihana kun kerroit omastakin tilanteestasi. 🙂

  9. Sinä olet kyllä ihana aarre &hearts; <br />
    Ja tsemppiä tupakoinnin lopettamiseen. 🙂

  10. Ihanan aito ja rohkea ihminen olet!! huomannut sen tässä lyhyessä ajassa, minkä blogiasi olen lukenut! Ja tsemppiä tupakoinnin lopettamiseen! 🙂 Itselläni se on vasta ajatuksen tasolla, saas nähdä milloin saa tehtyä päätöksen..

    1. Nannu: Kiitos &hearts; Mä uskon, että ajan kanssa lopettamisajatus kypsyy ja se on jo paljon, jos lopettaminen on ajatuksentasolla. Se on kuitenkin niin iso juttu, että ajatustyö on pakko olla tehtynä, jos meinaa onnistua. Tsemppiä tulevaan lopettamiseen! 🙂

  11. Hyvä kirjoitus! Kiva kun kerrot avoimesti itsestäsi! 🙂 Toinen paniikkihäiriöinen ilmoittautuu, mulla myöskin laukesi se kovan stressin aikana. Laittoi sitten elämän arvot uuteen järjestykseen, kun myöskin pohdin ja pysähdyin tuntojani miettimään. Hyvin pysyy kurissa nykyään, tosin välillä on vaikeampia päiviä edelleen. Mulle on todella tärkeää, että ihmiset, jotka on ympärilläni, ovat hyväksyviä eikä tuomitsevia. Tuo tuomitsevuus on oikeasti pahin mahdollinen piirre! Ahdistun nopeasti sellaisten seurassa, joista aistin, että eivät ehkä ole luotettavia tai hyviä tyyppejä. Tanssi- ja joogapiireistä olen löytänyt kaltaistani seuraa, suosittelen molempia!! Tuo jooga nimenomaan rauhoittaa, paritansseissa saa kosketuksen kautta toisen hyväksyntää. Tupakointi sekä kofeiini kuulemma pahentavat oireita, ainakin kahvin osalta olen tämän itsekin huomannut. Suosittelen siis lämpimästi sitä tupakoinnin lopettamista. Varmasti sitten nousee paljon vihaa ja surua pintaan, kun ei voi jollain riippuvuudellaan niitä peittää (itsellä siinä toimii suklaa), mutta toisaalta puhdistaa varmasti kun käsittelee asioita pois. Itse olen oppinut huutamaan ja itkemään pahan oloni pois. Välillä mietin, että olen liian herkkä tähän maailmaan, itken &quot;maailman pahuutta&quot; varmaan vähintään viikottain. Suosittelen sulle, että luet enneagrammi tyypeistä, esim. nelonen kuulostaa sun tyypiltä!<br />
    <br />
    <a rel="external nofollow" href="http://www.namaste.fi/enneagrammi/yhdeksan&quot; target="_blank">http://www.namaste.fi/enneagrammi/yhdeksan</a&gt; eri persoonallisuustyyppia/luova individualisti/<br />
    <br />
    Itse olen tuo, ja meissä on paljon samaa. Kolikolla on aina kääntöpuoli, eli kaikissa meissä on jotain hyvää ja jotain vähemmän hyvää, vaikka ne pinnallisesti ja helponnäköisesti elävät ihmiset tuntuvat välillä pääsevät täällä huomattavasti vähemmällä, kuin me herkät ja &quot;ah&quot; niin taiteelliset. Toivottavasti olet löytänyt kanavan purkaa herkkyyttäsi. &hearts; &hearts;

    1. Sanna, sinä ihana. Kiitos aivan superisti, kun tunnustit tämän. &hearts; Jotenkin susta olen aistinut jotain, mikä on saanut sut alusta asti tuntumaan mulle jotenkin &quot;läheisemmältä&quot; kuin voisi ajatella kun ei edes tunneta. :)<br />
      <br />
      Minäkin pärjään nykyään aika hyvin, lääkkeet tehoaa ja suurimman osan arjesta pärjään vaikka työelämässä en &quot;joudukaan&quot; olemaan vielä. Joskus on tutinaa rinnan alla, mutta siihen on jo tottunut ja osaan elää sen kanssa. Askel kerrallaan eteenpäin ja koko ajan muistaen, että terveys on tärkeintä ja henkilö jonka kanssa on tultava toimeen lopun ikäänsä on oma ittensä. Minäkin aika tarkkaan nykyään katson millaisia ihmisiä haluan elämääni. Ihmiset, jotka vievät energiaa enemmän kuin antavat eivät ole hyväksi ja sellaisista ihmisistä on vaan opittava päästämään irti vaikka ei sekään aina helppoa ole. Mulla on kuitenkin tietyt ihmiset pysyneet mun elämässä niin hyvässä kuin pahassa ja siitä tietää, että ne kuuluukin mukana olla. &hearts;<br />
      <br />
      Mä itken nykyään lähinnä vaan katsoessani surullisia elokuvia ja sarjoja, muutoin paha olo tuntuu vain ahdistavana klönttinä rinnassa. Herkkä kuitenkin olen, kuten arvelitkin. Moni kohta tuossa nelostyypissä eli luovassa individualistissa osui kohdalleen. Katson olevani kuitenkin vahva sekoitus nelosta ja ykköstä eli tarkkaa laadunvalvojaa. Luin nuo muutkin tyypit läpi ja sieltäkin jotain pientä osuu kohdalle, mutta nelonen ja ykkönen niin sanotusti kolahtivat. Mutta arvatessasi minun persoonallisuuden osuvan neloseen, olet lukenut minua aika taitavasti. Olen aika otettu. Vai olenko vain niin läpinäkyvä tai liian avoin, heh :D<br />
      <br />
      Kiitos vielä paljon kommentistasi. Kaikki nämä tähän postaukseen saamani kommentit ovat olleet todella lämpimiä, välittäviä ja rohkaisevia, mutta sun lauseet jotenkin kruunasivat kaiken, iskivät syvälle. Olet ihana 🙂 <br />
      <br />
      P.S. En olisi ehkä kovinkaan pahoillani, jos joskus saisin tavata sut ihan livenäkin. 😉

    2. Tunnistan itseni sinussa, siksi ehkä tunnistan noita piirteitä 😀 En osaa tarkemmin sanoa. Kiva kun piristin kommentillani, varmasti nähdään vielä joskus! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *